Bolivian sodat populaarikulttuurin innoittajina

Tänään vietetään Bolivian itsenäisyyspäivää. 6. elokuuta maa irtautui Perun varakuningaskunnasta ja Espanjan vallasta. Itsenäisyyssota alkoi jo kaksisataa vuotta sitten 1809, päätökseen taistelut saatiin vasta tänään 1825. Keskeisessä roolissa itsenäistymisessä oli venezuelalaissyntyinen Simón Bolívar (1783-1830), jonka mukaan maa sai nimensä.

Nykyisin Bolívarin nimeä eniten esillä pitää Venezuelan Hugo Chavez, joka toteuttaa maassaan bolivaarista vallankumousta.

Itsenäisyytensä aikana Bolivia on käynyt kaksi sotaa. Nämä sodat ovat jääneet elämään bolivialaisten muistojen lisäksi ylikansallisessa populaarikulttuurissa.

Ensimmäiseen sotaansa Bolivia lähti Perun kanssa Chileä vastaan vuonna 1879. Maa ei ollut tyytyväinen kapeaan Tyynenmerenrannikkokaistaleeseensa ja valloitussodalla halusi leventää sitä.

Syynä oli guano, linnun kakka. Tai oikeastaan siitä erotettavissa oleva salpietari, jota alettiin tarvita Euroopassa ja Yhdysvalloissa suuria määriä peltojen lannoitukseen.

Vuosisatojen mittaan Tyynenmeren sateettomille rantakaistaleille oli kertynyt monien metrien kerrostumat sitä itseään. Kakasta alettiin tapella sitä hyödyntävien kansainvälisten yritysten verotuksen vuoksi. Bolivia olisi halunnut verottaa, mutta Chile oli luvannut pitkän määräaikaisen verovapauden. Käyty Tyynenmerensota sai lisänimen salpietarisota.

Bolivialle kävi ohraisesti, sen ja Perun joukkojen määrä oli auttamattomasti Chilen sotilasvahvuuksia pienempi. Maa menetti kapean kaistaleensakin ja muuttui sisämaan valtioksi.

Tällaiseen lopputulokseen bolivialaiset eivät olleet lainkaan valmistautuneet. Yli 120 vuoden ajan aina kun on ollut mahdollista, myös nykyisen presidentti Evo Moralesin valtakaudella, on kansainvälisissä yhteyksissä maa muistuttanut halustaan saada edes kapea rannikkokaistale tai edes omassa hallinnassa oleva junayhteys Saimaan kanavan tapaan.

Tätä bolivialaisten sinnikkyyttä on kuvattu latinalaisamerikkalaisessa kirjallisuudessa laajasti. Pääosin pilkalliseen sävyyn. Esimerkiksi Jose Luis Borgesin teoksissa bolivialaisten halut ja kirjelmät nousevat esiin lähes aina kun jotain kansainvälistä on tapahtumassa.

Toisen sotansa Bolivia kävi läntisen naapurinsa Paraguayn kanssa. Kansainvälisten öljy-yhtiöiden rahoittama sota alkoi 1932 ja loppui kolme vuotta myöhemmin. Sodan tapahtumat ovat lähes sellaisenaan kuvattu Tintti-albumissa Särkynyt korva. Hergé seurasi sodan kulkua Le Crapouillot -lehdestä, laajaa julkisuutta se ei Euroopassa saanut niinkuin ei nykyinen Sudanin sisällissotakaan ole saanut.

Särkyneen korvan tarina lienee tuttu. Öljy-yhtiöt valjastavat naapurimaat sotaan raja-alueestaan ja sota hiipuu kun öljyä ei löydykään. Tintissä taistelevat San Theodoros ja Nuevo Rico, ja taisteltavan alueen nimi on Gran Chapo.

Hergé ei ole muuttanut alueen nimeä kuin kirjaimella. Bolivia ja Paraguay taistelivat Gran Chacosta.

Särkyneessä korvassa sodan lopputulos on tasapeli, joka ei muuttanut mitään. Oikeassa sodassa Standard Oilin tukema Bolivia hävisi Shellin Paraguaylle ja pahasti. Kolme neljäsosaa Gran Chacon alueesta siirtyi Paraguayn hallintaan. Öljyä ei alueelta löytynyt todellisuudessakaan.

Oliko Bolivia San Theodoros vai Nuevo Rico? Siihen ei löydy vastausta. Myöhemmin Tintin seikkailuissa San Theodorosista kasvaa eteläamerikkalaisten myyttien tiivistymä ja se toimii Etelä-Amerikan 'yleismaana'.

Globalisaatiotaistelijoiden muistoa kunnioittaen täytyy vielä lisätä, että Ernesto 'Che' Guevara kuoli Boliviassa lokakuussa 1967. Vajaa vuosi aikaisemmin hän tuli maahan organisoidakseen oikeistolaisen sotilashallinnon vastaista taistelua.

Chen hahmo on jo täysin mytologisoitunut ja muuttunut osaksi yleistä populaarikulttuuria ilman poliittisia sivumerkityksiä. Hänen kuolinpaikalleen pystytetyn patsaan kuvan tähän oheen poimin Invest in Bolivia -sivulta.