Eilen alkoivat Oulun musiikkivideofestivaalit. Ensimmäiset pidettiin vuonna 1994, joten musiikkivideoita on Oulussa festivaaleilla juhlistettu 20 vuotta. Ilmakitaransoiton MM-kisat olivat alkujaan osa OMVF:ää, mutta nyttemmin ne ovat irtautuneet omaksi organisaatiokseen.
Musiikkivideofestareilla katsellaan videoita ja musiikkielokuvia. Luvassa on muun muassa Abba The Movie yhteislaulunäytös. Katselmuksessa nähdään paljon uusia suomalaisia musiikkivideoita ja kilpailussa palkintaan parhaita.
Festivaaleilla luodaan myös katsauksia menneeseen. Jo aikaisemmin mainitsin Kanye West -näytöksistä. Eilen kävin katsomassa Suomalainen animaatio 100 vuotta -koostetta. Kun kyseessä olivat musiikkivideofestivaalit, näytös piti sisällään vain suomalaisia animoituja musiikkivideoita, vaikka nimi viittasi laajempaan näkökulmaan.
Animaatiovideoiden valikoima oli koottu Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa. Näytöksen ensimmäinen musiikkiesitys, Eila Hutrin vuonna 1987 ohjaama Tuomari Nurmion Miehen elämää oli digitoitu erityisesti OMVF:n esityksiä varten. Harvoin nähty useita eri animaatiolajeja yhdistelevä video on viimeksi nähty ilmeisimmin Tampereen elokuvajuhlilla 2007.
Miehen elämää muistuttaa, että näyttävän, uskottavalta näyttävän animaation tekemiseen kuluu paljon aikaa ja työtä. Teknologia ennen digitaalista aikakautta armotta paljasti nopean tekemisen metodit ja virheet.
Loput näytöksen videoista olivatkin tältä vuosituhannelta. Videoissa näkyi hyvin kuvankäsittelyohjelmistojen nopea kehitys. Giant Robotin Jennifer Kissed Men (ohj. Kaisa Penttilä, 2000) elävän kuvan ääriviivojen korostamisesta on pitkä matka Heaven Shall Burnin Hinku ja Vinku -palkittuun Combatiin (Jan Andersson & Jessica Koivistoinen, 2010).
Eniten aikaa ja rahaa lienee uhrattu Leningrad Cowboysin You’re My Heartiin (Teemu Auersalo, 2006). Hienolta nukkeanimaatio näytti edelleen.
Moni viimeisen vuosikymmenen aikana tehdyistä musiikkivideoista oli minulta jäänyt aikaisemmin näkemättä. Kaikkiaan koosteesta jäi positiivinen kuva. Kronologisessa järjestyksessä esitetyt videot näyttivät vuosi vuodelta paremmilta. Ilmeisesti tekniikan kehitys on antanut mahdollisuuden keskittyä olennaiseen?
Viimeisenä esitetty Studio Killersin Ode to the Bouncer (Eliza Jäppinen, 2012) oli erityisen huolella tehty. Koko bändin idea oli olla animaatiohahmoista koostuva, joten panostuksen ymmärtää. On se vastakaikuakin saanut. Youtubessa video on katsottu yli kuusi miljoonaa kertaa.
* OMVF: Animaatiovideoiden näytös. - Ohjelmassa toistamiseen lauantaina klo 13. Lauantaina on myös ainakin kaksi animoitua musiikkivideota ohjanneen Pete Veijalaisen retrospektiivi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti