Muinaisessa Kreikassa 600- ja 500-luvuilla elänyt Aisopos on muodostunut koko läntisen maailman yhteiseksi satusedäksi. Aisopos on oikeastaan lyhyiden, moraalisten tarinoiden genren luoja. Sittemmin kaikki keksityt hyvät jutut ovat saaneet kulkea Aisopoksen nimissä, hänen nimensä oli laadun tae. Tarinoiden kirjoittajista ei ole siis tarkkaa tietoa, useampi kuin yksi tekijä vuosituhansien matkan varrella niillä on ollut. Jotkut genreen lisää juttuja luoneet ovat saaneet nimensäkin säilymään.
Suomeksi Aisopoon satuja saatiin jo varhain. Tohtori Samuel Roos suomensi latinasta kokoelman Phaidron, Auguston vapautetun, Aisoopolaisia tarinoita, jotka julkaistiin Suomi-lehdessä 1860.
Näissä roomalaisen vapautetun orjan faabeleissa ei aina pelkissä eläinaiheissa liikuttu. Malliksi olkoon vaikka käännöksen satu 17:
Aasi vanhalle paimenellensa
Kuin kansakunta hallitusta muuttanee,
ei köyhäin onni muutu valtiaan tavoista;
sen todistaapi tämä lyhy tarina.
Aasia niityll' äijä syötti pelkuri:
hän vihollisten äänist' äkki peljästyi
ja käski pakoon ettei kiinni saataisi;
mutt' tämä laiska kysyi: muka luuletko
voittajan kahdet satulat mulle panevan?
En, sanoi äijä. Mitäs siis mun väliä
ketä palvelen, kuin kannan kannettavani?
Phaidros eli keisari Augustuksen aikaan, ja oli orja ennen vapautustaan. Missä kohdin lienee hän ollut kääntäjä, missä uusien tarinoiden sepittäjä, se on tarkemmin selvittämättömissä.
Kuten Phaidros itse viidennen kirjan alussa johdattelee:
Aisoopon nimen väliin kussa pistänen,
joll' aikaa maksanut olen mitä velkaakin,
sen tiedä työni kunniaksi tehneeni:
niin taikuritkin tekee meidän aikaiset,
kut teoksillens korkohintaa saadansa
Praksiteleen nimen pistää uuteen marmoriin,
ja Myron hopea-kaluun, Zeuksin tauluihin.
Näin vale-vanhuudelle kun nykyis hyvillen.
* Samuel Roos (suom.). Phaidron, Auguston vapautetun, Aisoopolaisia tarinoita. Suomi 1860:1, 35-104.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti