Keväällä Minerva julkaisi uuden suomennoksen Jules Verneltä, Kuumailmapallolla Afrikan halki (2009, Cinq semaines en ballon, alk. 1863). Takakannen mukaan juuri tässä teoksessa Verne kehitti tulevan menestyskaavansa, löysi ne ainekset, joilla lukeva nuoriso saatiin koukkuun.
Teos on suomennettu aikaisemmin jo kolme kertaa. Ensimmäisen teki Samuli Suomalainen ja sen Otava julkaisi 1903 yhdeksänä vihkona, mukana 18 kokosivun kuvaa. Matti Karjalaisen Valituksen julkaisema suomennos vuodelta 1965 oli lyhennelmä. Otava julkaisi teoksen uudelleen 1980 Inkeri Tuomikosken kynästä. Kaikkien aikaisempien suomennosten nimenä on ollut suora käännös Viisi viikkoa ilmapallossa.
Uusin suomennos on Kristina Haatajan. Kieli soljuu hyvin, lapsuuden muistossa olevat Vernen kirjojen "hankalat kohdat" (vanhahtavat sanonnat, kummalliset viideskolmatta luvut jne) luonnollisesti puuttuvat tuoreesta työstä kokonaan. "Vanhahtavuutta" kaipaaville teoksen sisältö kuitenkin tarjoaa asenteita ja näkemyksiä menneestä maailmasta.
Vernen "kaava" kuumailmapalloseikkailussa on pelkistetyimmillään. Kerran sen puhtaimmillaan kirjoitettuaan Verne saattoi ryhtyä varioimaan. Henkilökuvauksen ystävät kiertänevät Vernen ilman huomauttamistakin.
Henkilögalleria on yksinkertainen. Kolme miestä, järkähtämätön ja päättäväinen retkikunnan johtaja tohtori Samuel Fergusson, hänen ystävänsä, vaikutteille altis, mutta hyvä metsästäjä Dick Kennedy ja Fergussonin taikauskoinen, mutta ehdottoman uskollinen ja monia näppäriä käytännön taitoja hallitseva palvelija Joe.
Tällainen perusjoukkohan on useimmissa Vernen kirjoissa. Ystävän erityistaito vaihtelee kirjan aiheen mukaan, villissä ja tuntemattomassa Afrikassa oli siis tarkkajyväinen ampuja tarpeellinen.
Ennakkovalmistelut ja ennalta tunnettujen vaaratekijöiden ehkäiseminen seuraavat tehtävänantoa. Fergusson kertoi suunnitelmistaan Lontoon Kuninkaallisessa maantieteen seurassa vain sanalla, tarkemmat esittelyt hän tekee vastahankaiselle Kennedylle.
Vernen kehittelemä kuumailmapallo muistuttaa enemmän myöhempää ilmalaivaa, teoksen kuluessa esitellään tuon aikainen tietämys ja saavutukset ilmailun ja Afrikan tuntemuksen saralla. Livingstonekin mainitaan.
Pallo on nimetty Victoriaksi, kuningattaren mukaan.
Kuumailmapallossa on tietenkin varajärjestelmä. Teoksen myöhemmässä vaiheessa se pitää ottaa käyttöön, muutoinhan alun esittelyt olisivat menneet draaman kaaren kannalta hukkaan.
Sitä ennen matkan tavoitteet on saavutettu. Niilin latvat löydettiin, kuljettiin aikaisemmin tuntematon reitti, yhdistettiin idästä ja lännestä lähteneiden tiedot. Saavutuksia oli siinä tarpeeksi, Nigerin latvojen etsiminen jätettiin toisille tutkimusmatkailijoille. Ei kaikkea kerralla!
Verne antaa tapahtumien kulkea pitkälti silloisten tieteilijöiden olettamusten mukaan. Jännitystä ja cliffhangereita asetetaan henkilöiden kautta. Hurjimman seikkailun käy läpi palvelija Joe.
Ennen lopullista turvaan pääsyä on vielä suuri loppukohtaus, jossa henkikulta on kaikilta lähteä ja saavutukset jäädä muilta tuntemattomiksi.
Erinomaista lomalukemista Verne on. Uudesta teoksesta puuttuu ehkä mökillä vuosikymmeniä olleen kappaleen vanhan kirjan henkäys, mutta uudessa kesäleskeä nauratti kirjan loppusivuille jäänyt kirjoitusvirhe. Lähes viisi viikkoa miesten kesken matkustettuaan tohtori Fergusson joutui toteamaan (s. 271): "Minun on pakko ruveta vähentämään panolasteja."
2 kommenttia:
"Sen aikaisen tietämyksen" esittely olisi kirjassa paljon luonnikkaampaa, jos kääntäjä olisi hoksannut, ettei kyseessä ollut kuumailmapallo. Nyt menee hiukan tahattoman komiikan puolelle - tai no, aika paljon.
Alkuperäisessä teoksessa esiintyy vetypallo ja sen tekniikan kuvailua.
Toden totta. Vetypallolla Afrikan yllä seikkaillaan.
Lähetä kommentti