[Kesäkirjakimara: johdanto, osat 1, 2, 3, 4, 5 ja 6]
Kari Aronpuron kokeileva tyyli on aina kiehtonut. Yli kaksikymmentä, lähemmäs kolmekymmentä vuotta hänen Aperitiff - avoin kaupunki on kulkenut mukanani. Siitä taisi olla otteita lukion kirjallisuuskurssin oppikirjassakin, ainakin kansikuva.
Aronpuron muutkin teokset ovat kiehtoneet, mutta niihin en ole juurikaan tutustunut. Teosten saatavuus on ollut niin ja näin, lukijalta olisi vaadittu omaa erityistä mielenkiintoa, ja se Aronpuron osalta on jäänyt. Vakituisesti, aktiivisesti seurattaviksi mahtuu vain rajallinen joukko asioita ja ilmiöitä, ja valitettavasti Aronpuro ei tähän joukkoon ole valikoitunut.
Varovaisuuteen Aronpuron tuotannon suhteen on toinenkin, nurinkurinen syy. Nuorena halusin keksiä asioita itse. Aperitiff antoi sellaisen kuvan, etä Aronpuron kirjat olisivat pullollaan sellaisia tekstejä, tehokeinoja ja asioita jotka tahtoisin keksiä ihan itse. Ajattelin, että jos en tutustu kirjallisuushistoriaan, keksin asiat helpommin omalla persoonallisella tavalla.
Ei niin tietenkään pidä toimia, olen oppinut, vaan päinvastoin lukea, lukea, kartoittaa ja kahlata mitä ja miksi toiset ovat jo tehneet. Rajansa lukemisella ja tulkitsemisellakin on, ellei kirjallisuudentutkijaksi halua.
Mutta rajan ylittämisestä ei vaaraa liene, pikemminkin päinvastoin.
Paon viivoja vuodelta 1998 on kirjastonhoitajan ja runoilijan havaintoja maailmasta, työpaikalta ja tilaustöitäkin. Havainnot ovat sattuvia ja tunnistan monet ilmiöt reilun vuosikymmenen takaa.
Artikkelikirjauksia tietokantaan tekevän kirjastoammattilaisen havainnot silloisesta businessjargonista yllättävät. Puhe ei kuullostakaan enää umpikalutulta, vaan tuoreelta. Talouspuhe on käynyt vuosikymmenessä läpi niin monta vaihetta, että ysärin toisen puoliskon alkupuolen esitystavat olisivat uudelleenkierrätettävissä nykyisiin inspiroitumisstrategioihin.
Hans vili vili Hans
ja lai lai
Mestarin verstaalla nyt
uusi on uusi
ja vanha jo jäi
Teoksen lopussa on kolme laajempaa esitystä. Aronpuro esittelee tusinan nyrkkeilyn keskiraskaansarjan maailmanmestareita, lausuu oodin lampaalle ja tekee juhlarunon Tamfeltille sen täyttäessä kaksisataa vuotta 17.5.1997.
Juhlaruno Ajan viira antaa alaotsakkeen Verkatehdas koko teokselle. Kollaasimainen juhlaruno kirjaa tapahtunutta huonoja hetkiä unohtamatta, mutta antaa myös kiitokset:
Kiitos Verkatehtaasta, kiitos tehtaankonttorista, värjäämöstä
koruista Alakosken maisemassa.
* * *
Koska runoilijat yleensä ottaen melko harvoin muistavat teollisuuslaitoksia töissään, haluan oman kontribuutioni tälle saralle tuoda julki tässä yhteydessä. Kirjoitettu 22.6.2009 Aronpuron lukemisen ja uutisten seuraamisen lomassa.
Fiskars
Fiskars valmistaa
kuluttajatuotteita.
Fiskarsin Billnäsin tehdas
valmistaa kuluttajatuotteita.
Fiskarsin Billnäsin tehtaiden
työntekijät valmistavat kuluttajatuotteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti