1/2015 Markettityömaa

Joulukuun lopulla kävin kuvaamassa naapurimarketin tyhjenneitä hyllyjä. Kun posti muutti rakennuksesta tammikuun puolenvälin jälkeen, pääsi rakennusurakka alkuun. Purkutyöt ovat nyt tällaisessa vaiheessa.

Charlien tie Suomeen

Tänään mainittiin nimi lehdessä. Kaleva uutisoi, että Charlie Hebdo on esillä Oulun sarjakuvakeskuksessa Kulttuuritalo Valveella. Lehti on ollut keskuksen seinällä jo parin viikon ajan. Sitä tiedusteltiin myös meiltä kun uutisointi Pariisin iskuista oli kuumimmillaan.

Oulun sarjakuvakeskuksella on esillä tulostettu versio lehdestä. Painettuja lehtiä on viimein saatu Suomeen myyntiin pitkällisen selvittelyn jälkeen. Eilen lehteä on saanut Kolmen Sepän kirjakaupasta Helsingissä ja tänään Turun sarjakuvakaupasta. Tiettävästi molemmista paikoista lehdet on jo myyty loppuun.

Lehtien irtonumerojakelu on hyvin keskittynyt toimiala. Turun sarjakuvakaupan selvittelyissä kävi ilmi, että yksinoikeus Charlie Hebdon irtonumeroiden tukkumyyntiin oli Lehtipisteellä. Oikeus oli päätynyt yhtiölle yrityskauppojen yhteydessä, ja nimellisesti kuului jo lakkautetulle alatoiminimelle.

Lehtipiste kertoi useille medioille, että sillä ei ole yksinoikeutta Charlie Hebdon tukkumyyntiin. Lisäksi se kertoi, ettei yritys aio tuoda lehteä Suomeen. Ranskalainen tukku kuitenkin oli toista mieltä ja ei ottanut tilauksia vastaan muilta toimijoilta, edes tukkukauppiailta.

Sosiaalisessa mediassa levisi tieto, että Suomi oli jäämässä ainoaksi länsimaaksi, johon ei oltu tilattu ainoatakaan kappaletta kohun keskiössä olevaa lehteä. Tässä vaiheessa Lehtipiste ilmeisiä imagohaittoja välttääkseen päätti sittenkin tuoda lehteä Suomeen. Turun sarjakuvakauppa sai haluamansa tuhat kappaletta ja Rosebud-kirjakauppa oman pienemmän eränsä. Turun sarjakuvakaupan tiedotteen mukaan Lehtipiste ei perinyt tilauksesta välityspalkkiota. Sarjakuvakauppa aikoo lahjoittaa oman osuutensa myynnistä hyväntekeväisyyteen.

Pariisin hyökkäys oli kova isku sananvapaudelle ja sarjakuvatekijöille/pilapiirtäjille. Siksi lehti oli aiheellista laittaa esille. Uhrien kunnioittamiseksi.


* Satiirilehti Charlie Hebdo esillä Oulussa. Kaleva 30.1.2015.

Hiljaisuus, hiljennys

Uutiset Pariisista kertoivat, että ranskalais-algerialaisen taiteilija Zoulikha Bouabdellahin teos Silence on poistettu paikallisesta taidenäyttelystä. Taiteilija itse päätti vaihtaa teoksen toiseen, koska paikalliset viranomaiset kertoivat islamilaisen ryhmän varoittaneen installaatiossa käytettyjen rukousmattojen saattavan herättää "hallitsemattomia, holtittomia tekoja".

Bouabdellahin Silence-installaatio koostuu rukousmatoista, joiden päälle on asetettu korkokenkiä. Sama teos on hieman eri muodoissa ollut esillä ympäri maailman vuodesta 2008 lähtien. Kyse on naisen asemasta kysymyksiä herättävästä teoksesta.

Teoksen poistaminen näyttelystä on Pariisin Charlie Hebdo-iskun jälkimaininkeja. Sananvapautta korostaneet puheenvuorot heti tapahtumien jälkeen toivoivat, ettei tällaista itsesensuuria syntyisi.

Tietenkin tapahtunut mietityttää. Toivottavasti vastaaviin ratkaisuihin harvemmin päädyttäisiin.



* Zoulikha Bouabdellah, Silence. Nadour.org

Sääviha

Kotimaisten kielten keskus julkaisi sanapoimintoja vuoden 2014 uudissanoista. Yksi poiminnoista oli sääviha, jonka selitettiin tarkoittavan "epäsuotuisten säiden vuoksi meteorologeihin kohdistettua vihaa".

Sananlaskun mukaan viestintuojaa ei saisi ampua. Hänhän vain toimittaa tiedon, ei ole sen aiheuttaja. Sää on sellainen kun on riippumatta meteorologin tekemisistä tai toiveista.

Säävihan syntyä voisi pitää merkkinä siitä, että meteorologit ovat viime vuosina onnistuneet hyvin työssään, sään ennustamisessa. Takavuosina ammattikuntaa moitittiin laajalti ennusteiden pätemättömyydestä. Yleistä huvia herätti aurinkoisella heitetty toteamus, että sataapa tänään rajusti, jos ennustaja illalla oli kipakoita sadekuuroja lupaillut. Toisin päin iloa ei irronnut.

Sääennusteet ovat nykyisin harvemmin väärässä. Meteorologian menetelmät ovat kehittyneet ja etenkin mittausasemien määrä on kasvanut niin, että kansan silmissä sään ennustajasta on tullut tulevan sään kertoja. Arkikokemus ei kerro ennusteesta, joka voi olla väärässä, vaan huomisen ilmoista.

Ennustajasta on tullut toden kertoja. Niinpä jollakin oudolla logiikalla on oikeutettua toivoa, että meteorologi kertoisi huomisen sään olevan jotakin toista.


Oulussa on satanut lunta ja sitä on luvattu lisää. Ihmiset ovat olleet kiukkuisia, mutta pääsääntöisesti ei meteorologeille, vaan Oulun kaupungille. Miten näin pohjoisessa olevassa kaupungissa ei ole osattu varautua riittävällä aurauskalustolla lumisateisiin?


* Sää Oulussa. Yle.

Hannu Helin, Kaikki

Suru-uutinen kertoi Hannu Helinin lähteneen. Se ei tullut yllätyksenä. Blogissaan Helin on avoimesti käsitellyt sairauttaan ja tuntojaan. Muistoksi syksyllä Kaltioon kirjoittamani.


Hannu Helin
Kaikki kaikessa
Poesia 2013


Pitkän linjan runoilija Hannu Helin (s. 1944) kuuli pari vuotta sitten päiviensä olevan luetut. Vakava sairaus, syöpä, tulee katkaisemaan hänen elämänsä. J. H. Erkon esikoisteospalkinnon saaneesta Tärisen maailman kyljestä (Weilin & Göös 1978) lähtien Helin on tunnettu omintakeisesta, peräänantamattomasta ja suorasukaisesta ilmaisustaan. Helin on “tehnyt pitkän ja ehdottoman uran runoilijana, joka ei ole suostunut kumartelemaan yleiselle maulle eikä instituutioille” totesi Nuori Voima -palkintoraati vuonna 2012. Itse hän määritellyt työtään tutkimusmatkaksi suomen kieleen. Jotta tutkittavasta saisi selvän, se on hajotettava, pirstottava itsestään kertoviksi palasiksi.

Ajan rajallisuus on saanut Helinin järjestämään kirjallisen tuotantonsa. Osaltaan päätökseen on vaikuttaneet instituutiot. Taiteilijaeläkettä hän ei ainakaan vielä saanut. Ntamolta ilmestyi pomes penyho, vierailla kielillä tehtyjä runoelmia. Poesian kanssa Helin on sopinut alisiin ylisiin -kokoelman julkaisemisesta kuolemansa jälkeen.

Viimeisimmässä kokoelmassa Kaikki kaikessa on ymmärrettävistä syistä keskeisinä teemoina elämä, aika ja sen rajallisuus. Elämä on paradoksi, ”sillä mitä muuta elämä on kuin / jatkuvaa järjestyksen rikkomista / tai kääntäen: järjestyksen kaipuu”. Kliseekin saa voimaa, kun tietää kirjoittajan taustan: ”olen jalanjälkiä rantahiekalla / jotka aallot huuhtoo pois”. Mielenkiintoisempaa on se, mihin ajatus johtaa. ”tulevaisuus on propagandaa / niin kuin ruohokin”.

Ensimmäisessä osassa Helin havainnoi aikaa ja sen kulumista. Johdantoruno on kirjoitettu vanhalla kirjasuomella, sekin viittaa aikaan ja sen tuomiin muutoksiin. Säkeenylitykset yhdistävät asioita toisiinsa, halun ymmärrykseen, siedätyshoidon sietämättömään. Toisessa osassa tekijä pohtii itseään, mainettaan, ”mihin quijote loppuu mistä rosinante / alkaa ”. Avoimuus on ollut aina tärkeä osa Helinin ilmaisua. ”mullon aina kaikki yliminän / kengännauhat minän vetoketjut / ja idin sepalukset auki”.

Välinäytöksessä ja kahdessa viimeisessä osassa Helin on tutummilla vesillä kieltä tarkkailemassa. Välinäytös koostuu tahattomasti julmaksi muuttuvasta arkikielestä. ”Lääkäreille ohjeet lasten pahoinpitelemisestä.” Oman edun tavoittelu ja toisten yli käveleminen sapettaa.

Kesällä Helinin vointi on ollut parempi, kertoi hän blogissaan. Syntyi uusi runoelma, Hilbertin hotelli. Viimeinen osa alisiin ylisiin?

* * * 

Tammikuun 7. päivä on viimeinen runomerkintä blogissa. Se on kirjattu 

kaikella minkä kirjoitan
on ennakkotapaus todellisuudessa
rakastajattaret on nollia
vaimo meri

* Poesia: Hannu Helin

* Work in Progress

Ääntenlaskua Ateenasta

Eilen on seurattu tarkkaan ääntenlaskua Ateenassa ja tänään on kommentoitu ahkerasti lopputulosta. Edellisen kerran yhtä tarkkaan Ateenan äänestyksiä on seurattu keväällä 2006, jolloin Euroviisut järjestettiin kaupungissa.

Vuoden 2006 Euroviisuissa suomalaisilla oli paljon jännitettävää. Suomen edustaja Lordi oli päässyt semifinaaleista jatkoon ja finaalia odotettiin jännittyneenä. Euroviisuraportit olivat hehkuttaneet Lordin saamaa hyvää vastaanottoa, mutta oliko niihin luottamista? Ainahan ennenkin suomalaisista kilpailijoista oli etukäteen sanottu samaa.

Ääntenlasku alkoi hyvin merkein. Suomi sai ääniä ja myös isoja pisteitä. Lopulta vain Monaco ja Albania jättivät Suomen pisteittä. Syntyi uusi ennätys, 292 pisteellä Suomi oli euroviisuhistoriassa eniten pisteitä saanut voittaja.

Alexis Tsipras ja hänen johtamansa Syriza eivät saaneet ehdotonta enemmistöä parlamentista, mutta pääministerin ja suurimman puolueen aseman kuitenkin. Kreikan politiikka tulee muuttumaan. Kreikan uutta rytmiä tervehditty ilolla ja pelolla.

Lordin voitto ei tuonut menestyksellistä ja pitkää uraa. Monsterimiehen hirviöunelma silti edelleen elää. Siitä tarkemmin illalla televisiossa 21:30.


* Lordi: Hard Rock Halleluja. Yle Elävä arkisto.
* Dokumenttiprojekti: Monsterimies. Yle TV1.

Ohjeita rakennuslupien myöntäjille

Keskisuomalainen kertoi, että Jyväskylän kaupunki etsii Valtiontalolle ja sen tontille uutta omistajaa. Alvar Aallon suunnittelema Kirkkopuiston laidalla oleva Valtiontalo on huonossa kunnossa, talo on haljennut ja rappaukset ovat karisseet siihen malliin, että kiinteistö on ollut pussissa vuodesta 2011. Uusien suunnitelmien mukaan korjauksen vastuulleen ottava saisi rakentaa tontin rakentamattomalle osalle uuden liike- ja asuinrakennuksen.

Jyväskylän rakennuslupien myöntäjille haluaisin kertoa pari esimerkkiä muualta maasta siitä miten jatkossa ei tulisi toimia. Oulun Kastellissa eräs rakennuttaja sai 1990-luvulla luvan tehdä kauppakeskuksen sillä ehdolla, että tontilla oleva 1800-luvun suojeltu puutalokokonaisuus olisi korjattu ja otettu käyttöön. Kauppakeskus nousikin tontille pian, mutta suojelutaloille ei tehty mitään. 2000-luvun puolella suojellut pihapiirin päärakennus paloi kahteen otteeseen. Toisen palon jälkeen kaupunginhallitus myönsi purkuluvan, joka pantiin toimeen viikon sisällä. Päärakennuksen "täysin palaneen" hirsikehikon osti eräs haukiputaalainen uudisrakennuksensa rungoksi.

Kuopiossa Minna Canthin kotitalon kohtalosta on kannettu huolta vuosikymmeniä. Pelastajaksi vaikutti tulevan eräs rakennusliike, joka sai luvan uudisrakennuksille sillä ehdolla, että se korjaisi suojellun arvotalon. Uudisrakennuksen nousivat tontille pian, mutta edelleenkään Minna Canthin kotitalon korjaamiseksi ei ole tehty mitään. Nyttemmin rakennusliike on kaupannut taloa mahdolliselle korjaajalle.

Vastaavia esimerkkejä löytäisi helposti useampiakin ympäri maata. Siis ohjeena jyväskyläläisille. Jos on tarkoitus lisärakennusoikeuksilla saada arvokohde korjatuksi, niin lupia uudisrakennuksille ei tulisi myöntää ennen kuin ne ovat ansaittu. Eli ensin vanha kuntoon, sitten vasta uutta.

Kvaakissa Homepäiväkirjasta

Oma home kullan kallis

Lauri Ahtinen, Homepäiväkirja, Like 2015.

Suuren luokan virheitä

Yleensä erittäin mainiosti televisiokameroiden edessä viihtyvä ylipoliisikomentaja Mikko Paatero ei tänään ole tullut kommentoimaan lukuisten julkisuuden henkilöiden olemista poliisin epri-rekisterissä. Poliisihallituksen sivuilla on ainoastaan tiedote, jossa Paateron sanotaan sanoneen "tietoja syötetään järjestelmään huomattavasti aiempaa vähemmän ja ennalta ehkäisevä vihjetieto enää välity poliisin sisällä samaan tapan kuin aiemmin".

Sinänsä Ilkka "Ike" Kanervan ja Matti "lautakasa" Vanhasen listaamista rikoksesta epäillyksi ei ole ihmettelemistä. Vaalirahakohun jäljiltä kummankin yllä leijuu epäilyksen pilviä, vaikka oikeusviranomaiset ovat niitä hälventäneet. Tosin tuomioiden ja syyttämättä jättämisten jälkeen nimien olisi pitänyt poistua rekistereistä.

Vesa-Matti Loirin epäillyt rikokset ovat olleet verotussotkuja. 1980-luvun lopulla hän sai osan veromätkyistään anteeksi. Liekö Loirin nimi ollut rekistereissä sieltä alkaen?

Vladimir Putinin nimen joutumisen listalle Paatero tuomitsi suuren luokan virheeksi. Samanlaiseksi suuren luokan virheeksi voisi nimittää sitä, että poliisi ei unohda, vaikka lakikin sitä siltä vaatii.

Mielenkiintoista olisi tietää onko Mikko Paatero kirjattu epri-rekisteriin. Lehtitietojen mukaan mies on useasti saanut sakkoja "vakavasta piittaamattomuudesta liikenneturvallisuutta kohtaan".

Ufoja Suomen taivaalla

Eilen Hesarin nettilehdessä kerrottiin ufo-harrastaja John Greenvaldin suurtyöstä. Hän on koonnut Project Blue Book-nettisivuille noin kymmenentuhatta viranomaisraporttia ufo-havainnoista. Pääosa näyttäisi olevan Pohjois-Amerikasta, mutta Yhdysvaltain viranomaiset ovat seuranneet myös mitä muualla maailmassa tapahtuu. Joukossa on raportteja myös Suomesta.

* Vaasa, 1948 (meteori)
* Pietarsaari, 1948 (meteori)
* Mikkeli, 1951 (lentokone)
* Helsinki - Tukholma, 1953 (meteori)
* Helsinki, 1954 (meteori)
* Kuopio, 1956 (liian vähän tietoja määrittämiseen)
* Etelä-Suomi, Ruotsi, Norja, 1958 (meteori)
* Suomi (Ousi?), 1960 (meteori)
* Suomi, 1961 (Neuvostoliiton Venus-luotain)
* Pori, 1963 (meteori)
* Suomenlahti, ajoittamaton, (ohjus)

Pääosan Suomen taivaan oudoista ilmiöistä yhdysvaltalaiset ovat saaneet tietoon lehtikirjoittelusta. Muutamasta on saatu tieto armeija kautta.

Yllä on raportin kuva ufo-havainnosta tasan 50 vuotta sitten. Viranomaiset keräsivät tietoja erityisesti tarkoitusta varten laadituille kaavakkeille. Kymmenvuotiaan pojan kertomus Baltimoressa näkemästä munanmuotoisesta, savuttavasta tunnistamattomasta aluksesta kirjattiin tarkasti. Poika kertoi nähneensä aluksia aikaisemminkin edellisenä syksynä. Hän oli edellisellä kerralla nähnyt myös pieniä avaruusolentoja, jotka olivat keränneet näytteitä maasta.

Pojan havainnon arveltiin olleen lentokone. Aikaisempaa viranomaisraporttia avaruusolennoista ei arkistoihin oltu kirjattu.

Greenwaldin nettisivuilla havaintokaavakkeita vuosilta 1945-1969. Suurimmassa osassa tapauksista tunnistamaton lienee ollut lentokone. Samoja kaavakkeita on luettavissa myös muilta nettisivuilta.

Kylmän sodan aikana taivaalla tapahtuvaa seurattiin tarkasti. Systemaattisesti raportteja on ryhdytty keräämään vuonna 1948, pian kuuluisan Roswellin tapauksen jälkeen. Taustalla lienee ollut yhtälailla sisä- kuin ulkopoliittisia syitä.


* Project Blue Book

Keskustelua Kajaanin linnanraunioista

Metsähallituksen luontopalvelut ovat kiertueella. Eilen illalla pieni yksikkö esittäytyi Kajaanin ravintola Siriuksessa salissa, jonka ikkunoista näkyi illan aihe, Kajaanin linnanrauniot. Reilu vuosi sitten Metsähallitus sai hoitoonsa 29 historiallista arvokohdetta. Sen väki on kiertänyt ympäri Suomen näillä paikkakunnilla kuuntelemassa ihmisten mielipiteitä ja ajatuksia kohteiden kehittämisestä.

Kajaanin tilaisuutta veti arkeologi Henrik Jansson, joka lyhyesti esitteli Metsähallituksen uutta toiminta-aluetta. Jansson hauskuutti yleisöä kertomalla miten asuttuun ympäristöön tuleminen oli opettanut Kuusiston linnanraunioilla. Ruokatunnin aikana oli varastettu työkalut ja saatu soitto kulttuurimonumenttia rumentavasta lautakasasta.

Paikalle saapunut täysi sali, joka innokkaasti tarttui annettuun mahdollisuuteen keskustella. Uusi linnan omistaja ei luvannut muutosta aika ajoin esillä olleisiin linnan rakennushankkeisiin. Yleisöstä epäiltiin liian tiukan Museoviraston torpanneen kaikki takavuosikymmenien suunnitelmat. Jansson kertoi Museoviraston edelleen olevan lupavirasto, jonka hyväksyntä hankkeille tarvitaan.

Jo illan ennakkotiedoissa kerrottiin, ettei linnaa tulla rakentamaan uudelleen. Keskustelu kiertyi kuitenkin sen ympärille. Paikalla kuitenkin voidaan tehdä erilaisia rakennelmia, jos ne eivät vaadi alkuperäisiin rakenteisiin puuttumista.

Raunioissa nähtiin hyvääkin. Kajaanin linna on raunioina, koska puolustajat eivät taannoin antautuneet. Etelän linnat ovat säilyneet, koska ne ovat antautuneet! Raunioita voisi siis pitää merkkinä kainuulaisesta periksiantamattomuudesta.

Keskustelu kulki kulki moniin eri suuntiin. Nuorison käyttäytymistä paheksuttiin ja Talvivaaran jätevesien poistoputken vaikutuksia pohdittiin. Eniten puhututti kuitenkin sillan ja linnan suhde. Kajaanin linnan vaiheista kirjoittanut Reijo Heikkinen muistutti sillan olleen jo paikalla ennen linnaa. Siitä sen oikeutus. Heikkinen ehdotti jopa linnan siirtämistä pois sillan alta.

Kajaanin kaupunki on rakennuttamassa uutta siltaa toiseen paikkaan Kajaaninjoen ylitse. Useammissa puheenvuoroissa toivottiin, että tässä yhteydessä linnan yli vievää siltaa muutettaisiin paremmin historiallisen muistomerkin arvolle sopivaksi. Jos silta olikin olemassa ennen linnaa, niin autoja ja raskasta liikennettä ei noina aikoina ollut, muistutettiin.

Linnasta toivottiin vetovoimaista nähtävyyttä Kajaanille. Kun aluetta siistittäisiin ja siellä olisi jotakin arvostettua toimintaa, niin remeltävä nuorisokin osaisi kunnioittaa. Kajaanista ylipäätään ehdotettiin historiansa paremmin tuntevaa paikkaa, tässä kohtaa toiveet kohdistuivat paikallisiin poliitikkoihin.

Linnanrauniot ovat kajaanilaisille ja kainuulaisille tärkeä paikka. Edelleen linnan uudelleenrakentaminen tuntui kutkuttavan monia. Rakennelmiin ehdotettiin otettavan mallia vaikkapa Italiasta. Tulevaisuus jää nähtäväksi. Tilaisuudesta ainakin jäi positiivinen henki.

Metsähallituksen luontopalveluilla oli konkreettistakin kerrottavaa. Elokuussa 2015 linnanraunioilla järjestetään kansanjuhla. Senkin suunnitteluun paikallisilta toivottiin apua.

Yksisarvisen salaisuus

Eilen illalla tuli televisiosta Stephen Spielbergin ohjaama Tintti-elokuva Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus (2011). Elokuvan sisällöstä en aikaisemmin ole blogiin kirjoittanut, ensi-illan aikoihin kirjoitin vilkkaasta Tintti-viikosta marraskuussa 2011. Tuohon kirjoitukseen elokuvaa kommentoinut Severi Nygård tiivisti tämänkin Tintti-harrastajan tunnot aika hyvin.

Spielberg osti oikeudet Tintti-elokuviin Hergén (1907-1983) vielä eläessä. Elokuvan valmistumista saatiin odottaa todella pitkään, välillä huhut kertoivat filmin olevan tulossa, mutta valkokankaalle se pääsi vasta reilut kolme vuotta sitten. Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus perustuu löyhästi samannimiseen Hergén sarjakuva-albumiin. Jatko-osa Rakham Punaisen aarteesta aineksia on otettu vähemmän. Elokuva loppuu samaan tapaan kuin lähtökohtansa. Tarinaa on ryyditetty kohtauksilla sieltä täältä pitkää albumisarjaa. Esimerkiksi kuuseikkailun leijuvat viskikuplat ovat mukana.

Elokuva lähtee liikkeelle rauhalliseen tahtiin Brysselin torilta. Vauhti kiihtyy pikku hiljaa, viimeiset puoli tuntia ovatkin melkoista rymistelyä. Minun Tintti-kuvaani nähden elokuvassa ammuskellaan aivan liikaa. Tintille on ominaista tarkka ja harkittu aseiden käyttö. Yksi mietitty laukaus saa elokuvassakin aikaan enemmän kuin mieletön konekivääreillä räiskiminen.

Tutusta tarinasta tehty elokuva ei voi yllättää suuresti. Tekemisen rakenteisiin ja kohtausten järjestykseen kiinnittää aivan liikaa huomiota, että filmistä voisi nauttia puhtaasti omana, erillisenä taideluomana. Neljän tai viiden katselukerran jälkeen elokuva vaikuttaa kelvolta kolmen tähden elokuvalta.

Tälle elokuvalle on suunniteltu jatkoa. Muutama vuosi sitten jatko-osaa lupailtiin jouluksi 2015, nyt elokuvaa on lupailtu jouluksi 2016. Tintti-elokuvien tuottaja Peter Jacksonilla on ollut kiireensä Tolkienin tarinoiden parissa. Kun uusia Tolkien-tuotantoja ei enää ole tulossa niin ehkä Tintin seikkailut nousevat takaisin työpöydälle.

Seuraavan Tintti-elokuvan aiheena on Auringon temppeli. Kovin vähän on nimen lisäksi Internet Movie Databasessa ennakkotietoja tulevasta.

Kaikesta tulee jälkihiki

Petri Koikkalainen
Varo keittiöveistä vittunaama
Lempo Kustannus 2014


"Sinä olet niin kaunis - kukapa ei olisi."

"Sano terveisiä. - Ai niin, unohdin ettei sinulla ole ketään."¨


Arkinen elämänmeno on täynnä tarkoituksellisia ja tahattomia tilanteita, joissa toinen tulee sanoneeksi pahasti. Osan näistä valuu kuin vesi hanhenselästä, mutta osa jää kummittelemaan mieleen.

Petri Koikkalainen on kerännyt vastaan tulleita vittumaisuuksia erilaisiin paperin nurkkiin ja lappusiin. Julkaisussa Varo keittiöveistä vittunaama ei kerrota kuinka pitkä aika 60 sivun täyttämiseen on kulunut, mutta välttämättä ei kauan. Alkujaan näitä on julkaistu blogissa Koska itse olen täydellinen! Nyttemmin siitä on jäljellä vain etusivu, joitakin näytteitä on jäljellä aukea.netissä.

Kokoomassa sen keräilyluonne näkyy selvästi. Osasta alkuperäinen piirustusmuotoinen muistiinmerkintä on kadonnut, joten tilalla on käytettu kännykkäkameralla otettua kuvaa. Alkuperäisiäkään ei ole suuremmin julkaisua varten siistitty tai muokattu. Viesti kuitenkin välittyy mainiosti, ja kokoelma saa erikoisen omaleimaisen luonteen.

Varsinaisen sisällön luonnetta on myös Aapo Kukon kirjoittamissa alkusanoissa ja niiden ulkoasussa. Teksti on painettu comic sansilla. Kirjan tiedoissa painopaikoiksi ilmoitetaan "useampia kuin sulla". Heinäkuussa päivättyjen saatesanojen viesti on, että lukiessa tätä teosta "[k]iireettömän, stressittömän kesäpäivän ja kauniin auringonpaisteen luoma onnellisuuden tunne valuu pois kuin kuola nälkäisen koiran suupielistä."

Synkkä musta huumori kuitenkin vetää puoleensa. Kaikenlaisia mänttejä sitä onkin.

Cary Grant 111 vuotta

Cary Grant ja Ingrid Bergman, Kohtalon avain.

Tänään  Archibald Alec Leach täyttäisi 111 vuotta. Paremmin Cary Grantin nimellä tunnettu (1904-1986) tunnettu näyttelijä vetäytyi valkokankailta vuonna 1966 hoitaakseen tuona vuonna syntynyttä ensimmäistä lastaan. Tästä huolimatta mies muistetaan.

Yleisön mieliin jääväksi nimeksi tarkoitettu taiteilijanimimerkki on todella jäänyt mieliin. Lapsuudessani jo kankaat jättänyttä tähteä imitoi mainoksissa Kari Grandi, kaikkien janoisten sankari. Grantkin tuli televisiosta tutuksi.

Tässä muutamia trailerikuvia syntymäpäiväsankarista.

Grant ja Eva Marie Saint, Vaarallinen romanssi.

Grant ja Audrey Hepburn, Charade.

Grant ja Marilyn Monroe, Rakas, minä nuorrun.

Grant ja Ann Sheridan, Olin mies-sotamorsian.

Anton Tsehovin novelleja

Juliaanisen kalenterin mukaan 17. tammikuuta (meidän gregoriaanisen 29.1.) 1860 syntyi Mustanmeren lahdessa, Asovanmeren rannalla Taganrogissa Anton Tsehov (k. 1904). Novelleistaan tuttu venäläinen kirjailija oli suosittu Suomessakin. Hänen tarinoitaa julkaistiin paljon sanomalehdissä, osin jopa ilman tekijän nimeä. 

Jatkokertomuksiin olen koonnut koko liudan noita lehdissä julkaistuja novelleja. Lukekaa ja nauttikaa tulevaa merkkipäivää odotellessa.

* Anton Tšehov. Aivan epätoivoiseksi. (Uuden Suomettaren Juttu-tupa 1901)

* Anton Tšehov. Albumi. (Suomen Kansa 1901)

* Anton Tšehov. Haavurin luona. (Säkkijärven Sanomat 1901)

* Anton Tšehov. Hautauspuhe. (Päivälehti/Kaunokirjallinen lisälehti 1902)

* Anton Tšehov. Hyvä loppu. (Päivälehti/Kaunokirjallinen lisälehti 1902)

* Anton Tsehov. Hänen ilonsa. (Raahen Lehti 1900)

* Anton Tšehov. Koleeraa pelättäessä. (Suomen Kansa 1901) 

* Anton Tšehov. Koomikko. (Uusi Suometar 1901)

* Anton Tšehov. Kosto. (Uuden Suomettaren Juttu-tupa 1901)

* Anton Tšehov. Kynttelikkö. (Savikukko 1/1901)

* Anton Tšehov. Morsian. (Aika 1908)

* Anton Tšehov. Painajainen. (Uuden Suomettaren Juttu-tupa 1901)

* Anton Tšehov. Pojat. (Uuden Suomettaren Juttu-tupa 1901)

* Anton Tšehov. Postikonttorissa. (Joutohetki 1910)

* Anton Tšehov. Postissa. (Sosialisti & Hämeen Voima 1907)

* [Anton Tšehov]. Sahaliinin vanki. (Raatajan joulu 1908)

* Anton Tšehov - Salaperäinen luonne. (Työmies 1904)

* Anton Tšehov. Toimen miehiä. (Teuva, ilmoituslehti 1901)

* Anton Tšehov. Vanhuus. (Kansan Toveri 1900)

Hannibal lähtee sotaan

Reilu kaksikymmentä vuotta sitten WSOY julkaisi Titus Liviuksen Rooman synnyn (1994). Suomentajien nimeämä teos sisälsi kaksi ensimmäistä osaa roomalaisen historioitsija 142-osaisesta suurteoksesta Ab urbe condita (Kaupungin synnystä lähtien). Teos sai laajaa huomiota ja siitä otettiin pari lisäpainostakin (1995 ja 1999).

Nähdessäni kirjaston uutuushyllyssä osan XXI ajattelin, että Marja Itkonen-Kailan aloittama suomennostyö on edennyt huomaamattani tähän osaan asti. Mutta kirjastoluetteloiden selaaminen osoitti, että näin ei ollut. Basam Booksin julkaisema Karthagon Hannibal lähtee sotaan (2014) olikin seuraava julkaistu osa.

Titus Liviuksen laajasta teoksesta on nykyaikaan säilynyt vain 35 osaa, osat 1-10 ja 21-45. Teossarja kronologiansa perusteella päättyi kesken keisari Augustuksen valtakauden vuoteen 9 eKr. Liviuksen kirjoittama vuodesta 167 eKr eteenpäin ei siis ole säilynyt.

Kaikista kirjasarjan osista parhaiten on säilynyt nyt julkaistu osa XXI. Selitys tähän on selvä, sen runoilija Juvenalis muotoili näin: "Sinä mieletön Alppeja uhmaat: / poikia kiinnostat, puheteemana kun olet heille". Karthagon kuningas Hannibalin Alppien ylitys oli osa toista puunilaissotaa, jota Livius alaotsikossa kuvasi "kaikkien aikojen merkittävimmäksi sodaksi".

Livius tarjoaa tosiaan paljon mietittävää ja puheen aihetta. Ajan tavan mukaan Livius tekstissä esittelee aikaisempien auktoreiden esittämiä erilaisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi luvussa, jossa käsitellään Hannibalin kuuluisien norsujen kuljettamista Rhône-joen ylitse, kerrotaan kaksi teoriaa mahdollisesti käytetystä tavasta.

Tässä huomaa maailman pienentymisen tiedonvälityksen myötä. Antiikin auktoriteetit eivät näytä uskoneen, että niinkin suuret eläimet kuin norsut osaisivat uida. Livius ensin toteaa "joidenkin kertoneen", että norsut uitettiin joen yli houkuttelemalla laumanjohtajat veteen, joita muut eläimet sitten seurasivat. Avaran luonnon tuomalla elämänkokemuksella nykyaikana voimme hyvin uskoa tämän todeksi. Niille jotka eivät uskoneet norsujen voivan uida kerrottiin lautoista, joille norsut huijattiin uskottelemalla niiden olevan teitä veden yli.

Suuren sotajoukon Alppien ylitystä on edelleenkin huima ajatella. Livius kelpaa edelleen seikkailukertomukseksi näistä reissuista. Suomentajia teoksella on neljä, osa jo edesmenneitä. Samaan niteeseen suomennoksen kanssa on alku- ja jälkisanojen lisäksi mahtunut alkukielinen teksti.

Tuisku pubin tietovisa peruttu

Välillä paha maailma tulee kotinurkille saakka. Tuisku pubin eilisiltainen tietovisa peruttiin.

Tätä kirjoitettaessa tilanne on saatu hallintaan. Tekijä pakeni Myllyojalle ja poliisit perässä.

Lyhyessä tiedotteessa poliisi kertoi, että "Tuiran henkirikosten epäilty tekijä on otettu kiinni. Kiinniotossa joutui poliisi käyttämään asetta. Poliisi kiittää kaikkia tapauksesta tietoja antaneita. Asiasta tiedotetaan huomenna lisää erikseen ilmoitettavana aikana."

Lehti ilmestyy!

Viime viikolla kovia kokenut Charlie Hebdo ilmestyy normaalin aikataulun mukaisesti tänään. Se on suuri voitto sananvapaudelle, väkivallanteoilla ei pystytä estämään ajatusten ja aatteiden etenemistä. Charlie Hebdo ilmestyy tänään suurempana painoksena kuin koskaan. Lehteä painetaan kolme miljoonaa kappaletta useilla eri kielillä, päätoimittaja Gerard Biard on painottanut turkinkielisen laitoksen tärkeyttä.

Aluksi vaikutti siltä ettei lehteä saisi Suomesta ollenkaan. Viime viikolla välikäsien avulla lehden irtonumeroa, mutta sitä ei ollut tarjolla. Turun sarjakuvakauppa otti lehteä kuitenkin myyntiin ja on jo ennakkoon myynyt koko tilaamansa erän. Sarjakuvakauppa selvittelee saisiko se irtonumeroita enemmän myyntiin.

Charlie Hebdo on vuoden 1968 maailmanvallankumouksen lapsi. Vaikka lehden ympärillä on viime viikon ajan ollut kaikenlaista tekopyhää, niin silti pitäisin laajaa kansalaisliikehdintää ja spontaaneja mielenilmauksia vuonna 1968 kapinallisen perinnön puolestapuhumisena.

Hullu vuosi 1968 muistetaan parhaiten Prahan keväästä ja Pariisin opiskelijamellakoista. Kansannousuja oli ympäri maailman. Yksi keskeinen yhdistävä seikka eri blokkien ja eri maanosien tapahtumille oli hegemonioiden vastaisuus. Kylmä sota oli kulissi, joka piti yllä kumpaakin maailman napaa.

Nyt kun uusi kylmä sota on nostamassa päätään, niin ihmiset asettuvat hegemonioiden vahvistamista vastaan. Ihmiset eivät halua, että terroristien varjolla heiltä viedään oikeudet normaaliin elämään.

Konservatiivit olivat vedonneet paratiisiin saadakseen ihmiset asettumaan vallitseviin oloihin. Kommunistit ovat lupailleet vallankumouksen jälkeistä parempaa elämää. Sitä ennen olisi tyydyttävä nykyisiin oloihin. Liberalistinen talouskasvuun pohjautuva ajattelu paremmasta tulevaisuudesta tässä maailmassa, kunhan vain alistuisi kärsivällisesti talouden lainalaisuuksille, on myös menettänyt uskottavuutensa.

Vuoden 1968 nousuissa ei saavutettu muutoksia maailmanjärjestelmässä. Vallankumousliikkeet pääasiassa tukahdutettiin, niin idässä kuin lännessäkin. Konservatismista riisuuntunut oikeisto lopulta voitti Neuvostoliiton romahdettua. Pitkään sen jälkeenkin uusliberalistit ovat onnistuneet pitämään yllä ihmisten uskoa tulevaisuudessa odottavaan parempaan elämään.

Charlie Hebdo on raastanut paratiisin ja vallankumouksen odottelun alas. Talouskasvujärjestelmä on mahdoton. Kapitalismin korvaavasta järjestelmästä terrorismin vastaisine sotineen ja kaikenkattavine urkintoineen vaikuttaisi olevan tulossa paljon karmeampi kuin nykyisestä. Uusliberalismi on paljastanut olevansa myös ääriliike. Vuosikymmenten myötä ajatussuunta on vaatinut yhä enemmän "vapaata markkinataloutta", muuten "markkinat" eivät toimi. Ajatuskulku on sama kuin uskonnollisessa pelastuksessa tai vallankumouksen tavoittelussa.

Jospa tavoitteena olisikin vain vapaa ja vakaa maailma? Tai vaikka oikeus olla mieltä ilman, että tulee uhatuksi? Voisiko vaatia jotakin asioita juuri nyt, ilman niiden siirtämistä hamaan tulevaisuuteen? Edes sananvapauden, ruumiillisen koskemattomuuden?


* Charlie Hebdo

Black Peider lumihangessa

Huutomerkin Musteklubit alkoivat lauantai-iltana Tubassa. Pääesiintyjänä paikalla oli Black Peider, joka on muutaman kerran aikaisemmin ilahduttanut oululaista yleisöä. Aikaisemmin tässä blogissa on kuvin kerrottu joulukeikasta 2012 Kellbergin baarissa. Ennen kuin pääesiintyjä pääsi lavalle oli vuorossa muuta ohjelmaa.

Raahelaiset lukiokaverit Lauri Ahtinen ja Jaakko Markus Seppälä ovat molemmat julkaisseet alkuvuodesta Likeltä uudet teokset. Seppälän Lemen on esikoisteos, Ahtisen sarjakuvaromaani Homepäiväkirja on tekijänsä neljäs.

Ahtinen ja Seppälä ovat lähdössä yhteiselle kirjanjulkistamiskiertueelle. Oulussa esiintyminen oli kuivaharjoittelua, sillä kummankaan uutuutta ei tilaisuuteen oltu saatu. Juttu kaveruksilla kulki. Lukiolaismuistot limittyivät saumattomasti kirjoihin, vaikka suoraa yhteyttä varsinaisesti niillä ei olekaan. Seppälä on aikaisemmin kirjoittanut tieteisnovelleja ja voittanut muun muassa Risingshadow-kirjoituskilpailun. Tieteistrilleri Lemen sai alkunsa kustantajalle tarjotusta novellikokoelmasta. Yhdestä novellista kustannustoimittajan ehdotuksesta laajeni kokonainen romaani.

Ahtisen Homepäiväkirja on omaelämäkerrallinen työ hometalon ostamisesta ja omistamisesta. Päiväkirjamerkinnöissä Ahtinen käy läpi muun muassa talon remontointia. Piirrosten tarinoiden lomassa on myös kollaasitekniikoilla tehtyjä sivuja. Ahtinen on tarttunut monia kiinnostavaan aiheeseen, kohtalotovereita tuntui olevan myös yleisön joukossa.

Sähköurkumusiikista tuntuisi kaikilla suomalaisilla olevan mielipide. Hammond-soundilla on vankkumaton vihaajajoukkonsa. Heidin urkumusiikkia-osiossa Heidi Kesti soitti kaksilla eri uruilla itse säveltämiään ja sanoittamiaan lauluja. Hän paneutui soittoon samalla vakavuudella kuin Juha Mieto taannoin urkumainoksessa. Yleisö oli otettu.

Illan päätti siis pääesiintyjä, Black Peider, touhukas adhd-supersankari. Musiikillisten katkelmien välissä pääesiintyjä esitteli muun muassa huimia akrobaattisia kykyjään, strobovalojaan, kiersi yleisön joukossa ja kävi peräti kaksi kertaa kierimässä lumihangessa. Omalaatuinen rock-performanssi vei mennessään. Kliseiden kasauma ja kokoelma oli kerrassaan hulvaton.

Mistä Charlie Hebdo sai nimensä?

On keskusteltu siitä, mistä Charlie Hebdo sai nimensä. Hebdo nimessä tarkoittaa viikkojulkaisua, joten keskustelu kiertyy Charlien ympärille. Tuliko nimi Ranskan presidentti Charles de Gaullesta vai Jaska Jokusesta (myös ranskaksi Charlie Brown)?

Éditions du Square aloitti vuonna 1969 julkaisemaan kahta uutta lehteä, L'hebdo hara-kiriä ja Charlieta. Edellinen korvasi vuodesta 1960 lähtien ilmestyneen kuukausittaisen satiirilehden Hara-Kirin, jälkimmäinen oli uusi sarjakuvalehti italialaisen Linusin mallin mukaan. Charlie sai Linusin mallin mukaan nimensä Tenavista.

Viikottain ilmestynyt Hara-Kiri ei ollut pitkäaikainen lehti. Kun huhtikuussa 1969 presidentin virasta eronnut Charles de Gaulle kuoli marraskuussa 1970 niin suurin uutisaihe ennen sitä oli ollut 142 kuollutta vaatinut discopalo. Hara-Kiri yhdisti aiheet etusivullaan: "Traaginen juhla Tamminiemessä - yksi kuollut".

Tämän lehden luettuaan sisäministeri Raymond Marcell havaitsi, että Hara-Kiri julkaisi seksuaalisesti epäilyttäviä kuvia. Niiden varjolla hän lakkautti lehden.

Kaikkien suureksi yllätykseksi jo marraskuussa 1970 ilmestyi lehtipisteisiin uusi lehti, Charlie Hebdo. Nimellisesti tämä oli kuukausittaisen Charlien sivulehti. Charlie Mensuel jatkoi ilmestymistään normaalisti, sen päätoimittajana 1970-1981 oli Georges Wolinski, yksi Hara-Kirin keskeisistä pilapiirtäjistä. Kun kustantaja Square joutui vaikeuksiin liian monien oikeusjuttujen vuoksi 1981, Charlie Mensuelin julkaisemista jatkoi Dargaud. Vuonna 1986 lehti yhdistettiin Piloteen.

Virallisen selityksen mukaan Charlie tulee siis Tenavista, Jaska Jokusesta. Eräässä haastattelussa päätoimittaja Wolinski kyllä myönsi, että Charles de Gaullella oli vaikutuksensa valintaan.

Hara-Kirin muuttuminen viikkolehdeksi vuonna 1969 oli perua vuoden 1968 tapahtumista. Monet Pariisin toukokuun 1968 tapahtumiin osallistuneista olivat saaneet vaikutteita Hara-Kiristä, ja osa lehden toimituskunnasta oli aktiivisesti niissä mukana. Tuota vallankumouksellista henkeä haluttiin jatkaa lehden linjan mukaisesti, olemalla vihaisia ja ilkeitä kaikille.

Kulttuurikonservatiiviset gaullistit tietenkin vaalivat edesmenneen johtajansa muistoa. De Gaullen merkitystä saattoi pilkata myös kiistämällä hänen vaikutuksensa. Tietenkin "Charliesta" eteenpäin katsoville vasemmistolaisille radikaaleille tuli mieleen amerikkalainen sarjakuvahahmo eikä joku kuollut ja kuopattu toisen maailmansodan kenraali.

Metafyysinen tekonenä ja muita Etelä-Amerikan ihmeitä

Etelä-Amerikan omaleimainen kaunokirjallisuus on paljon velkaa brasilialaiselle Joaquim Maria Machado de Assisille (1839-1908). Erityisesti hänen novellinsa ovat 1900-luvulla saaneet mainetta ympäri maailman. Elinaikana kirjailijaa arvostettiin lähinnä kotimaassa.

Tuoreen suomennoksen Kuolematon ja muita novelleja (suom. Pirkka Valkama, Sammakko 2014) takaliepeeseen on painettu sitaatti Salman Rushdielta: "Jos Borges mahdollisti Garcia Marquezin tavan kirjoittaa, ei ole liioiteltua sanoa, että Machado de Assis on kirjailija, joka teki Borgesin tyylin mahdolliseksi."

Joistakin Machado de Assisin novellien aineksista tulee mieleen argentiinalainen Jorge Luis Borges (1899-1986). Tämän kirjoituksen otsikkoon nostettu metafyysinen tekonenä on uuden suomennosvalikoiman novellista Bungon viisaan salaisuus, joka on määritelty 1500-luvulla eläneen tutkimusmatkailija Fernao Mendes Pinton aikaisemmin julkaisemattomaksi kirjoitukseksi. Niminovellissa Kuolematon suunnitellaan laajaa viisiosaista elämäkertaa, johon tulisi lisäksi dokumenttilisäosia.

Machado de Assis saa miettimään Etelä-Amerikan kreolien kirjallista kulttuuria. Hänen, Borgesin ja vaikkapa Julio Cortazarin kirjoitukset huokuttelevat ajattelemaan, että maanosan valkoinen yläluokka olisi pitänyt kirjallisia salonkeja, joihin olisi säännöllisesti kokoonnuttu kuuntelemaan luentaa ja keskustelemaan kuullusta.

Kirjoittaminen kirjoista on yksi keskeinen teema, mutta ei ainoa. Machado de Assis tuntuisi vaatineen, että kirjallisten piirien olisi asetettava rimansa korkeammalle.

En tunne miten Etelä-Amerikassa on menneinä aikoina kirjallisuutta harrastettu. Cuenta cuentos -tarinailtoja järjestetään Suomessakin, mutta niiden yhteyttä kirjallisiin perinteisiin en tunne. Itse mielelläni osallistuisin iltoihin, joissa olisi mustaa huumoria ja joissa historia ja fantasia sekoittuisivat mainittujen kirjailijoiden tapaan.

Aikaisemmin Machado de Assisilta on suomennettu kaksi teosta: Bras Cubasin kuolemanjälkeiset muistelmat (suom. Hilkka Mäki, Like 1991) ja Kuuluisuus ja muita kertomuksia (suom. Jyrki Lappi-Seppälä, Prometheus 2010).

Je suis Charlie

Eilisessä iskussa pariisilaisen Charlie Hebdo-lehden toimitukseen kuoli ainakin kaksitoista ihmistä. Joukossa oli lehden päätoimittaja, kolme muuta sarjakuvantekijää/pilapiirtäjää ja kaksi poliisia. Tätä kirjoitettaessa Reimsissä on menossa poliisioperaatiossa, jossa kolme tekijää saataneen kiinni.

Yksi menehtyneistä oli jo 80-vuotias Georges Wolinski, joka Suomessa muistetaan Pauletten käsikirjoittajana. Pitkään etsin yhtä sarjakuvaruutua tähän yhteyteen liitettäväksi, mutta turhaan. Tapiirini ovat jossakin hyvässä tallessa.

Paulette ja Joseph olivat hotellissa. Edellinen loikoili sängyllä jalat levällään ja Joseph istui vanhana miehenä pyörätuolissa. Sisään tullut pikkolo ei saanut silmiään irti Paulettesta.

Joseph yritti korjata tilannetta huomauttamalla Paulettelle, että tämän pikkuhousut näkyivät.

"Ei ole pikkuhousuja", naurahti Paulette takaisin.

"En saanut sitä sanotuksi", jupisi Joseph.

Nyt tuntuu samalta kuin Josephista tuossa ruudussa.

Charlie Hebdo taisi menettää melkein koko toimituksensa. Tästä huolimatta tapahtumien jälkeen on ilmestynyt lisälehti (pdf).

Koipeliini Tardin Kirotulle sodalle

Sarjakuvaportaali Kvaakin järjestämässä äänestyksessä vuoden 2014 käännössarjakuvaksi valittiin Jacques Tardin Kirottu sota! Jalavan kustantaman ensimmäisestä maailmansodasta pariisilaisen rivimiehen näkökulmasta kertovan pitkän sarjakuva-albumin on suomentanut Heikki Kaukoranta.

Tunnustuspalkinto on nimetty Herra Koipeliiniksi vuonna 1857 ilmestyneen Rodolphe Töpfferin Herra Koipeliinin merkilliset matkat ja eriskummalliset kohtalot maalla ja merellä suomennoksen mukaan.

Kirottu sota! keräsi äänestyksessä ylivoimaisesti suurimman suosion. Seuraaville sijoille pääsivät Jeph Loebin ja Tim Salen Batman - Synkkä voitto (suom. Petri Silas, Egmont) ja Brian K. Vaughanin ja Fiona Staplesin Saga (suom. Antti Koivumäki, Like).

Herra Koipeliini -tunnustus jaettiin nyt kuudetta kertaa. Aikaisemmin sen ovat saaneet muun muassa Benito Jacovittin Cocco Bill (2011) ja Craig Thompsonin Habibi (2012).



* Kvaakin uutinen: Kirottu sota! vuoden 2014 paras käännössarjakuva.
* Kvaakin arvio voittajasta: Sodan järjettömyys iskee kuin tykinkuula.