Toukokuussa DVD-markkinoilla on tulossa tarjolle uusi Jimi Hendrix-nauha. Musiikista ei tällä kertaa ole kyse, vaan mytologisoiduista takahuoneissa tapahtuvista asioista. Kasimilliselle kaitafilmille taannoin kuvattu yksitoista minuuttinen on keskusteluttanut paljon, koska kuvaaja ei ole kunnolla filmille ikuistanut miesesiintyjän kasvoja. Siis onko kuvassa kitaralegenda vaiko joku muu?
Avuksi filmilla esiintyvän mieshenkilön tunnistamiseen ovat tarjoutuneet 1960-luvun legendaarisen groupiet eli bändärit. Pamela Des Barres (s. 1948), jonka muistelmat Johnny Kniga on julkaissut suomeksi nimellä Kuumana bändiin (2006), filmin nähtyään tunnisti mieshenkilön Hendrixiksi.
Takahuoneaktin autenttisuus ei ole jäänyt pelkästään Des Barresin muistikuvien varaan. 1968 aloitti uransa Cynthia Plaster Caster (s. 1947), jonka sittemmin Frank Zappa teki kuuluisaksi.
Cynthia keksi alkuvuodesta 1968, että voisi tehdä kipsivaloksia rokkarien vehkeistä. Niistä, joista groupiet laveasanaisesti kertoilivat ja legendoja levittelivät. Valoksen esittämällä saisi välitettyä jotakin konkreettistakin leveilevien huhupuheiden sijaan.
Cynthia harjoitteli ensin muutamalla ystävällään ja helmikuun 25. päivä 1968 haaviin tarttui Hendrix, edellisenä vuonna tähteyteen noussut kitarasankari. Cynthia teki valoksen Hendrixin elimestä, ja NME:n mukaan tuo valos on nyt todistanut kaitafilmillä esiintyvän miehen kitaran supersankariksi.
Kotisivujen mukaan Hendrix-valos on arkistoitu numerolla #00004. Numeroinnin mukaan 1968-1971 Cynthia sai luvan tehdä 33 muottia, joista osa kuitenkin epäonnistui. Muun muassa Animalsin Eric Burdonin elimen ikuistus jäi torsoksi. Joukossa on enimmäkseen kuuluisien bändien roudareita, basisteja ja rumpaleita. Kokoelman tähti on Hendrix on ehdottomasti.
Vuoden 1971 jälkeen Cynthia jätti harrastuksensa, mutta jatkoi sitä 1980-luvulla laajentaen kohderyhmäänsä elokuvantekijöihin. Onpa joukossa yksi sarjakuvapiirtäjäkin, Mike Diana (valos #00052 3.3.1995). Rokkitähdistä ikuistetuiksi tuli 1991 Dead Kennedysin Jello Biafra ja 1988 bändin nimen mukaan kokoelmaan hyvin sopiva Revolting Cocksin Chris Connelley.
Uudella vuosituhannella kauniimman sukupuolen rintavarustukset ovat myös päässeet Cynthian kokoelmiin.
Yksitoista minuuttisesta kaitafilmistä ei yksin DVD-julkaisuksi ole. Niinpä sen ympärille on rakennettu tarina filmistä ja sen autenttisuuden todistamisesta. Jimi Hendrix: The Story Of The Lost Sex Tape.
Populaarikulttuurin ilmiöiden ja historian tutkimuksessa yllättävätkin lähteet saattavat siis olla avuksi. Ja vaikka eivät mitään todistaisikaan, niin valottavat kuitenkin käsiteltävää ilmiötä monella eri tapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti