Neiti-luutnantti Emelie Schvalm

Historian tarkastelu yksittäisen ihmisen näkökulmasta tuottaa aina silloin yllättäviä näkökulmia maailmaan. 1900-luvulla maailmansotien välinen aikakausi näyttää yhden- ja säännönmukaistaneen yksilöiden mahdollisuuksia toimia elinympäristössään. Vielä 1800-luvulla monenlaiset asiat ovat olleet persoonallisia ominaisuuksia ajatellen mahdollisia, näitä asioita erityisesti naiset ovat taistelleet takaisin itselleen koko 1900-luvun loppupuolen. Ajateltakoon vaikkapa naisia armeijassa.

Käkisalmessa ilmestynyt Itä-Karjala kertoi maaliskuun 26. päivä 1901 Ranskan-Saksan sodan (tai Ranskan-Preussin sodan) 30-vuotismuistamisjuhlista Belfortissa.

Vuosien 1870-71 sodan aikana Preussin armeija piiritti kaupunkia 103 vuorokauden ajan kuitenkaan valtaamaan sitä. Sodan jälkeen Elsass liitettiin Saksaan, mutta Belfort ympäristöineen jäi Ranskalle. Vuonna 1880 valmistui vastarinnan ja kaupungin tunnusmerkiksi Frédéric Bartholdin veistämä Belfortin leijona.

Itä-Karjala ei kuitenkaan kirjoita näistä, vaan ranskalaisten joukoissa palvelleesta luutnantti Emelie Schvalmista (naimisiin mentyään Hobitz).

Niitä näitä.
— Nainen upseerina. Helmik. 16 p. pitivät vielä elossa olevat sotavanhukset Belfortin sankarillisesta puolustusjoukosta ranskalais-saksalaisen sodan ajoilta mainitun puolustuksen 30 vuotisen muistojuhlan. Tässä tilasuudessa kohotettiin malja erään naisen, rouva Hobizin kunniaksi, joka vapaa-ampujain luutnanttina oli ottanut osaa puolustukseen ja nyt ollen juhlassa saapuvilla sai vilkkaita suosionosotuksia osakseen.

Hänen historiastaan kertoo muuan Belfortin lehti seuraavaa: Elokuussa 1870 oli rouva Hobitz, eli niinkuin hänen tyttönimensä silloin oli, neiti Emelie Schvalm, ottanut pestin sotaväkeen koko sodan ajaksi Belfortin kuvernöörin kenraali Crouzotin suostumuksella. Neiti Schvalm oli silloin 23 vuotias, osasi ratsastaa, oli mainio ampuja ja ymmärsi hyvin saksaa. Näitten ominaisuuksiensa nojalla hänet nimitettiin luutnantiksi Mirecourtin komppaniaan, jonka päällikkönä oli kapteeni Bastien. Tämä komppania oli juuri tullut Belfortiin ja lähetettiin kohta sen jälkeen Mülhauseniin ottamaan osaa Neuf-Brisacin puolustukseen.

Mülhansenin asemasillalla esitti kapteeni Bastien joukollensa sen uuden luutnantin. Tämä astui komppaniian rivien ohi puettuna vapaa-ampujain siniseen puseroon ja garibaldihattuun, ja sotilaat tervehtivät häntä innostuneilla huudoilla: ”Eläköön luutnantti Mimile (=Emelie)!”

Neiti Schvalm tuli sitten Neuf-Brisaciin. Mutta ei viipynyt kauan, ennenkun kaupunki oli pakotettu antautumaan ja sen puolustusväki heittäytymään vihollisen armoille. Vapaa-ampujien täytyi sen vuoksi pukeutua säännöllisen jalkaväen univormuun etteivät joutuisi saksalaisten sotalakien alaisiksi. Sitä ennen oli neiti Schvalm lähetetty Neuf-Brisacista viemään salasia kirjeitä kenraali Cambrielsille Belfortiin. Se oli kunniakas ja vaarallinen toimi, sillä matkalla oli tavan takaa kulettava vihollisten joukkojen ohitse. Neiti-luutnantti suoritti tehtävänsä kuitenkin onnellisesti. Mülhausenissa hänen piti ottaa ylimääräinen juna, jota matkalla pyyhkäsi enemmän kuin yksi laukaus saksalaisten puolelta.

Haavoittumatta saapui neiti Schvalm Belfortiin ja tapasi siellä kapteeni Bastienin, joka oli pukeutunut papiksi voidakseen hankkia rahaa palkanmaksuksi joukollensa. Hänen luutnanttinsa neuloi ison määrän kultarahoja hänen papin kauhtanaansa ja tahtoi nunnanpuvussa seurata häntä, kun kapteeni yön aikaan lähti kaupungilta, mutta hänen perheensä ei sitä sallinut. Kun hän täten oli pakotettu jäämään Belfortiin, perusti hän omalla kustannuksellaan kotiinsa sotasairaalan. Koko piirityksen aikana hän siellä hoiti haavoitettuja ja mustaan ruttoon sairastuneita, joiden joukossa oli eräs hra Hobitz, josta sittemmin tuli hänen miehensä. (Itä-Karjala no 24 26.03.1901)

1800-luvun Ranskassa nainen, ainakin sotaoloissa, saattoi nousta upseeriksi saakka. Mutta rajoitukset olivat ajan mahdollisuuksissa, koska perhe (isä?) saattoi upseerilta kieltää työhön liittyvien velvollisuuksien hoitamisen.

Tänään 1789 Ranskassa tapahtunut säätyjärjestelmän purkaminen ei poistanut sukupuolijärjestelmää.