Meurmanin maanosat

1880-luvulla Agathon Meurman (1826–1909) kokoili ja julkaisi tietoja teoksena Sanakirja yleiseen sivistykseen kuuluvia tietoja varten. Sanakirjaan voi tutustua esimerkiksi Kotuksen aineistopalvelu Kainossa.

Tähän olen kerännyt Meurmanin kirjoittamat hakusanat eri maanosista. Paljon on ajattelu ja tietämys vähän reilussa sadassa vuodessa muuttunut.

Aasia, suurin maan-osa, vanhan maailman itäin. puoli pohjoisella maanpuoliskolla ekvatoriin saakka 813,330 maant. pen., 824,548,500 as.; Europa on siitä länteen uloneva saarento.

Vaikka 3 puolella meren ympäröimä, oli turhaan vuosisatojen kuluessa koetettu sen pohjoispuolitse purjehtia, kunnes vihdoin maamiehemme Nordenskjöld v. 1880 onnistui Vega laivallansa voittaa pohjoisjäämeren nostamat esteet ja kiertää Aasian pohjoisinta nientä Cap Tscheljuskin.

A. on yhtämittaista mannermaata, vähän saarennoita ja lahtia, ja sentähden kaupankululle hankala, siis viljelyksen ja sivistyksen leviämiselle vaikea.

Aasian pohjoisosa, Siperia, Amurinmaa, Kamtshatkan saarennon kanssa on Venäjän aluetta, johon törkeistä rikoksista tuomitut Suomestakin lähetetään.

Venäjälle kuuluu sitä paitsi Kirgisien aromaat ja Turkestani Kaspian meren itäpuolella.

Turkin valtakuntaan kuuluu Vähä Aasian ja Arapian saarennot, sekä Syria.

Englannin alusmaita ovat Länsi-Intian saarento, Arakanian ja Pegun rannikot Itä-intian saarennolla, ja Ranskalle kuuluu Kotschin-China.

Itsetakeisia valtakuntia ovat Kina, Mongolian, Mandschurian ja Tibetin kanssa, Persia, pienet kuningaskunnat Itä-intian saarennolla Birma, Siam ja Anam, Koreansaarento ja Japanin saarivaltakunta.

Saaret ovat suurimmaksi osaksi Europalaisten hallussa: Ceylon Englannin, Jaava, Sumatra, Borneo, Celebes ja Molukkit Hollannin, Philippinit Espanjan.

Sisä-Aasia on hietainen ylänkö, jota pohjoispuolella rajoittaa Altai vuoret ja etelässä Himalaya, jonka huiput ovat korkeimmat maapallolla.

Kaspian meren rantamaat ovat alankomaata, merenpintaa alempana, ja enimmäksi osaksi vedetöntä hiekkakangasta.

A. arvellaan olevan ihmissukukunnan kätkyt ja erittäin ovat suomensukuiset kansat lähteneet Altai vuorten juurilta.

Kinalaisten ja Itä-Intialaisten viljelys on ikivanha, vaikka se sitemmin on kehityksessään lakannut ja muotoihinsa piintynyt.

Asukkaat jakaantuvat 3 eri ihmisrotuun: 1:ksi: Mongolilainen eli Aasialainen; (Kinalaiset, Japanilaiset, Tibetilaiset, Birmanit, Siamilaiset, Mongolit j. n. e.); 2:ksi: Kaukasolainen eli Indoeuropalainen (Hinduit, Persit, Turkit, Armenialaiset ja Arabilaiset); 3:ksi: Malaijalainen (Malakkan Malaijit, Javan ja Sumatran saarelaiset).

Enin levinneet uskonnot ovat Brahman, Buddhan ja Mohametin, kristinuskon tunnustajat ovat vielä varsin harvalukuiset.

Sekä kasvi- että eläin- ja mineralikunta on varsin vaihteleva ja rikas.

Meidän viljellyt kasvit ovat Aasiasta kotoisin, niinkuin koti-eläimemmekin; sieltä on alkuperäisesti tullut kahvi ja sieltä yksistään tulee teelehti; siellä on silkkimadon ja silkkiteollisuuden kotimaa.

Kalliimmat höysteet ja väriaineet ovat niinikään Aasian tuotteita.

Kaikki sekä jalot että epäjalot metallit ilmaantuvat täällä suurin määrin ja täältä ovat mailman suurimmat timantit löydetyt.

Ainoastaan tämän maanosan länsipuoli oli tunnettu muinaisuuden kansoille; vasta Arapialaisten kautta saatiin 8 vuosisadan vaiheille likempiä tietoja itä-osasta.

Kuuluisien matkustavaisten joukossa ovat mainittavat Marco Polo (13 vuosis.) Albufeda ja Ibn-Batuta (14 vuosis.).

Myöhemmiltä ajoilta, kun vielä matkat suvaitsemattomien ja rosvoilevien keski-Aasian kansojen kesken on varsin vaarallinen, tulee matkustavien joukossa mainita Vambéry Turkestanissa ja Tibetissa 1863, ja venäläinen eversti Prschewalski Kinassa ja Etelä-Mongoliassa 1870-1877.


Afrika, kolmas vanhan maailman maan-osa.

Ainoastaan Suez'in niemi, joka tätä nykyä jo on kanavalla katkaistu, yhdistää A. vanhan maailman muun mannermaan kanssa.

Se sijaitsee 31 pohjoisen ja 35 eteläisen levyasteen sekä 0 ,7' ja 69 itäisen latitudin välillä.

Sen eteläisin kärki on myrskyiseksi tunnettu "Hyvän toivon niemi"; pinta-ala on 543,614 maant. pen. mutta rannikkoa on verraten vähän, koska lahtia ei ole.

Osa pohjoisrannasta, Algeria on Ranskan, ja eteläosa, Kapmaat, Englannin alusmaita.

Muutoin ovat tärkeimmät maat pohjoispuolella: Marokko, Tunis, Tripolis ja Egypti; itäpuolella Nubia, Abessinia, Somali, Galla, Suaheli, Sansibar, Mozambik ja Sofala, Natal ja Kafferirannikko; länsirannalla Senegambia, yli- ja ali-Guinea sekä muutamia neekerivaltioita.

Sisämaassa on Saharan ääretön hietikkö, Sudan ja lukemattomat neekerivaltakunnat.

Afrikan pinta-ala on jotensakin aaltoilevan meren kaltainen, pohjoisrannikko ylänkömaata; Saharasta, joka on alempana merenpintaa, nousee taas keski-Afrikan ylänkö, joka Kongolaakson eteläpuolella muuttuu etelä-Ylä-Afrikaksi.

Ilma-ala on, kuten suurimmaksi osaksi tropikien välissä olevassa maassa sopii, ylen kuuma ja vuoden ajat vaihtelevat maan pouta-ajasta sade-aikaan.

Sen vuoksi onkin kasvullisuus sangen viljava ja rikas omituisista muodoista.

Tärkeimmät kasvit ovat: voipuu, dadelipamu, lääkekasvit, yrtit, väri- ja tarvepuut, papyrosruoko, kahvi- ja gummipuut.

Eläimistö on monenlainen, sekä useat petoeläimistä rajummat ja väkevämmät kuin muualla.

Omituisimmat ovat Giraffi, Zebra, Qvagga, Norsu, Sarvikuono, Virtahepo, Jalopeura, Leopardi, Hyena.

Dromedari ja Kameli käytetään koti-eläiminä ja ilman näitä "erämaanlaivoja" olisivatkin matkustukset Saharan hietikössä mahdottomat.

Asujamet, kaikkiastaan noin 200 m., ovat pohjoispuolella kaukasilaista rotua, muualla Neekeriä, Kafferia ja Hottentotteja, uskonnoltaan joko Muhamedilaisia tahi pakanoita (fetishipalvelijoita).

Kauppatavaroita sisämaista on semmenkin norsunluu, kultahiekka ja orjat, jota viimemainittua kauppatavaraa Europan valtiot ovat koettaneet, vaikka tähän saakka turhaan, lopettaa.

Hirmuhallitus onkin Afrikan villeissä neekerivaltioissa tavallinen ja sangen kauhea, esim. Dahomey'ssa.

Vaikka Afrikaa on 15 vuosis. saakka hartaasti tutkittu, on se vielä vähemmin tunnettuja maapallomme seutuja. Viheriään niemeen (Kap Verde) saakka purjehti Cadamosto 1456, Hyvän toivon niemeen joutui Bartholomeus Diaz 1486 ja sen ohitse purjehti 1498 Vasco di Gama.

Lukemattomat oppineet ovat sisämaissa matkustaneet ja useat niistä näillä vaarallisilla matkoilla henkensä heittäneet.

Enimmin tunnetut ovat Barth, Overweg, Vogel, Burton, Speeke, Baker, Livingstone, Cameron, Stanley, Du Chaillu.

Afrikalaiset kielet, ovat moninaiset ja vielä jotensakin selviämättömät, kuitenkin on kielentutkijain yleisin mielipide, että ne haaraantuvat kolmeen jaksoon, haamilaisiin, semiläisiin ja varsinaisesti neekeriläisiin.

Haamil. haaraan kuuluu muin. egyptiläinen kieli, joka kirjoitustapana käytti hieroglyfeja.


Amerika, neljäs maan-osa, Uusi maailma, ulottuva 73 54, pohj. lev. (Boothia Felix), 54 etel. levy (Kap Forward).

Läntisin kohta on 37 30' länteen Ferrosta, itäisin Prinssi Wales'sin niemi 150 longitudin alla.

Atlantin valtameri eroittaa sen Europasta ja Tyynimeri Aasiasta sekä Australiasta.

Jakaantuu kahteen suureen puoliskaan, Pohjois-amerika ja Etelä-amerika, joita yhdistää Panaman niemi.

Pohjois-amerikan ala on 427,117 n. p.

Tärkeimmät puolisaaret: Labrador, Uusi Skottlanti, Marylanti, Florida ja Yukatan idässä, Kalifornia, Tschugatschen, Alashka lännessä.

Etelä-amerikan ala 319,923 n. p. melkein yhtä yksitoikkoinen rannikko muodostuksen suhteen kuin Afrika.

Pitkin läntistä rantaa venyy etelästä pohjoiseen maailman pisin vuoriselänne Kordilleros de los Andes etelässä, jota sanotaan Kalliovuoriksi Pohjois-amerikassa.

Ne muodostavat Chilen ja Perun ylänkömaat, joissa on korkeita vuorihuippuja (Chimborazzo) ja suuri joukko tulivuoria.

Pohjois-amerikan itärannikolla on Alleghany vuoret.

3/5 maanosasta on tasaista metsätöntä alankoa, äärettömät ruohomaat, joilla etelässä on nimityksenä Pampas, Llanos, ja pohjassa Savannit.

Läpitunkemattomia aarniometsiä löytyy Amazonijoen rannoilla.

Muita suuria jokia on Platajoki ja sen haarajoet Parana ja Orinoko, Missisippi haarajokineen Missouri, Rio Grande ja Sakramento.

Merkittävät ovat vielä suuret järvet Ylijärvi, Michigan, Huron, Erie ja Ontario, jotka maan mainion Niagaran vedenputouksen kautta Lorentzojoessa laskevat Atlantin mereen.

Ilma-ala vaihtelee tietysti levyasteiden mukaan mutta on ylipäänsä kylmempi kuin Europan samalla asteella.

Käännepiirien välillä raivoo tuimat myrskyt ja keltakuume on erittäin ulkomaalaisille turmiollinen.

Kosteassa ja lämpömässä ilmassa on kasvullisuus erinomainen.

Luonnontuotteita on Amerikan maaperä rikkain maailmassa.

Perun, Chilen, Meksikon, Kalifornian ja Nevadan kulta- ja hopea-aarteet ovat ääretömmät, epäjaloja metallia ja kivihiiltä (9250 n. pen. alalla) löytyy loppumatta, petroleumia viedään Pensylvaniasta kaikkiin maailman ääriin ja Brasiliassa saadaan monenlaisia kalliita kiviä.

Amerikasta kotiperäisiä ovat perunat, tupakka ja vanilji, sekä useat lääke-aineet (Ipecacuanha j. m.).

Kallisarvoisia aine- ja väripuita ovat Mahogny-, Fernambuk-, Palisander- ja Campeshpuut.

Palmuista saadaan jauhoja, viiniä, sokeria ja öljyä.

Vaikka vasta Europalaisten sinne asustumisen jälkeen siellä on ruvettu viljelemään pumpulia, kahvia, sokeriruokoa, indigoa, pippuria, tulee kuitenkin suurin osa näitä kasvia nyt Amerikasta maailmankauppaan.

Viiniviljelys on edistynyt Kaliforniassa.

Viljaa, erittäinkin majs'ia korjataan suurin määrin.

Eläimistö ei ole ylipäänsä niin monenlainen kuin vanhassa maailmassa, eikä eläimet niin suuria ja väkeviä.

Suuria Bisonihärän laumoja oleskelee kuitenkin Savanneissa, ja monenkaltaisia turkki-eläimiä vilisee pohjois-metsissä ynnä Jaguarien (amer. tiikeri) ja Kaguarien (amer. jalopeura) kanssa.

Linnut ovat kirjavien ja loistavien väriensä kautta huomattavat.

Asujamet 85,500,000 ovat eri sukuperää: 1:ksi Alkuasukkaat, kuparinkarvaiset Indianit, ruskeanahoiksi sanotut, eivät näy voivan taipua europalaiseen sivistykseen, ja vähenevät vähenemistään, yhä ahdistettuina ja vainottuina.

Niitä lasketaan vielä olevan 12 m. jotka puhuvat 422 eri kieltä.

2:ksi Valkoiset Europasta tulleet, 52 m. enemmiten Englantilaisia ja Anglo-amerikalaisia, mutta Etelä-amerikassa ja Meksikossa kuitenkin enimmäksi osaksi Espanjalaisia.

3:ksi Neekerit, joita orjina on tuotu Afrikasta, 9 m.

Sitä paitsi sekarotuisia, Mulattia, Mestizia ja Zambos eli Chinos 12 m.

Äskettäin on maahan tuotu kiinalaisia, joita myös kuli'ksi sanotaan.

Viimeisinä aikoina on niitä ruvettu vainomaan ja niiden maahan siirtyminen on kielletty.

Jäämeren rannikolla samoilevat Eskimoit, ja Etelä-amerikan eteläisessä kulmiossa Patagonilaiset.

Islantilaiset olivat ensimäiset, jotka Europasta kulkivat Amerikaan, Grönlannin saareen, johon Erik Rauda 982 asetti siirtokunnan.

Tämä siirtokunta levisi aina Labradoriin ja Lorenzo joen varrelle.

Mutta vasta vuodesta 1492, jolloin Christofer Kolumbus löysi Länsi-indian saariston on Amerika tullut varsinaisesti tunnetuksi Europalaisille.

Koko Pohjois-Amerikan pohjoispuoli (Husdonin maat) noin 49 levy-asteesen saakka, paitsi Alashkan niemimaata, ja Kanada on Englannin alusmaata.

Yhdysvallat ulottuvat läpi koko maanosan Rio del Norte jokeen, josta alkaa Meksikon tasavalta.

Panaman niemellä ovat Guatemala, San Salvador, Honduras, Nikaragua ja Costa Rica, joita yhteisesti sanotaan Keski-amerikaksi.

Etelä-amerikassa ovat Kolumbian, Ecuadorin ja Venezuelan tasavallat sekä Guayana jaettu Englannin, Ranskan ja Alamaiden välille.

Keskustan käsittää Brasilian keisarikunta, jonka eteläpuolella ovat Bolivia ja Argentinalainen tasavalta (14 eri tasavallan liittokunta).

Länsirannalla ovat Perun ja Chilen tasavallat.

Eteläisin osa, Patagonia on vielä alkuasukasteu vallassa, paitsi muutamia Chilen siirtokuntia.

Amerikalaiset kielet. Alku-asukkaiden kielet, joita on yli 400, eivät ole vielä riittävästi tutkitut eikä niitä siis voidakaan tieteellisesti järjestää. Näkyy niissä kuitenkin vallitsevan joku yhteinen sääntö taivutuksessa ja lauseenrakennuksessa.

Muun muassa yrittävät ne yhdistää verbin muiden lauseenosain kanssa yhdeksi sanaksi.

Niille on sentähden annettu yleisnimitys "polysyntetiset".

Tähän saakka tehtyjen tutkintojen mukaan jaetaan A. kielet useampaan pääryhmään, Eskimookielet, joita puhutaan luoteisessa Amerikassa, Algonkin-kielet keskisessä Pohjois-Amerikassa.

Lännen aromailla ovat Irokesi-kielet, joista lavein on Dakota- eli Sioux-kieli.

Lounaassa puhutaan Muskokee-kieltä.

Järjestään etelään päin seuraavat: Puebloskieli, Meksikon ja Mayan kieliryhmät sekä Inka-kielet Perussa.

Eteläisimmät ovat Quichua ja Aymarakielet; Amazonijoen laaksossa puhutaan Tupi-Guaranikielet.

Amerikalaiset muinaisjäännökset. Europalaisten tullessa Amerikaan kohtasivat siellä kansoja, jotka vielä olivat täydellisessä villitilassa.

Mutta oli niitäkin, jotka olivat kohonneet ylemmäksi ja muodostaneet järjestettyjä valtioita.

Semmoiset olivat Meksikon ja Perun valtakunnat.

Niitä, niiden alku-asukkaita ja laitoksia hävittivät europalaiset valloittajat niin tyyni, että ainoastaan jälkeenjääneistä kiinteistä muistomerkeistä voidaan heidän olojansa ja historiatansa tutkia.

Sekä Meksikossa, että Perussa onkin löydetty kokonaisia muinaiskaupunkia rakennuksineen, tempelineen ja vallineen.

Rakennukset ovat kaunistetut veistokuvilla ja maalauksilla, jotka viittavat melkoiseen taiteellisuuteen.

Huonekalujakin on löydetty savesta ja metallista, jotka osoittavat jotakin taiteellisuutta nekin.

Rauta oli näille kansoille tuntematon.

Mutta vieläkin vanhempia muistomerkkiä löytyy Missisippi-laaksossa, jotka viittavat kadonneeseen ihmisrotuun tosin alhaisella viljelyskannalla, mutta kuitenkin ylhäisemmällä kuin Europalaisten tapaamat ruskeanahat.

Tällaisia muistomerkkiä on kivestä ja mullasta rakennetut vallit, kummut, joita arvattavasti on hautoina mutta myös temppelinä käytetty, sekä portaita ja teitä.

Ne osoittavat että niiden rakentajat ovat harjoittaneet maanviljelystä ja kauppaa, tunteneet hopean, vasken ja lyijyn käyttämistä sekä valmistaneet jotensakin taidollisia huonekaluja poltetusta savesta, vaskesta ja raakunkuorista.


Austrālia (lat. australis, eteläinen), myös Oceania, viides maanosa, ainoa, joka on kokonaan maapallon eteläpuoliskolla.

Siihen kuuluu mannermaan kaltainen suuri saari Uusi Hollanti (ennen Ulimarōa) 138,529 maant. pen. ja lukematon paljous Isoon Valtamereen hajoitettuja vähempiä saaria, niistä suurimmat Uusi Guinea, vielä jotensakin tuntematon ja villikansojen hallussa, Uusi Seelanti, Tasmania eli Van Diemenin maa.

Amerikan, Aasian ja Australian väliselle kaupankäynnille kärkenä kohoaa valtameren keskellä Sandwich'in saaristo.

Uusi Hollanti, jonka rannoille meri ei muodosta muuta sanottavaa lahtea kuin Karpentarian lahtea, on sisä-osistaan vielä hyvin vähän tunnettu.

Rannikot ovat vuorisia ylänköitä, vaikka vuoret ei ole korkeita; sisämaat alankoja.

Ylipäänsä puuttuu sisämaissa vettä, ja joet ovat enimmikseen puroja, jotka lähtevät rannikon vuoristosta ja kulkevat sisämaihin, haihtuen kuivina aikoina hiekkaan, mutta sadeaikoina tulvavat ne ja peittävät suuret alat tahi muuttavat ne rämeiköiksi.

Mainittavampi on ainoastaan Murray-joki syrjäjokineen Murrumbidge ja Darling.

Nuo vähemmät saariryhmät, jotka tähän maanosaan kuuluvat, mainitaan yhteisellä nimityksellä Polynesiaksi ja tekevät noin 22 t. maant. pen.

Väestönsä suhteen sopii niitä jakaa 4:ään eri luokkaan: 1:ksi nuo suuret saaret Uuden Hollannin pohjoispuolella, Megalesiaksi joskus sanottu; 2:ksi Uuden Seelannin saaret; 3:ksi Varsinainen Polynesia (Fidschi-, Tonga-, Samoa-, Seura-, Paumotu-, Marquesas- ja Havaii-saaret, sekä 4:ksi Mikronesia, Marshall-, Karolinan ja Marianan saaret.

Kaksi edellistä ryhmää ovat vuorisia, korkeine huippuneen (esim. Owen Stanley Uudessa Seelanlannissa ), niistä useat tulivuoria.

Polynesian ja Mikronesian saaret taas ovat alhaisia korallisaaria.

Kuitenkin on esim. Havaii saaressa tunnettn Mauna Loa'n tulivuori.

Australia on sekä ilma-alansa että luonnon tuotteidensa puolesta hyvin yksitoikkoinen, Kasvikunnassa ottaa etusijan useanlaatuiset palmupuut, joista alku-asukkaat saavat sekä elatuksensa että vaatteensakin.

Eläimistä ovat omituisimmat kukkaro-eläimet.

Suuria peto-eläimiä ei löydy laisinkaan, mutta lintuja on monenlaisia ja väriensä puolesta loistavia.

Alku-asukkaat kuuluvat suuremmaksi osaksi malaijiseen ihmisrotuun, johon luetaan Papuat Melanesiassa ja Australialaiset mannermaalla ja Tasmaniassa, molemmat tummanväriset; Malajit Uudessa Seelannissa ja Polynesiassa sekä Mikronesialaiset, jotka ovat sekoitus Polynesialaisista ja Papuoista.

Polynesialaisista on suurin osa kristinuskoon käännetty englantilaisten lähetyssaarnaajien kautta.

Omantakeisista saarivaltakunnista ovat Sandwikin saaret tärkeimmät.

Ensimäinen maailman ympäri purjehtija Magelhaens oli myös ensimäinen, joka löysi tähän maanosaan kuuluvia saaria (Marianit) 1521.

Hänen jälkeensä ruvettiin ahkerasti Isoa Valtamerta kiertämään, eri saariryhmiä löydettiin tuon tuostakin, kunnes Hollantilainen laiva 1606 saapui Karpenteria salmeen.

Mainioita purjehtioita tällä merellä ovat muiden muassa Tasman 1642, Dampier 1700, Bougainville 1768 ja Cook 1769-78.

Uuden Hollannin sisämaan tutkijoina ovat erittäin tunnetut Leickhardt 1844-48, Burke 1860, Walker 1861, Forrest ja Warburton.

Europalaisten asustus Australiaan alkoi 1788, jolloin Englannista ruvettiin sinne siirtämään kuolemaan tuomittuja rikollisia.

Näitä vietiin länsirannalla olevaan satamaan Botany Bay ja koko maakunta sai nemekseen Uusi Etelä-wales.

Maanviljelys, mutta erittäinkin lammashoito menestyi hyvin, niin että U. E. Walesin pahantekijä-siirtokunta muutettiin 1836 Etelä-australiassa olevaan Adelaide-satamaan.

Mutta vasta vuodesta 1851, jolloin löydettiin rikkaita kultahuuhtamoita lounaisella rannalla, on edistyminen käynyt jättiläisaskelin.

Melbourne, Victoria maakunnassa, on nyt tämän maanosan liikkeen keskustana, ja v. 1867 lakkautettiin pahantekijäin siirtäminen Australiaan.

Paitsi mannermaata kuuluu Englannille Uuden Seelannin ja Tasmanian saaret.

Ranskan omia ovat Marquesas ja Uusi Kaledonia, sekä suojelus-valtakuntana, Tahiti-saaret.

Espanja omistaa Marianit, Karoliinit ja Palao-saaret, ja Amerikalaiset korallisaaret molemmin puolin ekvatoria.


Europa, Vanhan maailman vähin maan-osa, alaltansa ainoastaan 168,000 maant. pen., mutta henkisen kultuurinsa ja valtiollisen vaikutuksensa puolesta tähän saakka vielä tärkein, on oikeastaan Aasiasta länteen pistävä niemimaa.

Siitä syystä on Europalla verrattain runsaasti rannikkoa, jota vielä suuresti lisää sisämaihin tunkevat suuret merilahdelmat.

Nämät kun tekevät merenkulun ja kauppayhdistyksen Europan eri-osien ja muiden maan-osien välillä helpoksi ja vilkkaaksi, ovatkin varsinaisesti syynä Europan etevyyteen.

Tämä maan-osa on kokonaan pohjoisella maanpuoliskolla ja lauhkean ilmavyöhykkeen sisällä, ulottuen noin 70:nestä 36 levyasteesen (Pohjois-jäämerestä Välimereen), mutta näidenkin levy-asteiden välillä on ilma-ala Golfvirran ja meren rantojen vaikutuksesta suopeampi kuin missään muualla vastaavilla levy-asteilla Vanhassa tahi Uudessa maailmassa, niin että maanviljelys täällä on mahdollinen paljon kauemmaksi pohjoiseen kuin muissa maan-osissa.

Lännestä itään ulottuu E. (paitsi Islantia) 7 meridianista 83 meridianiin, Atlantin merestä Uralin vuoriin ja Kaspian mereen.

Koillinen ja suurin osa on yksitoikkoista tasankoa (noin koko alasta), lounainen osa on vuorista ylänköä kuitenkaan ei kovin korkeata ja laaksojen katkomaa.

Korkeimman kohdan muodostavat vuori-alan keskustassa Schweitsissä Alppi-vuoret, joiden korkein huippu on (14,772 j.).

Kaikkialla on maa monilukuisten jokien ja järvien kostuttama, niin että kuivia erämaita ei löydy Europassa, joka myöskin vaikuttaa tasaista viljelystä.

Tämmöiset luonnolliset edut ovat tehneet Europan nykyisen inhimillisen sivistyksen pesäpaikaksi ja valtiollisen elämän keskustaksi, vaikka se luonnontuotteidensa monenkaltaisuuden ja runsauden puoesta on pidettävä kenties köyhimpänä.

Kuitenkin löytyy teollisuudelle tärkeimmät luonnontuotteet: rauta, kivihiilet, kupari, tina ja suola jotensakin yleisesti.

Kultaa ja hopeata on sitä vastoin niukasti, enimmin Uralin vuorissa.

Kasvullisuus, joka tykkänään riippuu ilma-alasta ei tietysti myöskään tarjoo muiden maan-osien vaihtelevaisuutta.

Eroittamalla vähäistä, kaikelle puunkasvamiselle mahdotonta alaa Jää-meren rannalla, jaetaan E. tavallisesti 4:jään kasvivyöhykkeesen: 1) Koivun ja männyn, 62:een levy-asteesen, 2) Tammen ja pöökin 64:stä 48:teen l. a., 3) Kastanian ja tammen 50:nestä 48:teen l. a., 4) Olivin ja etelähedelmien, Välimeren rannikot.

Eläinten suhteen ilmaantuu sama keskinkertaisuus kuin ylipäänsä kaikissa Europan oloissa; pedot eivät ole suuria eikä rajuja, linnut tummanväriset, mutta monet lajit syötäviksi kelpaavat.

Europan väkiluku nousee noin 320 miljonaan, jotka kuuluvat 60 kansaan, ja puhuvat 21 erikieltä, paitsi monenkaltaisia murteita.

Paitsi Samojedeja ja Kalmukkeja kuuluvat ne kaikki Kaukasialaiseen ihmisrotuun, ja suurin osa, noin 300 m. puhuukin Indoeuropalaiseen ryhmään, loput Ural-altaiseen ryhmään kuuluvia kieliä.

Kansanheimojen puolesta jakaantuvat Europan asukkaat: 1) latinalais-greekkalaisiin 190 mil., joihin kuuluu a) Romanilaiset kansat, Espanjalaiset, Portugalilaiset, Ranskalaiset, Italialaiset, Vallonit ja Rumanit; b) Greekkalaiset; 2) germanilaiset (100 milj.): Saksalaiset, Englantilaiset ja Skandinavialaiset; 3) slavilaiset 90 m.: Venäläiset, Serbialaiset, Bosniakit, Slavonilaiset, Dalmatialaiset, Bulgarit, Puolalaiset, Tchekkit, Slovakit y. m.

Paitsi näitä löytyy Keltiläisiä (4 ½ mil.), Magyareja (8 m.), Suomensukuisia (5 m.), Turkkilaisia (3 m.).

Uskonnon puolesta kuuluvat noin 295 m. kristinuskoon joista 153 romalais-katoliseen 75 mil. greek. katoliseen ja 75 mil. protestantisiin uskonnoihin.

Muut kuuluvat ei-kristittyihin uskontoihin, joista 12 m. muhamedilaisia, 6 m. juutalaisia ja muutamia 100 tuhansia pakanoita.

Kaupan ja teollisuuden suhteen on Europa tietysti muita maan-osia etevämpi.

Sen alaa risteilee kaikkialla rautatiet ja kanavat, sen kauppalaivasto on verrattomasti suurempi kuin kaikkien muiden maan-osien yhteensä (noin 15 mil. tonnia) ja teollisuutta harjoittaa se ynnä Pohjois-amerikan kanssa yksin.

Valtiollisessa suhteessa jakaantuu E. 75:een itsenäiseen valtioon, joista 44 monarkillista ja 31 tasavaltaa; niistä 51 yhdistetyt liittovaltioksi (Saksa ja Schwetsi).

6 valtiota luetaan suurvalloiksi: Venäjä, Saksa, Itävalta, Ranska, Englanti ja Italia.