Tänään 1934 syntyi New Yorkissa Carl Sagan (k. 1996). Hän sai 1980-luvulla monet, muun muassa minut, vakuuttuneeksi siitä, että maailmankaikkeudessa on pakko olla muutakin elämää, muitakin sivilisaatioita kuin meidän. Sagan oli perusteluissaan vastaansanomaton. Olisihan se kumma jos näin valtavassa kaikkeudessa ainoa elämä olisimme me.
Sitten Carl Saganin päivien avaruuden tutkimus on kehittynyt tunnistamaan entistä pienempiä kohteita entistä kauempaa. Saganin täytyi puhua ainoastaan Auringon kaltaisista tähdistä, joita lähiavaruudessa on noin joka kymmenes kaikista. Identtisiä Auringon kanssa on noin joka sadas.
Nyttemmin noiden tähtien ympäriltä on löydetty planeettoja. Muita kuin omaa aurinkoamme kiertäviä on ryhdytty kutsumaan eksoplaneetoiksi. Eilisen uutiset kertoivat, että amerikkalais-eurooppalainen tähtitieteilijäryhmä on löytänyt 44 valovuoden päästä kolme uutta eksoplaneettaa. Yksi niistä kiertää aurinkokuntansa keskustähteä elinkelpoisella vyöhykkeellä (ei liian kylmää tai kuumaa).
Löydetyt eksoplaneetat ovat pääasiassa olleet Jupiterin kaltaisia kaasujättiläisiä, joilla ei nykyisillä tiedoilla voi olettaa elämää olevan. Silti ensimmäisten tähtiä kiertävien eksoplaneettojen olemassaolon varmistuminen vuonna 1992 todisti sen, ettei aurinkokuntamme ole ainoa. Nykyisin tunnetaan yli kahdeksansataa muita tähtiä kiertäviä planeettoja.
Eilisen uutisen tähti oli HD 40307 (K2 V -spektriluokan oranssi kääpiötähti Maalarin tähdistössä). Sen ympäriltä löydettiin jo vuonna 2008 kolme planeettaa, ja uusissa Chilen Atacaman aavikolla sijaitsevan Euroopan eteläisen observatorion kaukoputken avulla tehdyissä tutkimuksissa planeettoja vahvistui siis olevan yhteensä kuusi.
Carl Saganin popularisointipuheet siis saavat käytännön vahvistusta. Mutta vielä on pitkä matka ensimmäiseen yhteyteen, ellei sitten tapahdu jotakin sellaista kuin Sagan romaanissa Ensimmäinen yhteys (Gummerus 1997).
* Maankaltainen planeetta löytyi läheisestä aurinkokunnasta. Yle Tiede 8.11.2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti