Jean-Philippe Peyraud (s. 1969) on uusi nimi suomalaisessa käännössarjakuvassa. Ranskalainen, nykyisin Pariisissa asuva tekijä on työskennellyt muun muassa samanikäisen Englannissa syntyneen, mutta Ranskassa kasvaneen Christopherin (Christopher Longé, s. 1969) kanssa. Nyt suomennettu Kauneuspilkkuja - kolme muunnelmaa (Grains de Beauté, 2003) on Peyraudin itsenäisiä töitä.
Takakansi johdattaa teoksen nimeen: rakastelun jälkeen toiset sytyttävät savukkeen, toiset alkavat laskea partnerinsa kauneuspilkkuja. Laskemisen jälkeen ollaan raadollisemmassa kuviossa. Vanha suola on janottanut. (Ja laskemisen jälkeen mies pistää tupakaksi.)
Pilkkujen laskemisen jälkeen ex-pariskunta pohtii entistä suhdettaan ja molempien uusia suhteita. Peyraud on tehnyt aiheesta samoilla alku- ja loppusivuilla kolme 42-sivuista muunnelmaa. Pienin variaatioin syntynyt tilanne ja siihen ladatut odotukset näyttäytyvät hyvin eri valossa.
Kolmannessa variaatiossa tuodaan sanoinkin julki ranskalais-belgialaisen sarjakuvan perinne, johon jatkumoon Peyraudin jälki hyvin istuu.
Kun salama jyrähtää voimakkaasti, tulee mieleen lapsuus. Suomalaiselle tulee mieleen mummola ja Simca tonnin takapenkillä vietetyt ukkosenilmat eväiden kanssa. Ranskalaisnaiselle tulee mieleen Hergé ja Tintti:
Älä! Minä pelkään käyttää puhelinta ukkosella. Jo pienestä pitäen. Jossain Tintissä oli sellainen kohtaus... En nyt saa mieleeni missä niistä... Kapteeni Haddock karjuu luuriin, että ukkosella on vaarallista puhua puhelimessa, ja pam!!! Salama iskee häneen!! En saa sitä mielestäni.
Mies puolestaan muistelee Seitsemän kristallipallon Rascar Capacin muumiota ja pallosalamaa...
Pokkarikokoinen teos jatkaa perinteitä. Omaa tunnistettavaa jälkeään Peyraud hakee nenäkaarista. Mukava uusi tuttavuus.
Jean-Philippe Peyraud
Kauneuspilkkuja - kolme muunnelmaa
WSOY 2010. 144 s.
Muistutettakoon lukijaa, joka on jäänyt miettimään, että kohtaushan oli Tuhatkaunon tapauksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti