Uutiset kertoivat, että Pietarsaaressa ovat hajukaasut räjähtäneet putkessaan ja pärisyttäneet ulostuloaukkonsa peltejä niin, että kaupunkilaiset ovat joukoittain soittaneet hälytyskeskukseen. Sellutehtaalla ei kaasupäästöä kummaisempaa sattunut, näin joulun aikana kertynyt paha ilma vain rumpsahti.
Kuten tunnettua, maailman vanhin vitsi (sumerien 1900-luvulla eKr. ylöskirjaama) on pierusta innoitusta hakeva:
Jotain, mitä ei ole tapahtunut sitten ikivanhojen aikojen; nuori nainen ei pieraise miehensä sylissä.
Antiikin kreikkalaisille pierut olivat hyvin arka aihepiiri. Pythagoralaiset kielsivat lahkolaisiltaan tyystin papujen syönnin suolistokaasujen muodostumisen pelossa.
Piereminen oli jopa syy itsemurhalle.
Eräs lupaava 300-luvun eKr. kyynikko Metrokles sattui vahingossa puhetta pitäessään pärisyttämään peräsuolensa aukkoa sillä seurauksella, että hän sai aikaan naurunremakan. Metrokles ahdistui tästä niin, että sulkeutui kotiinsa ja päätti olla syömättä enää koskaan. Riutuisi häpeästä kuoliaaksi.
Kollega Krates katsoi moisen olevan elämän hukkaanheittämistä ja tunki itsensä kylään Metrokleen luo. Keitteli oivat linssikeitot ja söi reippaasti. Eipä aikaakaan kun peräaukko soi ja synkkä Metrokles rähähti nauramaan.
Siihen loppui nälkälakko. Metrokles söi halukkaasti ja kohta kilvan piereskelivat kyynikot. Tervettä pahan ilman poistoa oli tapahtunut.
Niin, että vinkkinä UPM:lle: ei hajukaasuräjähdys ole sellainen tapahtuma, joka oikeuttaisi lapun luukulle laittamisen ja synkkyyden lisäämisen.
(Kuvassa kuuluisa pierutaiteilija Joseph Pujol (1857-1945), joka viihdytti yleisöä 1887-1914 mitä erilaisimmilla äänimaailmoilla. Pujol soitti peräpäällään huilua ja tuotti muun muassa tykkitulen ja ukkosen ääniä. Hän pystyi myös sammuttamaan kynttilän usean metrin päästä. Eräässä suosituimmista esityksistään hän matki maatilan eläinten ääniä. Huippukohtana oli hänen näkemyksensä vuoden 1906 San Franciscon maanjäristyksestä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti