Minna Pyhälahti kirjoitti kesäkuun alussa Satunnainen kotuslainen -blogissa tulevan kesän haasteita. Radio Suomen Kielipuolen päiväkirjassa pitäisi kiroilua käsitellä ja hänestä tuntui ettei voimasanat suuhun lainkaan sovi.
Sen sijaan kapteeni Haddockin suuhun ne Pyhälahdenkin mielestä sopivat. Tekemääni Turskatti! Kapteeni Haddockin haukkumat kirjaa hän kirjoituksessaan esitteli.
Kielipuolen päiväkirja on vartin mittainen nopea sanailoittelu. Kielentutkija Vesa Heikkinen, kriitikko ja ylioppilasaineiden sensori Lasse Koskela, kielikouluttaja Minna Pyhälahti ja toimittaja Leena Mattila saavat viiteentoista minuuttiin ahdettua paljon.
Kiroilua käsittelevä jakso Pelastetaan kunnon kiroukset oli ensiesitetty 7. elokuuta. Sosiaalisen median antaman vinkin perusteella osasin ohjelman eilen kuunnella Ylen Areenasta.
Ohjelmassa käsiteltiin muun muassa kiroguru Jari Tammen Kirosanakirjaa, sen avulla haarukoitiin suomen kielen sisältävän ainakin yli viisi tuhatta sadattelusanaa.
Ja nuoriso käyttää vain sitä yhtä välimerkkinä ja kaikkena muunakin.
Kun oli saatu todettua, että hunsvotti on etymologiselta alkuperältään koiran vittu, niin siirryttiin häveliäämmästi sarjakuvien maailmaan, joka ei ollut kaikille keskustelijoille tuttu ja keskustelun tahti oli hyytyä.
Jostakin selkäytimestä eräs mieskeskustelija päätyi möläyttämään, että voisiko Haddockin haukkumista tehdä aikuisversiot?
No, hätäpäissään möläyttelee viisaampikin. Että lastenkirjallisuudessa oikeat kirosanat ovat kielletyt.
Hergéhän teki sarjakuvansa 7-77-vuotiaille, pitäisikö Pertti Rajalalta pyytää selkokieliset versiot 78-vuotiaille ja vanhemmille? Oikeuksienomistaja Moulinsart ei varmasti moiseen suostuisi.
Selkäytimestä noussut parahdus taisi antaa vastauksen siihen miksi nuoriso hokee vain sitä yhtä ja samaa. Kirjallisuudesta ei saa malleja miten voisi sivistyneesti ja sanastoa monipuolistavasti kipujaan ja ahdistuksiaan lieventää.
"Pelastetaan kunnon kiroukset" siis edellyttäisi, että me aikuiset lakkaamme siivoamasta ja siistimästä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Valistusta ja kasvatusta tässäkin asiassa tarvitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti