Minna Joenniemen elämän kirjat

Tänään Muusajuhlilla Pakkalan salissa elämänsä kirjoista oli puhumassa kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi. Aluksi selvitettiin Joenniemen suhteet Ouluun, hän on neljännen polven kulttuurivaikuttaja, isovaari Aukusti Koivisto ja vaari Pentti Koivisto vaikuttivat taidemaalareina Oulussa. Varsinainen matriarkka oli Pentin puoliso Kaija-Rita Koivisto, jonka ansiosta Oulun torilla on Toripolliisi. Oulun kaupunginkirjastossa Joenniemi muisteli kuulleensa joskus 1980-luvun lopulla ensimmäisen kerran termin virtuaalinen todellisuus, Marikki Hakolan videotaidetta käsitelleellä luennolla. Viestinä tuolloin oli, että taiteilijoiden olisi otettava virtuaalinen todellisuus haltuunsa sotateollisuudelta.

Lapsuutensa ja nuoruutensa Joenniemi on viettänyt Tampereella, jossa hänen äitinsä oli nykytaiteen museon intendenttinä. Nuorena hän ahmi, suorastaan imutti kirjoja paljon, mutta harvoin pysähtyen. Noista ajoista listalle pääsi Rauha S. Virtasen Lintu pulpetissa ja Seljat. Nekalan kirjaston Markesta tuli nuorelle tärkeä ystävä.

Joenniemi myönsi auliisti, että kirjallisuuden mammutit, Sinuhet ja Pohjantähdet, hän on lukenut vasta aikuisiällä. Klassikoiden merkitys avautui Joenniemelle aivan uudella tavalla Afganistanissa PENin kokouksessa, jossa sikäläiset kirjailijat suunnittelivat maansa tulevaisuutta. Suomalaiset klassikot avautuivat tämän havainnon kautta uudella tavalla. Näistä lukukokemuksista Joenniemi oli nostanut listalleen F. E. Sillanpään Silja - nuorena nukkuneen ja Minna Canthin Köyhän kansan. Sillanpäällä ja Canthilla on ollut missio, totesi Joenniemi. Hänen mieletään liian usein ainutlaatuisen suomalaisuuden synnyssä on painotettu sodanjälkeistä aikaa.

Pentti Niemisen Silmissä maailman maisemat -runokokoelman oli isä ojentanut 17-vuotiaalle Joenniemelle saatesanoin "saattaisit tykätä tästä". Isän, joka oli rauhantutkija, YK:ssa työskennellyt ja erinomaisen hyvä selittämään maailman tapahtumia, sana oli painava. Joenniemi paljasti, että hänellä on oidipaalinen suhde isäänsä.

Tämän runokokoelman lukemisesta ei seurannut runoinnostus. Joenniemi kielsi olevansa runotyttö, enemmän hän on runouden lottotyttö. Runoraati, josta hänet parhaiten tunnetaan, syntyi havainnosta, että suomalaiset ovat kiinnostuneita runoudesta tavalla joka ei julkisuudessa näy.

Rajallinen aika riensi niin, että loput valinnat piti esitellä nopeammassa tahdissa. Haastattelija Satu Koho piti Rosa Liksomin Reitaria odottuna valintana, mutta Joenniemi ei sitä nielemättä hyväksynyt. Kirjaa hän piti hyvänä ajankuvana, jossa ilo ja elämänasenne yhdistyi taitoon. Kari Hotakaisen Lastenkirja on, kuten hyvät lastenkirjat aina, myös aikuisille sopiva.

Vuoden 2010 Finlandia-diktaattorina ollut Joenniemi valitsi voittajaksi Mikko Rimmisen Nenäpäivän. Oululaisyleisön edessä hän kertoi, että hän Kainuussa Mustarindassa ehdokkaita lukiessaan oli pohtinut myös Riikka Pulkkisen Totta -kirjaa, mutta päätyi valitsemaan huumorin sydänveren sijaan.

Viimeisenä listalla oli Katja Ketun Kätilö. Sen Joenniemi kertoi avaavan silmiä lähellä olevaan Suomen historiaan verevästi, vähän samaan tapaan kuin Sofi Oksasen teokset Viron suuntaan. Oululaisten iloksi Joenniemi kertoi käyneensä katsomassa Kätilö-näytelmän Oulun kaupunginteatterissa ja kiitteli sitä vuolaasti.

Esityksen mittaan Joenniemi kertoi lukevansa paljon sarjakuvia ja hänellä olevan niitä ison kokoelman. Viimeksi hän kertoi lukeneensa Joe Saccon (taas) ajankohtaista Palestiinaa ja Tiitu Takaloa.


Tänä iltana Nuclear Nightclubilla Minna Joenniemi vetää Taide&Slam -runoraadin. Huomenna klo 16 Joenniemi luotsaa ihmisiä runoa ja kuvataidetta törmäyttävällä kierroksella.


* Muusajuhlat 2014.