Ruotsin kielen asema Suomessa on tunteita herättävä. Viimeksi tästä saimme osoituksen, kun Jukka Kemppinen leikki ajatuksella blogikirjoituksessaan Tvångströja. Vaikka Kemppisen kirjoituksen ydin oli toisaalla, niin silti kommentoijat kertoivat ruotsin olevan valloittajan kieli ja ilmaisivat halunsa heikentää suomenruotsalaisten asemaa.
Kesälläkin oli puhetta ruotsista. Pirjo Markkola pohti Historiallisen Aikakauskirjan 2/2010 pääkirjoituksessa kieltä otsikolla "Suomen historiaa ilman ruotsia?"
Vaikka ruotsi ei olekaan valloittajan kieli, niin silti sen merkitys Suomen historian tutkimuksen kannalta on ensisijaisen tärkeä. Markkola hahmottelee, että seminaari- ja opinnäytetöiden aiheet rajautuisivat sisä- ja Itä-Suomessakin 1920-lukua nuorempaan aikaan jos ylioppilaat eivät osaisi toista kotimaista.
Ajatuksessa pyöritään siis akateemisessa yliopisto-opetuksessa. Proseminaarin vetäjä ei Markkolan mielestä voi velvoittaa ensin kokonaan uuden kielen oppimista ennen tutkimisen opettamisen aloittamista.
Markkola ei ajattele asiaa pelkästään oman opettajantoimensa kautta:
Pelkään pahoin, että pakkoruotsin vastustajat eivät ymmärrä, mitä he ovat nuorilta viemässä. Ääritapauksessa he ovat riistämässä oikeuden omaan historiaan.
Eikä ainoastaan tulevilta historiankirjoittajilta. Toiseksi esimerkiksi Markkola nostaa sukututkijat.
Sukututkimusta voi pitää koko kansan harrastuksena. Peruskoulun käyneillä kynnys tutkia sukuaan alkuperäisistä asiakirjoista on matalampi kuin kansakoulupohjalta lähteneillä.
Ruostunut kouluruotsi on helpompi herätellä kuin opetella uusi kieli, perustelee Markkola. Ihmetystä ja kyselyitä herättävät rippikirjojen huomautussarakkeen ja käräjäpöytäkirjojen merkinnät avautuvat paremmin kun mielenkiinnon, sisun ja sinnikkyyden apuna on edes alkeellinen kielitaito.
Kuva: Turun Lehti 23.3.1889.
7 kommenttia:
Ruotsinkieli on oleellinen osa Meidän suomalaisten historiaa. Siksi olen lukioruotsin herätellyt, vaikkei aikanaan olisi voinut vähempää kiinnostaa, viitonen oli saldona. - Nyttemmin, jos virkaa hakisin, olisi arvosana hyvä.
Lobaalisuus kai ehkä juu, mutta jos suomi, silloin myös ruotsi.
Ajankohtainen aihe sinulla, samaa teemaa oli SLS:n blogissa Christer Kuvajan tekstinä. På svenska.
Itse olin (erityisesti lukiossa) sitä mieltä, että ruotsin opiskelu oli mitä suurinta ajanhukkaa. En usko, että ajatukseni olisivat muuttuneet, vaikka joku olisi aikakoneella tullut kertomaan, että käytän taitoa myöhemmin huvikseni(!) lähes päivittäin. No, suhtaudun kouluopetukseen muutenkin kriittisesti - todellista oppimista tapahtuu vain kun asiaan on todellinen mielenkiinto.
Ja minulle se syntyi kun sukututkimus alkoi edistymään huikaisevaa vauhtia tarkistettuani sanakirjasta rippikirjan termin måg.
Yhtäkaikki, on mielestäni kansantaloudellisesti järjetöntä sisällyttää ruotsi jokaisen koululaisen ohjelmaan sukututkimuksen, historian kirjoituksen ja Ruotsin kaupan nojalla. Puhumattakaan alueellisesti rajoitetun vähemmistön palvelusta.
Miksei kouluissamme opeteta edes alkeita saamen kielistä? Viittomakielestä? Romanikielestä? Ainakaan minä en oppinut näistä mitään omina kouluvuosinani, mikä kertoo vähemmistökohtelusta tässä maassa paljon enemmän kuin ruotsin kieli.
Kohta pakkoruotsista varmaan päästään eroon. Yksi lupaava merkki on se, että perustelut sen säilyttämiseksi käyvät koko ajan absurdeimmiksi. Tämä kirjoitus on hyvä esimerkki siitä.
Jos kansantaloudellisesti ajatellaan, Suomeen riittäisi muutama saksan- ja englanninkielinen metsuri, autokuski ja logistiikkainsinööri hoitamaan puutavaran kuljettamista Saksaan ja Britteihin jalostettavaksi. :)
Mutta jos pysytään maailman parhaiden maiden keskinäisessä kilvottelussa, niin lienee parempi, että kielikilvoittelun ytimessä on kaksi eri kieltä. Norjassahan tapellaan yhden ja saman kirjoitusasusta.
On toki Norjassa tilanne muuttumassa, järjetön ja kallis kinastelu on saamassa uuden suunnan pohjoissaamen tullessa kaikille koululaisille pakolliseksi kieleksi.
Niko: huomasitko, että kommenttien valvontaa olen muuttanut. Blogger ihan hiljan paransi systeemejään, joten tietoturvallisuus lienee paremmin turvattu.
Jokainen määritelköön identiteettinsä itse.
Haluatteko leimautua itäblokin totalitäärivaltioiden hengenheimolaisiksi määrittelemällä minunkin identiteettini minulle valmiiksi ? Minun identiteettiini ei pakkoruotsi kuulu, mutta te saatte minun puolestani uskoa utopiaanne.
Mutta antakaa meidän muiden itse määritellä oma identiteettimme.
Minulle ruotsi on ollut nimenomaan ajanhukkaa, ja sitä se on myös suurimmalle osalle nuorisostamme.
Jos joku haluaa ruotsia opiskella, sitä ei pakkoruotsin poistaminen estä, vaan ruotsia voi opiskella myös valinnaisena. Miksi se ei riitä pakkoruotsittajille ?
Olikohan viisasta sittenkään muuttaa kommentointiasetuksia? No, joka tapauksessa olisin vapaakielivalinta.fin kannanoton julkaissut.
Minusta Norjaa ei kyllä koskaan olla itäblogin totalitaariseksi valtioksi luettu. Nato-maakin se on, ehkä joskus historiantutkimus paljastaa, jos joku skandinaavisia kieliä vielä osaa lukea ja tulkita, että kaksoisagenttina se on maailmanhistoriaan vaikuttanut.
Pelkään pahoin, että pakkoruotsin "vastustajat eivät ymmärrä, mitä he ovat nuorilta viemässä. Ääritapauksessa he ovat riistämässä oikeuden omaan historiaan."
Tällaiset kommentit osoittavat kirjoittajalla olevan erittäin hatarat suhteet todellisuuteen. Pakkoruotsia on AINA vastustettu huomattavan suurella enemmistöllä Suomessa. Oikeus opiskella haluamiaan kieliä ilman poliittista ja hyödytöntä pakkoruotsia on tärkeämpää kuin jokin absurdi "oikeus omaan historiaan" lätinä. Herätkää Pellet!
Lähetä kommentti