Yhteiskuntasopimus

Kun reilut parikymmentä vuotta sitten silloinen pääministeri Esko Aho puhui yhteiskuntasopimuksen tekemisestä, niin toimittajat tarjosivat hänelle luettavaksi suomennosta Jean-Jacques Rousseaun Yhteiskuntasopimuksesta. Tuossa teoksessa Rousseau kuvitteli esihistoriallisen kansankokouksen, jossa ihmiset ovat sopineet tulevan yhteiskunnan laadusta, tai tarkemmin kansalaisten ja hallitsijan oikeuksista ja velvollisuuksista.

Toki Rousseau tiesi, että tuollaista kansankokousta ei koskaan todellisuudessa oltu järjestetty. Ajatuksella hän tahtoi todentaa, että valtioiden ja ihmisyhteisöiden toiminta oli keskenään sovittua ja ihmisten käytännöistä juontuvaa. Jos hallitsija ei pitäisi omaa osaansa sopimuksesta, niin kansalaisilla oli oikeus muutosta.

Ahon kanssa samoihin aikoihin John Rawls kehitteli yhteiskuntasopimisen ajatusta edelleen. Rawls kuvitellut esihistoriallista kokousta vaan kaikki ihmiset tilanteeseen, jossa he eivät tiedä yhteiskunnallista asemaansa, varallisuuttaan ja henkilkohtaisia kykyjään. Tuollaisessa tilassa he ihmisyhteisöä suunnitellessaan Rawlsin mukaan väistämättä päätyvät luomaan nykyisen kaltaisen länsimaisen demokratian.

Ahon tai nykyisen Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän vaatimissa yhteiskuntasopimuksissa ei lähdetä siitä, että sovittaisi omista ja kannattajien intresseistä riippumaton kaikille paras ja sopiva elämisen järjestys.

Rousseaulle luonnon tärkeimpiä lahjoja ihmiselle olivat elämä ja vapaus. Omistusoikeus hänelle oli vain ihmisen luoma instituutio. Yhteiskunnan kannalta tärkeimpiä olivat säilymisen ja luontaisen säälin periaatteet. Tutkielmassa ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista Rousseau painottaa omaisuudesta luopumista toimivan ja säilyvän yhteiskunnan perustana.

Omistusoikeuden turvaaminen ja sitä kautta omistuksien kasautuminen entistä harvemmille ei voi olla kestävän yhteiskunnan pohja-ajatus. Jos Sipilä aikoo saada aikaan toimivan yhteiskunnan, niin sen perusedellytys on "luontaisen säälin periaate" eli varallisuuden tasaisempi jakaminen.

Käytännössä ainoa toimiva malli Sipilän työkalupakissa tähän suuntaan on perustulo. Universaalina etuutena se mahdollistaisi monen Keskustan vaalilupauksen toteuttamisen (julkisen sektorin ja sääntelyn pienentämisen).

Jos Sipilä ottaa johtajuuden, eikä vetäydy syrjemmälle henkilökohtaisiin syihin vedoten, niin perustulon toteuttaminen on tämän vaalikauden asia. Keskustalla/Maalaisliitolla on perinteitä tällaiseen uudistukseen, erityisesti metsien käytön tulonjaon luomisessa.