Pari päivää sitten kirjastosta tarttui mukaan André Bernardin Saanko esitellä, Madame Bovary. Miten kirjallisuuden tunnetut hahmot ovat syntyneet (Otava 2006). Teokseen on koottu lähinnä brittikirjailijoiden populaareiksi muodostuneita hahmoja, ja kerrottu heistä anekdootti ja ehkä toinenkin.
Bernard suosittelee kirjaansa lehteillen luettavaksi, omia suosikkeja etsien. Lehteillä kirjaa täytyykin, koska siinä ei ole sisällystä, jonka avulla voisi suoraan haluamalleen sivulle loikata.
Lehteityni keskittyi Agatha Christien hahmoihin. Tuleehan Neiti Marplen seikkailuja televisiosta täydellä syötöllä. Joulun aikaan esiteltiin uusi ITV:n valitsema luottonäyttelijä Julia McKenzie, FST näytti parisen päivää sitten myös ensimmäisen elokuva-Marplen 1960-luvulta, juoruämmämäisen nuuskijan Margaret Rutherfordin, josta Christie ei tiettävästi tykännyt ollenkaan. BBC:n Joan Hickson esiintyy YLE TV1:llä kahdesti päivässä.
Bernard kertoo, että Christie oli jo kuuluisa dekkaristi, kun uusi neiti Marplen hahmo alkoi syntyä. Ensimmäisen kerran vanhahko naishenkilö nimeltään Caroline esiintyi pienessä roolissa Roger Ackroydin murhassa (viimeksi Loistopokkareissa 8. painos 2006).
Sieltä hahmo kasvoi saaden uuden nimen neiti Jane Marple. Christie itse on Bernardin mukaan kuvaillut häntä touhukkaaksi ja vanhapiikamaiseksi. Paljolti esikuvana oli Christien oma isoäiti.
Christiellä muistellessa ovat menneet hahmot sekaisin. Toisin kuin hänen isoäitinsä, neiti Marple oli ihan oikeastikin vanhapiika. Jos kirjoihin ja televisiosarjoihin on uskomista.
Bernard havainnoi, että molemmat Christien tunnetut hahmot, Hercule Poirot ja Marple, olivat syntyessään vanhoja.
Jos haluaa luoda konseptin, jonka avulla kirjoittaa muuttamatta päähahmoa ollenkaan, niin "vanha" ihminen on oivallinen valinta. Teini-ikäisen tai nuoren aikuisen valinta väistämättä johtaisi hahmon muutosten ja valintojen käsittelyyn. Sopivan iäkäs on urautunut, hänen harmaat aivosolunsa ovat kalkkeutuneet omille, tutuille urilleen.
Hercule Poirot oli Agatha Christien ensimmäinen hahmo. Christien mies oli armeijan komentamana ulkomailla ja rouva itse työskenteli Bernardin mukaan ajankulukseen sotilassairaalassa. Aikaa jäi vieläkin yli, joten Christie huomasi ajattelevansa kirjoittamista.
Sairaalassa oli belgialaisia, myrkkyjä ja narkoottisia aineita. Ja siitä se sitten lähti.
* Joan Hicksonin Neiti Marple YLE TV1:ssä 27.1.2010 saakka. Katsottavissa myös Ylen Areenassa.
* Annika Rajala. Anekdootteja ja esikuvia. salka 2007 (Rajalan arviossa kolmen vuoden takaa onkin oleellinen itse kirjasta jo sanottu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti