Aarni Kouta (1884-1924) tunnetaan lähinnä Friedrich Nietzschen teosten suomentajana. Kouta kirjoitti myös runoja ja novelleja, tuotantoa kertyi vuonna 1905 julkaistusta esikoisesta alkaen koko joukko.
Kouta oli kiinnostunut henkiseen kehityksen opeista ja teorioista monipuolisesti. Hän toimi muun muassa okkultistisen Ruusu-Risti aikakauskirjan avustajana.
Ruusu-Ristiin hän kirjoitti vuonna 1921 runon Graalin malja. Se olkoon päivän teksti ja olkoon onnitteluna eilen syntymäpäiviä viettäneelle ikätoverille Helsinki 42:een.
Graalin malja
Salass' on pyhän Graalin ylhäinen malja.
Sen ympäri soitot ei soi, ei nalja,
ei nauru kaiu, ikisiimes vaan huhuu,
tarujaan pyhät puut, tuhatvuotiset puhuu.
Pyhän maljan ne tietävät korkean mahdin,
ne tuntevat sen kuninkaallisen vahdin.
Useimmat vartijoiks se ovat halvat,
ritarillisuus riitä ei, kalskuvat kalvat.
Se vaalijaans' itselleen iäks vaatii,
sitovat ikilait ritarillensa laatii.
Elämäks häneltä' ottaa ja vaalii sen valan,
hänen nähdä se suo olemuksensa salan.
Elämän yli hälle vallan se antaa,
hänet korkeuteen ylimaalliseen kantaa.
Hänen eestänsä poistaa se ääret ja rajat,
hänen nähdä suo luonnon salaiset pajat.
Hänen nähdä se suo, mit' on vuossadat luoneet,
pyhät luomisen työt sekä työnteko-huoneet.
Elämään iänkaikkiseen silmät se avaa,
sen eess' oman itsensä tuntohon havaa.
Aniharvat ankaruutta sen kestää,
ei heitä se lankeemasta voi estää.
Epäpuhdas sen liekkejä nähdä ei saata,
hän maasta on tullut, ja etsii maata.
Kenen syämessä ei voi säilyä saasta,
ylös taivaille taasen hän nousevi maasta.
Kohoaa pyhän Graalin liekkien lailla
sydän syytön, min tunto on tahraa vailla.
Aarni Kouta. Graalin malja. Ruusu-Risti 17(1921):1, 23-24.
[Enemmän Aarni Koudan runoja linkin takana]
3 kommenttia:
Kiitos, amigo! Siis muistat yhä että hyllystäni löytyy Aarni Koudan suomentama Näin puhui Zarathustra?
:-)
Totta kai. Olihan se melkoinen aarre, sisältönsäkin puolesta ennen uusintapainosten ottamista. Ja on edelleen.
Tämä ei liity Aarni Koudan kirjalliseen tuotantoon vaan siihen vähän tunnettuun seikkaan, että hän kuoli kodittomana narkomaanina.Hänen lähisukulaisensa luona Tuusulassa, siellä vinttikammarissa, jota Hannu Mäkelä kuvaa tarkkaan, kuoli Eino Leino.
Lähetä kommentti