Aku Ankka päivästä päivään 1942 (Sanomaprint 1992) sanomalehtistrippikokoelmassa on sivulta 16 alkavalla aukeamalla kaksi tyhjää paikkaa. Suomalainen kustantaja valittelee helmikuun ensimmäisen viikon strippien puuttumista ja vetoaa sotaan, amerikkalaiseen kustantajaan ja Akun luonteeseen.
Vuoden 1942 sarjakuvissa on paljon sotaa. Aku kärsii tarvike- ja energiapulasta, yrittää olla toimelias maanpuolustaja, keksiä uusia korvikkeita, turvata kotinsa ja holhokkinsa. Kommelluksitta se ei tietenkään tapahdu.
Miksi siis viikon stripit puuttuvat?
Tähän ja moneen muuhun ankisteja vaivaavaan ongelmaan antaa vastauksen tuore Ankkalinnan Pamaus n:o 23. Timo Ronkainen pohtii esimerkiksi pitkässä artikkelissa alati huononevien Aku Ankka-lehtien ongelmaa.
Uudenvuodenyönä 1969-70 suomalainen tieteen auktoriteetti, akateemikko ja Nobel-voittaja A. I. Virtanen valitteli, että "Aku Ankka huononi" kun kysyttiin päättymässä olleen vuosikymmenen mieleenjääneitä asioita.
Aku Ankan huononemiseen liittyy lukijan ikäkin, mutta Ronkainen 1960-luvun osalta osoittaa tiedemiehen olleen objektiivisesti oikeassa. Syynä yksinkertaisesti oli julkaisutahdin kiivastuminen. Kerran viikossa ilmestyvään lehteen ei joka numeroon Barksia riittänyt. Tanskalaiset tuottajat rekrytoivat piirtäjiksi ja käsikirjoittajiksi tekijöitä, joilla ei ollut riittäviä tietoja perspektiivistä, anatomiasta, mittasuhteista tai oikeastaan muustakaan.
Puuttuvien Ankka-strippien kohtalo selviää toisessa Ronkaisen jutussa. Yhdysvalloissa on jo pidempään kiinnitetty paljon huomiota afroamerikkalaisten ja alkuperäiskansojen kuvauksiin. Stereotypioita kuhisevat vanhat viihdetuotteet ovat tulilinjalla.
Amerikkalainen kustantaja on vetänyt stripit pois jakelusta, koska niissä käsiteltiin intiaaneja. Erheellinen harhaanjohto oli siis Päivästä päivään kokoelman sivuilla.
On vuoden 1942 julkaistuihinkin strippeihin yksi intiaanihahmo livahtanut. Aku hommaa pukuvuokraamosta sulkapäähineen kuultuaan, että autonrenkaita myydään mm. lääkäreille. Pian rengashuollossa onkin asiakkaana poppamies Kalpeanaama.
Selkeästi historiallisina kokoomina myytävistä teoksista ei Ronkaisen mielestä olisi aihetta nykyisiä poliittisen korrektiuden vaatimuksia noudattaa. Sellainen on historian kieltämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti