Kuluttajat ja kilpailu

Vuoden alussa toimintansa aloittanut Kilpailu- ja kuluttajavirasto herätti ennakkoon epäilyksiä. Voisivatko kuluttajien ja yritysten etuja ajavat virastot yhtyessään olla uskottavasti molempien asialla? Pari viimeisintä viraston ulostuloa osoittavat, että voi. Kuluttajan ja tuottajan/palvelun tarjoajan roolit usein risteävät yhteiskunnassa, ja uusi virasto on edeltäjiään paremmin pystynyt tarttumaan näihin kokonaisuuksiin.

Valion on todettu myyneen perusmaitoja polkuhintaan. Valiosta on vuosikymmenten mittaan muodostunut yritysmuodoltaan sekasikiö. Tuloja on optimoitu yritysmuotoja sekoittamalla. Asemaansa yhtiö on pönkittänyt vetoamalla välillä tuottajien osuustoimintaan ja välillä yritystoimintaan. Keinotkin ovat menneet sekaisin. Tukkukaupassa on omat sääntönsä ja maidon ostamisessa omansa, ja niitä ei sovi keskenään sekoittaa.

Valio nousi esille markkinaoikeuden päätöksen seurauksena. KKV:n esitys meni oikeudessa läpi.

KKV puuttui myös tekijänoikeusjärjestöjen toimintaan. Virasto toivoo "tekijä" käsitteen selventämistä ja avoimeksi tekemistä. Ongelmallista KKV:n mukaan on, että sisällön ostaminen ei ole teknologianeutraalia. Teosto ja kumppanit hinnoittelevat sen kanavan kautta.

Teosto on Valion tapaan pitkään säilyttänyt asemansa, koska se on tilittänyt tulonsa "tekijöille", siis luonnollisille henkilöille: muusikoille, säveltäjille, sanoittajille ja sovittajille itselleen. Näitä oikeuksia ei voinut siirtää. Stefan Wallinin kulttuuriministerikaudella tilitykset sallittiin myös yrityksille. "Tekijöiden" sallittiin siirtää oikeutensa osin toisille.

KKV:n selvityksen (pdf, katso myös tiedote) mukaan tuo oikeuksien siirtämismahdollisuus hoidettiin levy-yhtiöitä ja musiikkifirmoja suosien.

Tekijänoikeuskorvausten tilityksiä tulisi tehdä syrjimättömin perustein niin yksityisille tekijöille kuin sellaisille oikeushenkilöillekin, joille tekijänoikeuksia on siirretty. Tilityksiä tehdään tälläkin hetkellä oikeushenkilöille, mutta ei täysin johdonmukaisesti. Suoranaisia lainsäädännöstä johtuvia esteitä sille, että tekijänoikeuskorvauksia tilitettäisiin oikeushenkilöille, ei ole. Ainoan ongelman näyttävät muodostavan sellaiset tekijänoikeusjärjestöjen sopimuskäytännöt, jotka tekevät tekijänoikeuksien siirron mahdottomaksi. Teosto tilittää tälläkin hetkellä – sopimuksiin ja Teoston tilityssääntöihin perustuen – tekijänoikeuskorvauksia sellaisille oikeushenkilöille (musiikinkustantajat), joilla ei ole Teoston hallinnoimia tekijänoikeuksia. Tällainenkin järjestely on siis mahdollinen, mutta jostain syystä sitä ei ole sovellettu muiden kuin Teoston ja musiikinkustantajien välillä.

Maidontuottajilla ja tekijänoikeuksilla on hyvin laaja poliittinen kannatus. Molempien monopolimaiset asetelmat olisivat poliitikkojen ja kansalaisten enemmistön puolesta voineet säilyä. Nyt kuitenkin vaikuttaisi siltä, että nämä kaksi ovat unohtaneet toimintansa oikeutuksen pohjan. He ovat itse nakertaneet aukkoja toimintamalliinsa, ja jos vaihtoehtoisia keinoja nostaa rahaa ulos järjestelmästä luodaan, niin kilpailulakien mukaan kaikille on annettava samat mahdollisuudet.

Kuluttajalle on tärkeätä tietää, että erityisjärjestellyillä aloilla rahat menevät sinne kun niiden sanotaan menevän. Muuten erityisjärjestelyllä ei ole oikeutta.