Itävallan vapauspuolueen johtava kansallisliberalisti Jörg Haider täyttäisi tänään 60 vuotta, jollei pari vuotta sitten olisi kännissä ajanut huimaa ylinopeutta ojaan. Tämä päivä lienee yhtä hyvä kuin mikä tahansa muu käsitellä Kaarina Hazardin kirjoittaman kolumnin herättämää kohua ja aiheesta syntynyttä jatkokolumnointia.
Tony Halmeen kuoleman aiheuttama suru purkautui Hazardin kirjoituksen kautta. Puhuttu ja kirjoitettu toi mieleen erinäisissä kulttuuriravintoloissa ja lähiökuppiloissa näkemäni kollektiiviset surukokemukset. Joku vakioasiakas joutuu hunningolle, silminnähtävästi.
Muut eivät osaa tai kykene auttamaan ystäväänsä/tuttuaan. Hän saa yksin istua ongelmineen, kunnes kuolema korjaa. Tavalla tai toisella.
Kuolinuutinen baarissa aiheuttaa hädän. Edesmennyttä muistellaan ja glorifioidaan. Mukana on myös pelko siitä, että itselle voi käydä samoin. Todistellaan itselle ja toisille, ettei niin tule käymään.
Pahan puhumista ei kuolleesta hyväksytä. Todenpuhujat huudetaan ulos kapakasta.
Viime torstain Kalevassa (21.1.) Heli Slunga kolumnoi Hazardin kohtelusta. Paljon Hazard sai niskaansa jo senkin vuoksi, että sattuu olemaan akateeminen nainen. Se antoi erityisluvan hyökätä.
Slunga varoittaa ilmapiirin nostattamasta itsesensuurista. Sellaiseen ei pitäisi sortua. Miksi pitäisikään? Iltapäivälehdet ovat tuulella käypiä. Briteissä päivää ennen prinsessa Dianan kuolemaa lööpit huusivat miksi Charlesin ex-vaimo on ulkomaalaisen, egyptiläisen maahanmuuttajan kanssa alkanut seurustelemaan.
Kuolemastaan lähtien Diana on ollut sydänten prinsessa.
En tiedä kenen tai minkä prinsessa Tony Halmeesta tuli kuolemansa jälkeen.
Slunga aloittaa kolumninsa viittaamalla sanontaan, että mielipide on vähän niinkuin persereikä - sellainen on kaikilla. Halme oli omalleen omistanut tatuoinnin "exit only".
Kiinnostavaa Halme-Hazard -keskustelussa on ollut närkästyneiden joukko. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin pääasiallinen kiukustujajoukko on samaa porukkaa, joka seuraa aktiivisesti Jussi Halla-Ahon kirjoittelua ja keskustelee Hommafoorumilla. Oikaiskaa, jos olen totaalisen väärässä.
Kielitieteilijä Jussi Halla-ahon ansioita netissä on ollut maahanmuuttokriittisen Scripta-bloginsa lukijoiden opastaminen kielen saloihin: mitä on sarkasmi, parodia, miten symbolisella tasolla esitetään mediakritiikkiä. Jopa kielenkäytön metatasoista on tullut tavallisille tallaajillekin tuttuja asioita.
Monet ovatkin oppejaan hyödyntäneet ja erityisesti Halla-ahon oikeudenkäynnin aikaan puolustivat tätä todeten oikeuslaitoksen ylireagoivan mediakritiikkiin.
Kaarina Hazardin kirjoitusta lukiessaan nämä samaiset ihmiset tuntuvat kuitenkin kokonaan unohtaneen Halla-ahon opetukset. "Halme oli etninen maskotti; merkki, ei mies." Kaikki niskamakkarat ja sikaniskat luettiin yksioikoisesti metatasot kokonaan unohtaen.
Kaikista pahin oli varmaan lainauksen "etninen".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti