Kauko Röyhkän jälkeen Pakkalan salissa keskusteltiin viihdekirjallisuudesta. Sali tyhjeni, varsinkin kun äidinkielenopettajien paikalle pakottamat poistuivat, mutta kuulijoita riitti myös Marja-Riitta Vainikkalan johdattamalle keskustelulle kirjailija Veera Vaahteran (Pauliina Vanhatalo) ja tutkija Myry Voipion kanssa.
Ohjelmalehden mukaan aiheena oli romantiikka, huumori ja jännitys kirjallisuuden keinona. Onko viihde aina kliseistä? Pystyykö se kuvaamaan arkea? Mikä on viihteen terapeuttinen merkitys, tarjoaako se todellisuuspakoa vai vaihtoehtoisia lähestymistapoja todellisuuteen?
Vyyhden purkamisen Vainikkala aloitti tiedustelemalla onko romanttisella viihteellä muita ulottuvuuksia? Vanhatalo näki lajissa viihteen lisäksi huumoria ja uskon vahvistusta omaan elämään. Sekä Voipio ja Vanhatalo puhuivat turvakirjoista, jotka antavat tukea elämän hankalissa tilanteissa ja joihin on mukava palata.
Molemmat haastateltavat määrittelivät viihdekirjallisuuden ajanvietteeksi. Vanhatalon mielestä muiden teemojen ei pitäisi tulla sen tielle. Tiukka genremäärittely takaa sen, että lukija saa mitä on halunnut. Voipio lisäsi, että tuskin pelkkä geneerinen viihde tyydyttäisi lukijoita. Uusi, 1950-luvulta lähtenyt naisten viihdekirjallisuus (Chick-lit) on alalajeiltaan runsas. Voipio myös muistutti, että ajanviete voi olla hyvää ja syvällistäkin kirjallisuutta.
Vainikkala kyseli tyypillisimmistä teemoista ja juonikaavioista. Voiko romanttisessa viihteessä käsitellä muutakin kuin naimisiin pääsyä, ulkonäköongelmia tai voiko kirja olla loppumatta toistensa saamiseen? Tietysti voi, vastasi Vanhatalo, mutta se olisi sama kuin dekkarissa jätettäisiin paljastamatta murhaaja. Voipio ja Vanhatalo kuitenkin olennaisimpana yksityiskohtien havainnoinnin tapaa. Viihteessä tärkeää päähenkilön itseironisuus, itsetarkkailu humoristisesti. Adjektiiveilla vaikuttaisi myös olevan keskeinen tehtävä. On tärkeää voida "katsoa syvälle mustikansinisiin silmiin".
Voipio havainnoi, että uusin 1990-luvulta alkanut chick-lit on hyvin lähellä tyttökirjallisuutta. Yhä useammin "rakkauden tiellä olevat voitettavat esteet" ovat kasvutarina nuortenkirjallisuuden tapaan.
Romanttisen lukemiston päähenkilön olisi hyvä olla samaistuttava. Tai ainakin sellainen, johon lukija tuntee lämpöä, tarkensi Vanhatalo. Voipio lisäsi lajityypin olevan hyvin heteronormatiivistä, vaikka toki poikkeuksiakin on. Joka tapauksessa lukijalle on annettava tarttumapinta päähenkilöön, teennäisyys karkoittaa heidät helposti.
Viihdekirjallisuus ei kerro lukijastaan mitään, arvioi Voipio. Lukija tuskin ottaa epärealistisia todellisuuskäsityksiä omikseen.
Loppuyhteenvedossa Voipio vastasi kysymykseen, että tarjoaako chick-lit vaihtoehtoisia lähestymistapoja todellisuuteen yksiselitteisen ein. Vanhatalo oli hieman armollisempi ja totesi lukemisen auttavan todellisuudessa pärjäämisessä ainakin sen hetken. Chick-lit on turvallista hauskaa, ajanvietettä.
Keskustelun jälkeen olisi vielä ollut lukupiiri, jossa olisi voinut vaihtaa ajatuksia Veera Vaahteran Rakkautta, vahingossa -teoksesta. Perjantaina on Sotakirjojen tulevaisuutta käsittelevän paneelin jälkeen toinen Jarkko Korpuan vetämä lukupiiri, jossa käsitellään Pekka Jaatisen Kalpeita sotilaita.
* Muusajuhlat 2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti