Laukaus Kyproksessa

Stalon veli, Stalo ja Onni.

Ahkionlahden kanavakahvion oven yläpuolella on juliste, jossa mainostetaan Viannan nuorisoseurantalolla esitettävän Åke Lindmanin elokuvaa Laukaus Kyproksessa. Suomalaisen YK-sotilaan tarinaa mainostettiin jännittäväksi.

Viannan nuorisoseuran talo on purettu 1980-luvulla ja ennen purkamista se oli pitkään paikallisen kauppiaan varastona. Vaikka elokuvajulisteessa ei ole vuotta, mihinkäpä sitä olisi elokuvaesityksen mainostuksessa tarvittu, niin elokuvan ikä antaa viitteen milloin elokuvia on Viannassa vielä näytetty.

Lindmanin Laukaus Kyproksessa tuli ensi-iltaan huhtikuussa 1965. Paikan päällä kuvaamassa käyty elokuva ei saanut aikalaiskriitikoilta suopeaa vastaanottoa. Helsingin Sanomien Paula Talaskivi olisi mieluimmin seurannut enemmän dokumentaarista kuvaa Kyprokselta kuin köykäistä rakkaustarinaa.

Suomalaisten elokuvantekijöiden takavuosikymmenien kuvausretket Välimeren maisemiin ovat saaneet elokuvahistoriassa samanlaisen maineen kuin Seiskan julkkisten kuvausmatkat samoihin maisemiin lähivuosikymmeninä. Ne olivat lomamatkoja työn varjolla. Erityisesti tällaista mainetta on luonut Eddie Stenbergin elokuvarymän matka Marokkoon 1950-luvun alussa. Suomalainen elokuva ei uudistunut, syntyi vain Rantasalmen sulttaani (1953).

Lindmanin elokuvan camp-henkisyyteen on kuitenkin muut syyt. Jo tehty käsikirjoitus jouduttiin suurelta osin hylkäämään, koska Kyproksen YK-joukkoja johtava intialainen kenraali S. Thimaya kielsi suomalaispataljoonan käyttämisen kuvauksissa. Saaren turkkilaisen varapresidentin Fazil Kutchukin mukaan elokuva oli puolueellinen, koska rauhanturvaaja Onni rakastui kyproksenkreikkaiseen Staloon. Käsikirjoitusta oli siis muokattava lennossa.

Elokuvasta Elonetin mukaan oli tehty seitsemän teatterilevityskopiota. Ehkä niistä yksi ehti Viantaan jo samana vuonna 1965, yhdeksi illaksi, kuten julisteessa kerrottiin. Tuskin murskakritiikkejä kerännyt elokuva kaupunkien suurilla näyttämöillä pyöri kovin kauan aikaa.

Kovin pitkään vuoden 1965 jälkeen filmit eivät Viannan nuorisoseurantalolla pyörineet. 1970-luvun puolivälissä, jolloin itse olisin elokuvissa saattanut käydä, tarjontaa ei ollut.

* Laukaus Kyproksessa. Elonet.