Paikannimet kiinnostavat ja lumoavat, etenkin jos niihin liittyy tarina. Useimpien suurten jokien nimi selvitettynä ’vain’ joki, paikallisella jo muinoin unohtuneella kielellä. Se tuntuu ihmisistä laimealta, mutta silti hyvin ymmärrettävältä. Paikallisille se on ’se’ joki, joka on monella tapaa hallinnut elämää. Joki on ollut suurelle joelle riittävä määre, että sen toiset ovat tunnistaneet.
Paikallisesti on nimetty paljon muutakin suuruuden mukaan. Maaningan ja Pielaveden rajamailla oleva korkea koski on Korkeakoski.
Muita tavallisia paikkoja on saatettu nimittää sattumusten, tapausten ja hauskuutusten mukaan.
Korkeakosken läheisyyteen on karttaankin merkitty Viisasten tienristeys. Aikoinaan paikalla on ollut viiden polun risteys, jolla ei tiettävästi ole mitään ’risteystä’ kummaisempaa nimeä ollut.
Sitten Tuovilanlahteen oli tullut uusi osuuskaupanhoitaja. Kauempaa tullut kaupanhoitaja oli kokenut risteyksen vaikeaksi kulkea ja tietenkin neuvoja oikeiden reittien löytämiseksi kysellyt.
Kyläläiset olivat osuuskauppiaalle selvitelleet polkujen reittejä ja mistä minnekin pääsee.
- Viisas pitää olla rististä oikeaan suuntaan päästäkseen, oli hän tarinan mukaan todennut.
Siitäpä sitten riitti puheenaihetta, että näin oli osuuskaupanhoitaja todennut. Ja sananvaihdossa polkujen risteyksen nimeksi oli vääntynyt Viisasten tienristeys.
Kartan mukaan Viisasten tienristeys on enää kahden polut yhtymäkohta. Kaksi poluista on ennen kartantekoa maastosta kadonnut, tiet ovat korvanneet polut kulkureitteinä. Kolmen karttaan merkityn suunnankin polkujen olemassaolosta paikalliset varauksellisia arvioita esittivät.
Jos metsänomistaja ei hakkuita teettäessään ota polkuja sydämenasiakseen, ne katoavat lopullisesti. Uutta kulkua metsien halki on nykyisin niin vähän, että uusia polkuja hyvin harvakseltaan syntyy muualle kuin kaupunkien aitaamattomille tyhjille tonteille.
Ehkäpä tulevaisuudessa, kun öljysoran aikakausi on mennyt, kuten Nuvatsia raportoi, polut nousevat uuteen arvoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti