Tänään 1749 syntyi kondiittori Nicholas Appert, jonka myöhempi maailma muistaa säilömisen isänä. Kokkina ja sokerileipurina elantoaan hankkineen Appertin tarkoitus ei ollut tuhota kotien ruoanlaittoa, vaan säilömisen taustalla oli sotilaspolitiikka.
Armeija marssii vatsallaan, tietää vanha viisaus. Muinoin armeijat, niin vihollisen kuin omakin, keräsivät muonituksen kulkemiltaan alueilta. Jos vastapuoli käytti poltetun maan taktiikkaa, ei armeijalla ollut perään menemistä. Tai jos menikin, niin huollon oli toimittava.
Saadakseen taktista etua Ranskan armeija ja sen kenraali Napoleon Bonaparte julisti vuonna 1795 kilpailun, jonka avulla toivottiin saatavan paremmin säilyvää ruokaa. Appert otti kilpailun tosissaan. Hän kokeili kaikenlaista. Ja useaan kertaan. Viimein 1809 Appert keksi kokeilla, miten ruoan säilyttämiseen käytetyn lasipurkin kiehauttaminen ja sulkeminen ilmatiiviisti vaikuttaisivat.
Se keino tepsi ja Appert sai seuraavana vuonna 1810 armeijan lupaamat 12,000 frangia. Appert ei tiennyt bakteereista tai muistakaan pöpöistä. Käytäntö kertoi ruoan säilyvän ja keisariksi kehkeytynyt Napoleon saattoi marssittaa armeijansa 1812 kohti Moskovaa.
Purkkiruoka ei pelkästään ole ratkaisu elämän suuriin tai pienempiin haasteisiin. Ei Napoleonillekaan. Kun yksi ongelma on ratkaistu, ilmenee toinen.
Appertin idea siirrettiin välittömästi peltipurkkiin. Appert kertoi säilöntäkeinostaan julkaisemassaan kirjassa L'Art de conserver les substances animales et végétales (1810). Peltipurkin keksi tietysti kauppias, vieläpä britti. Peter Durant jopa patentoi tämän sylinterinmuotoisen säilytysastian.
Purkkiruoista hernekeitto on parasta. Nykyisen Jalostajan purkin kylki kertoo ruoan olevan sopivaa monista ruokavaivoista kärsiville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti