Muutaman kuukauden kun on luullut koko Carl Barksin ankka-sarjakuvatuotannon olevan koottuina, kovakantisina kirjoina siisteissä koteloissa kirjahyllynsä päällä, niin uusi Aku Ankka -lehti (11/2010) esittelee uuden, aikaisemmin Suomessa julkaisemattoman Barks-tarinan. Mitä tästä pitäisi ajatella?
Onneksi Jukka Heiskanen on kirjoittanut lehteen selventävät selittelyt. Kyse on Barksin 1990-luvun lopun tarina-ajatuksen puolikkaasta, jonka toiset miehet käsikirjoittivat ja piirsivät. Tarinaa ei Barksin eläessä ole julkaistu ja ajatuksen puolikkaan ensimmäistä versiota ei Suomessa ole nähtykään.
Barks ajatteli jäävänsä sarjakuvapiirtäjän hommista eläkkeelle kesäkuussa 1966 täytettyään saman vuoden maaliskuussa 65 vuotta. Hahmotelmissa viimeiseksi sarjaksi oli jäänyt Karhukoplan kavalat konnat (US 63).
Kustantajan, Western Publishing, pyynnöistä ja painostuksesta työt jatkuivat kuitenkin pitkälle syksyyn. Irrottautuminen töistä oli vaikeaa ja kustantajan ovelasti maksamat ennakkomaksut pitivät miestä työssä.
Lopulta Barks sai pidettyä päänsä. Viimeiseksi aiottu tarina on Carl Barksin koottujen osassa 27, joten joltisenkin paljon vielä syntyi sivuja. Pääosa 1970-luvun alun tuotannosta on käsikirjoituksia Sudenpennut Tupu, Hupu ja Lupu tarinoihin. Vuodesta 1973 alkaen Barks omistautui maalaamiselle.
Ankat hiipivät maalauksiin jo samana vuonna. Barks möi joitakin maalauksia varten kehittämiä asetelmia luonnoksina kansiksi, maalausten kautta syntyi viimeinen sarjakuvakäsikirjoitus vuonna 1994.
Varakas keräilijä Steve Gepp tilasi Barksilta keväällä 1993 maalauksen Roope Ankan rahasäiliöstä. Sitä suunnitellessa Barksille oli tullut mieleen Troijan hevonen, mutta Geppin tilaukseen hän ei onttoa salakuljettajaa kuitenkaan maalannut. Kuva ei silloin olisi viitannut mihinkään Roope-tarinaan.
William van Horn oli kuullut Geppin tilauksesta ja van Hornille Barks kertoi ideastaan. Kun oli tulossa Barksin Euroopan kiertuekin, van Horn nappasi heti tarinan aihiosta kiinni ja se kaupattiin Tanskan Egmontille. Syntyi Barksin ja van Hornin yhteistyönä sarja Hevostellen halki historian.
Uusi tarina sai mahtavan julkisuuden ja Suomessakin se julkaistiin Aku Ankassa 1/1995 asiaankuuluvan huomion saattelemana.
Toisin kuin 1960-luvulla, 1990-luvulla Barks oli maailmankuulu. Hän oli palkannut managereikseen Bill Grandeyn ja Kathy Morbyn hoitamaan julkisuuteensa liittyviä asioita. Kustantajat ja managerit, erityisesti Egmont ja Grandey, innostuivat Troijan hevostarinan saamasta julkisuudesta. Voisiko Barks kehitellä enemmänkin tarinanpoikasia toisten tekijöiden lähtökohdiksi?
Managerit onnistuivat suostuttelussaan. Barks hahmotteli tarinaa, jossa Aku olisi postimiehenä Alaskassa. Varsinaiseksi käsikirjoittajaksi palkattiin John Lustig, joka kirjoittanut noin nelisenkymmentä ankkatarinaa 1970-luvun alusta lähtien. Piirtäjäksi pyydettiin Daap Jippesiä. Piirtäjä projektin kuluessa vaihtui Pat Blockiin, tanskalaisille paljon 90-luvun alussa piirtäneeseen amerikkalaiseen.
Grandeyn johdolla 1997 valmistui massiiviseen 28-sivun mittaan venytetty Somewhere Beyond Nowhere. Lopputulos jäi julkaisematta Barksin elinaikana. 2000-luvun alussa se useissa maissa kuitenkin nähtiin, muttei Suomessa. Carl Barksin koottuihin sarjaa ei mukaan huolittu, sen kolme kappaletta sisältävä (Grandeyn kirjaama) juoniluonnos kuitenkin. Managerit Grandey ja Morby saivat Barksilta kenkää.
Käsikirjoitukseen on kuitenkin nyt palattu. Toimittaja Byron Ericksonin kanssa John Lustig laati ajatellut 12-sivuisen käsikirjoituksen, jonka Daan Jippes piirsi. Ja se meillä on nyt käsillä Aku Ankassa 11/2010 nimellä Napapiirin postimies.
Uudessa sarjassa on Barksin henkeä. Nopeita käänteitä ja vitsejä. Onnea ja epäonnea. Laulu, joka sitoo ainekset yhteen. Mutta Barksin osuus työhön jää lopulta melko ohueksi. Barks oli jo niin suuri nimi, ettei hän voinut osallistua sarjakuvantekoon normaalissa tuotannossa.
(kiitokset Ankkalinnakkeelle vinkistä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti