Entisaikain saksalaisten tekijänoikeudet

Helsingin Sanomain Berliinin-kirjeenvaihtaja Katarina Baer kirjoitti lauantain lehteen miten Saksa oli 1800-luvulla "piratismin" onnela. Baer raportoi Eckhardt Höffnerin kirjahistoriallisesta tutkimuksesta Geschichte und Wesen des Urheberrechts (Verlag Europäische Wirtschaft 2010, ensimmäinen osa ilmestyi kesällä, jatkoa on tulossa), jonka kuvaama historiallinen tilanne tukee nykypiraattien tekijänoikeusnäkemyksiä.

1800-luvun lukuisiin valtioihin pirstaloituneessa Saksassa ei ollut yhtenäistä tekijänoikeussäädäntöä. Laki pyrittiin saamaan aikaan 1837, muttei siitä monimutkaisessa valtioryppäässä tullut mitään. Yhtenäinen linja syntyi vasta kansainvälisessä Bernin sopimuksessa 1886. Tämä sopimus on edelleen peruskivi.

Höffner vertaa silloista Saksaa samanaikaiseen Isoon-Britanniaan, jossa laki oli ollut voimassa jo vuodesta 1710. Briteissä kustantajat julkaisivat noin tuhat teosta vuosittain, painokset olivat pieniä ja kirjat kalliita. Samaan aikaan Saksassa tilanne oli täysin toinen. Julkaistiin yli kymmenkertainen nimekemäärä, painokset olivat suuria ja teoksia kilpailutilanteessa myytiin halvoin hinnoin.

Baer mainitsee vuonna 1843 Saksassa julkaistun yli 14000 nimekettä. Moni uusi julkaisu oli jäljitelmä, kopio tai peräti plagiaatti. Kirjailijoiden isyysoikeuksia ei juuri kunnioitettu. Tässäkin blogissa on kerrottu esimerkiksi Töpfferin Koipeliinin kohtaloista tai Jörö-Jukan versioinnista.

Höffnerin mukaan suuri osa julkaistuista kirjoista oli kuitenkin tietokirjallisuutta. Maanviljelys- ja karjankasvatusoppaita yms., joiden välittämä tieto sai kansantalouden kukoistamaan ja kasvamaan merkittävissä määrin verrattuna muihin maihin.

Tietotaito levisi.

Kun Bernin sopimus alkoi Saksassa vaikuttaa julkaistujen nimekkeiden määrä romahti. Kustantajat vähensivät tarjontaa jolloin kirjojen hinta nousi. Plagioinnin ja matkimisen loppuminen ei Höffmannin mukaan nostanut kirjailijoiden tulotasoa. Kävi päinvastoin. Henkiset oikeudet tulivat valvotuiksi, mutta taloudelliset eivät.

Baer mainitsee, että Höffnerin tekijänoikeuksien historiantutkimus on aiheuttanut kiihtymystä tietyillä (kustantamot, levy-yhtiöt, softatalot) aloilla.

Kevyt suhtautuminen tekijänoikeuksiin tuotti menestystarinoita ns. viihdekirjallisuuden alallakin.

Suomen Länkkäriseura julkaisi viime vuonna monisteena Friedrich Gerstäckerin (1816-1872) Kirouksen. Ossi Kokon toimitus pitää sisällään Gerstäckerin lyhyen elämäkerran ja alkujaan Mehiläisessä 5/1863 julkaistun suomennoksen hänen lännentarinastaan Amerikanische Nachtstücke vuodelta 1844.

21-vuotiaana 1837 maailmalle kiertämään lähtenyt Gerstäcker raportoi tekemisistään ja monista hanttihommistaan Pohjois-Amerikassa äidilleen koto-Saksaan. Äiti oli vienyt pojan lähettämät matkapäiväkirjat Rosen-lehden toimitukseen, jossa niistä oli innostuttu.

Kun Gerstäcker kuuden vuoden kiertämisen jälkeen palasi Saksaan hän sai havaita olevansa kuuluisa kirjoittaja. Gerstäckerin olikin helppo tehdä sopimus matkakirjojen julkaisemisesta, ensimmäinen ilmestyi 1844. Ensimmäisen matkan kokemuksista syntyi useampia kirjoja, ja tieto kiinnostuneesta lukijakunnasta ja myyntituloista mahdollistivat myös tulevat matkat ympäri maailman.

Gerstäcker sattui Kaliforniaan 1849 kultaryntäyksen aikaan, hän toimi valaanpyytäjänä Polynesiassa ja Etelä-Amerikassa saksalaisten siirtokuntien tarkastajana. Australiassakin hän oli kultakuumeen aikaan.

Äidin omavaltaisuuden ansiosta Gerstäcker sai mahdollisuuden kiertää maailmaa, nähden, kuvitellen ja raportoiden kertyi elanto. Valmistellessaan matkaa Kiinaan ja Japaniin Gerstäcker sai 56-vuotiaana aivoverenvuodon ja kuoli. Kustantamo sai aiheen julkaista kootut teokset, joita kertyi peräti 44 osaa (1872-79).

Friedrich Gerstäcker on nykyisin tuntematon nimi ja ilman Suomen Länkkäriseuran nostoa minäkin tietämätön hänestä olisin. Mutta eräs 1800-luvun saksalainen nuorukainen, seitsemäksi vuodeksi vankilaan joutunut kansakoulunopettaja alkoi ahmia ja matkia Gerstäckeriä. Hänestä useampi on kuullut. Kirjoittajankin lapsuusvuodet olisivat köyhemmät olleet ilman Karl Mayn (1842-1912) villin lännen tarinoita.