Lauantai-iltapäivien uudeksi konservatiivisten kuuntelijoiden kestokyvyn mittariksi on tullut Bensaa liekkeihin. Ohjelman taustalla on sama tekijätiimi kuin Anne Moilasen Tulta munille -ohjelmassa, rakennekin manifesteineen ja satuineen oli samanlainen.
Akuliina Saarikosken juontaman ohjelman ensimmäisessä osassa valaistiin mitä ratoja radikaalien (naisten) ajattelu tätä nykyä kulkee. Mielenkiinnolla kuuntelin ja kuvan ajattelusta saikin. Tällainen Pohjois-Suomessa asuva kahden lapsen perheenisä kun ei helposti eksy tällaisen tiedon ääreen, vaikka olisikin kiinnostunut kaikenlaisesta yhteiskunnallisesta keskustelusta.
Ongelma on koko sukupuolijärjestelmä ja sen luomat valtarakenteet. Ohjelmassa mukana olleet eivät halunneet tulla määritellyiksi ja laitetuiksi johonkin järjestelmää, heterovaltaa ylläpitävään lokeroon. He halusivat eroon koko sosiaalisesta järjestelmästä, joka laittaa ihmisiä kaappeihin ja lokeroihin.
Ohjelmassa vieraana ollut Antu Sorainen (HY:n tutkijatohtori) sivusi liikkeen suomalaista historiaakin ja nosti esille parikymmentä vuotta sitten toimineen taiteellis-poliittisen Extaasi-ryhmän. Sorainen valitteli, että median (Teppo Turkki) kiinnostus ohjasi ryhmän aluksi vain sivujuonteena mukana olleeseen sadomasokismiin. Oli silläkin tehtävänsä, sen käsittely teki selväksi että SM:ssä kyse on nimenomaan vallasta ja yhteiskunnallisten valtasuhteiden heijastumisesta yksityiseen.
Liekö ryhmän ansiota tai ei, mutta nykyisin yleisin käsitys SM:ästä ei liene pervoilu, vaan toimistusjohtaja rankan päätösten täyteisen työviikon jälkeen pahana poikana saamassa dominalta selkään tuhmana olosta.
Dokumentaation juonteesta julkaisi 1989 Kustannus Oy Odessa nimellä Julmia naisia. Underground-julkaisu sisältää haastatteluja (taitaa yksi olla Soraisen), kuvia, novelleja (mm. Rosa Liksomin), Nalle Virolaisen sarjakuvan ja lehtileikkeitä ryhmän herättämästä huomiosta.
Paljon taputuksia. Toivottavasti kesän mittaan Bensaa liekkeihin valaisisi vallan rakenteita ja vastarinnan mahdollisuuksia monipuolisesti. Vielä lisää taputuksia.
Julmien naisten haastattelussa Ms. Luxaflex toteaa
Mä vaan toivoisin omien rajojen laajenemista. Mulla on monasti sellainen olo, etten mä toteuta itseäni tarpeeksi.
Jos ja kun tältä tuntuu, niin pitää tehdä ja ylittää rajoja. Se on aina hyvä lähtökohta. Tässä välissä lama ja valtarakenteet taisivat viedä turvallisuuden, joka on tekemisen ja kokeilujen perusedellytys.
(onko niitä kuuntelijoiden soittoja pakko ohjelmaan ottaa? Niitä ei jaksa kuunnella erkkikään)
2 kommenttia:
Joskus tulee sellainen olo, että täytyy olla jonkinasteinen masokisti, koska
on oravana pyörässä.
Ei sellaisessa paljon lisää ruoskintaa kaipaa, kun päivät pitkät ruoskitaan muutenkin ja kovaa.
Sukupuolella ei yhteiskunnan valtarakenteissa ole siinä paljoakaan merkitystä. Aste-ero korkeintaan. Naiset ehkä huutavat vähemmän ja menevät suoraan asiattomasti henkilökohtaisuuksiin. Yhtä kovia sadisteja ja toisaalta alistuvia masokisteja löytyy miehissä ja naisissa.
Tämä on oma mielipiteeni, mikä meni valitettavasti hieman sivuun mainiosta postauksesta.
Valtarakenteet ovat suuria, kummallisia asioita. Kun niitä yrittää tarkastella suoraan, niin kaikki tuntuu luontevalta ja oikealta. Mutta kun niiden vaikutuksia alkaa tarkastella marginaalisista, "pienistä" asioista, valta paljastuu, riisuutuu ja saa pyynnöstä selkäänsä.
Mikä suorastaan pervoa.
Siihen kai tässä pyritään, että puolilla ja suuntautumisilla ei olisi merkitystä. Mutta kuten päivän uutiset kertoivat, taitaa niillä olla ja käräjätkään eivät niitä hahmota.
Lähetä kommentti