Verkkolehti Kaiku

Meidän viereisen S-Marketin ulkomainostolppaan jo joku aika sitten ilmestyi juliste, jossa mainostettiin Kaiku -lehteä. Osuuskaupanhoitaja on ollut höveli ja antanut ihmisten liimata ilmoituksiaan ja julisteitaan korkeuksiin nousevan betonipylvään alaosaan. Siitä on ollut mukava Tuiran tapahtumia seurailla. Onpa kaupungin nuorisotoimikin epävirallista ilmoituspaikkaa hyväkseen käyttänyt.

Kaiun julistetta katsellessa on mieleen tullut väistämättä Uusi Suomi, joskaan juliste ei ihan yhtä suurisuuntaiseen viittaa. Uusi Suomihan kuopattiin takavuosina ja perijämiljonääri herätti sen uudelleen henkiin verkossa.

Kaiku oli takavuosina yksi Oulun suurista lehdistä. 1877 perustettu porvarillinen ilmestyi vuoteen 1949. Uuden Kaiun perustajien onneksi vanhan kaiman lopettamisesta on sen verran kauan, ettei tarvitse olla perijämiljonääri lunastaakseen nimen käyttöönsä.

Oulun lehdistöhistoria on poikkeuksellinen. Kokoomuksen Kaiku tai keskustan Liitto eivät lehtikilpailussa nousseet maakunnan ykköslehdeksi. Liittokin on jo kuopattu lehti, lama vei sen 1993.

Ei-sosialistien äänenkannattajaksi nousi liberaalien Kaleva. Niinpä lehdellä on muita maakuntalehtiä vakuuttavampi mahdollisuus sanoa olevansa "puolueeton". Liberaalien viimeinen kansanedustaja oli Kalevan toimittaja Tuulikki Ukkola (nyk. kok.).

Uuteen verkkolehti Kaikuun sain tutustuttua vasta eilen. Lehteä tekevät Oulun ammattikorkean opiskelijat, neljä toimittajan alkua ja yksi graafikon. Kaiku on määräaikainen projekti, joka on päättyy marraskuun lopussa.

Taustalla on opintoihin liittyvä pakollinen harjoittelu. Kaikille ei tahdo mitenkään riittää harjoittelupaikkoja palkattakaan. Media-alan toimijoita Oulussa ja maakunnassa on perin vähän.

Tekemällä oman lehden saa samalla kokeilla omia siipiään niiden koko laveudelta. Se on erinomaista harjoittelua.

Näkyvyyden saaminen verkossa alkaa olla jo hankalaa. Onneksi naapurin osuuskaupanhoitaja on paikalliselle ilmoittelulle myönteinen, muutoin tuskin olisin lehteä ainakaan sen ilmestymisaikana löytänyt.

Ensimmäisessä pääkirjoituksessa lausuttuun yhdyn, ja toivon ajattelun laajemmallekin leviävän:

Klikkausjournalismi on journalismia, jossa toimittaja keinoja kaihtamatta tekee otsikoistaan sellaisia, että lukija niihin tarttuu. Taustalla puhuu tietysti raha, kuinkas muutenkaan. Verkossa lukijoiden määrää lasketaan klikkausten määrällä ja mainostajat haluavat mainostaa verkkosivustoilla, joilla on lukijoita. Tyyli on kuitenkin lukijan kannalta rasittava. Vai miltä näyttäisi, jos sanomalehden etusivulla lukisi ”katso sivulta kaksikymmentä, onko Halosen kannatus pysynyt ennallaan”?

* Verkkolehti Kaiku