Tänään 1844 suomalainen tutkimusmatkailija ja myöhempi itämaiden kirjallisuuden professori G. A. Wallin (1811-1852) oli Assuanin kaupungissa Ylä-Egyptissä Niilin varrella. Hän oli saapunut kaupunkiin yhdessä saksalaisen lääkäri Schlederhausin ja itävaltalaisen kuvataiteilija Sattlerin kanssa. Matkalle he olivat lähteneet vuokraamallaan veneellä Kairosta lokakuun lopussa.
Tutkimusmatkailijana Wallin ei ollut tyypillisimpiä. Häntä ei kiinnostanut maantieteen kartoittaminen tai yhteiskuntarakenteiden hahmottaminen. Hänen mielenkiintonsa oli toisaalla, ihmisten puhumissa kielissä ja kauniissa naisissa. Tämä käy ilmi 24. marraskuuta 1844 tehdyistä päiväkirjamerkinnöistäkin.
Wallin oli kahdenkymmenen ensimmäisen länsimaalaisen Mekkaan päässeen joukossa. Tosin aikoinaan hänen vierailunsa jopa kyseenalaistettiin, koska hän ei kertonut matkakertomuksessaan Mekasta mitään sellaista jota kukaan aikaisempi kaupungissa vieraillut länsimaalainen ei olisi jo kertonut.
Assuaniin (Elefantinen saarelle) Wallin ja hänen matkatoverinsa saapuivat edellisenä päivänä, 23. marraskuuta. Wallin kuvaili kaupungin olevan "tavattoman kauniilla paikalla". Illan hän vietti seuraten paikallisten merimiesten leikkejä ja voimisteluharjoituksia.
Ensimmäisen kokonaisen päivän Assuanissa Wallin vietti kaupungissa kuljeskellen. Vaikka sijainti oli kaunis, kaupunki oli hänestä "täysin toisten kaltainen". Auringossa kuivatuista tiilistä rakennettuja taloja, muuta Wallin ei arkkitehtuurista osannut sanoa. Hän kuljeskeli, joi teetä tai kahvia, poltteli tupakkaa ja jutteli.
Vasta illalla käyty keskustelu erään vanhan miehen kanssa sai Wallinin tieteellisen mielenkiinnon nousemaan. Mies oli jonkinsortin berberi ja puhui turkilta kuullostavaa barabran kieltä. Wallin kuunteli ja analysoi puhetta innokkaasti, mutta hänen oli ajan ja varojen puutteessa jätettävä tämä kieli vain pintapuolisen tutustumiseen.
Aikaisemmin iltapäivällä Wallinin tutustuessa paikkoihin ja maisemiin hänelle aika yllättävästi tuli mieleen Suomen länsirannikon joet. Enpä kenenkään muun ole kuullut vertaavan Niiliä suomalaisiin vesiin.
... Tämän kukkulan huipulta oli kaunis näköala šellâllille [vesiputous] ja sen ihmeellisille kalliokareille, joita virran koski huuhteli. Sieltä menimme rantaa pitkin saaren pohjoiselle niemelle, jossa ei ollut mitään muuta nähtävää kuin palmuja ja muutamia durrapeltoja. Muuten saarella oli monta pientä kylää, kaikissa niissä suuria lapsilaumoja, jotka huusivat bakšîšiaan ja seurasivat meitä pitkiä matkoja. Kun tulimme maihinnousupaikallemme, meitä odotti sielläkin pieni joukko lapsia, jotka tarjosivat kiviä, joita he sanoivat antikaksi, ja muuta roskaa. Heidän joukossaan oli erittäin kaunis 15- tai 16-vuotias tyttö, josta minun oli vaikea irrottaa silmiäni. .... Sitten lähdimme matkaan laivallamme ja purjehdimme hyvällä, vaikkakin heikolla tuulella ylös šellâlia. Täällä kaikki näytti minulle erittäin tutulta, se oli ikään kuin jokin Kokemäen joen koski, vaikka ei niin kovasti virtaava. Maa ja kivikasat muistuttivat Kumlingin mutkia, paitsi että täällä oli palmuja ja keltaista aavikon hiekkaa, jotka olivat vieraita minun kotimaalleni. (suom. Jussi Aro ja Armas Salonen)
* Tuoreempi vierailu Elefantinen rannoilla: Hintsalan felukkapurjehdus Niilillä
3 kommenttia:
Enpä ole myöskään minä ennen tullut mainituksi mainekkaan Abd al-Walin jalanjälkien seuraajana. Suorastaan juhlava olo tulee tästä rinnastuksesta. :-)
Moneksi ihminen eläissään joutuu :)
Kaponieerin kuvat tulivat ensimmäisenä mieleen miettiessäni millaista Assuanissa nykyään on. En osaa Kokemäenjokea Niiliin vertailla, kumpikin on paikan päällä näkemättä.
Nuo Wallinin päiväkirjat ovat tekstejä, joita luen aina uudestaan ja uudestaan.
Lähetä kommentti