Kirjoittamisen aluksi tarvitaan aihe. Mistä kirjoittaisin, mitä jakaisin toisten kanssa pohdinta herää aika ajoin jokaisen kielen kanssa pelaavan mieleen. Kirjoita vaikka aika-ajoista, saattaisi joku edellisen lauseen perusteella ehdottaa.
Aiheen puutteen valitus on useimmiten aiheen valinnan vaikeutta. Aiheitahan riittää loputtomiin, jos ei omassa lähipiirissä, niin ihan tuntemattomien sattumuksista ja toilailuista aina on jotakin sanottavaa.
Ongelma herää, kun ensimmäiseksi mieleen pyrkinyt ajatus aiheeksi ei tunnu soveliaalta tai kiinnostavalta tartuttavaksi juuri nyt. Ehkä aivojen suojakuoret eivät ole ensimmäistä ajatusta tietoiseksi asti laskeneetkaan.
Jos ensimmäinen ajatus on päähän asti pälkähtänyt, sitä ei kannata sysätä, varsinkaan jos jää vain arvelemaan, että mistähän alkaisi. Aihettahan voi lähestyä toiselta näkökantilta, ja siten välttyä kieltäymyksen tuottaneelta kohdalta.
Sivuun siirtyminen, ulkopuolisuus voi herättää paljon.
Jos aihe puolestaan ei ole tietoiseksi saakka ehtinyt, voisi pysähtyä miettimään vielä toiseksi hetkeksi. Tai sitten aloittaa mistä tahansa, ja antaa kirjoituksen johdattaa, paljastaa piilossa oleva.
Kovasti omaa tekstiään vaalivalle jälkimmäinen vaihtoehto on vaikea. Se edellyttää oman kirjoituksen tuhoamista, sillä aiheen paljastumisen jälkeen on useimmiten aloitettava kokonaan alusta.
Löytymisen hetki on onnellinen. Claes Andersson kirjoittaa Luovassa mielessa (Kirjapaja 2002) flow'sta, virrasta, joka alkaa pulputa. Löytämisen, oivaltamisen hetki on usein sellaisen lähtöpiste.
Tästä se lähtee!
Samassa teoksessa Andersson kirjoittaa myös tietokoneiden käytöstä. Helppo tallentamismahdollisuus vaikeuttaa oman tekstinsä hylkäämistä. Etsimisen hetkellä helposti unohtuu tutkimaan omia vanhoja, keskeneräisiksi jääneitä kirjoituksia.
Useimmiten selailusta ei ole mitään apua. Useimmiten selaillessa tapaa vain umpikujiin johtaneita ajatuksia ja -kulkuja.
Mieluimmin siis uutta. Jos ei lähde, niin senkin voi tallentaa koneen syövereihin unohtumaan.
Tai laittaa blogiin homehtumaan.
* Väinö Kirstinä. Kirjailijan ammatti. (Arvio Anderssonin kirjasta Kiiltomadossa, mainitaan myös monia muita kirjoitusoppaita) 2003
2 kommenttia:
Tämä internet on niin iso paikka, että kaikki tänne homehtuu, mutta Sinun blogisi on aina mielenkiintoinen! Ykkösvalinta.
Kiitos Riku kehuista.
Hapuilen tässä uuden vuoden blogiohjelmiston kanssa, mutta ei uskalla sisällöstä vielä tarkemmin kertoa.
Lähetä kommentti