Posti toi tänään uuden Ankkalinnan Pamauksen. Lehtihän on Timo Ronkaisen ansiokkaasti päätoimittama ja pääosin kirjoittamakin suomalainen Disney-fanzine. Uusin numero on "suuri politiikkanumero", jossa haetaan Ankkalinnan poliittisia värityksiä tarkoituksellisen politiikattomuuden takaa.
On lehdessä minunkin juttu Avussa julkaistuista Walt Disneyn tarinoita -sarjakuvista, mutta se ei liity lehden pääteemaan.
Ronkainen tarkastelee laajassa pääjutussa Carl Barksin ja nykyankan poliittisia teemoja. Mikki Hiiren poliittista toimintaa käsittelee tanskalainen Niels Houlberg Hansen. Selkeimmin sarjakuvissa näkyy kylmän sodan vaikutus ja ammattiyhdistysliikkeen halveksunta.
Mielenkiintoista on myös tehdastyöläisten puuttuminen lähes kokonaan. Mutta Ronkaisen mukaan se selittyy Yhdysvaltalain 1950-lukuisesta sosiaalisesta jakautumisesta: neljä viidesosaa työvoimasta toimi palvelualoilla.
Nykyinen Aku Ankkahan työskentelee pääasiassa, jollei ole toteuttamassa jotain haavettaan tai tempaustaan, Kattivaaran margariinitehtaassa. Barks alkujaan sijoitti Akun skunkkiöljytehtaan juoksupojaksi, muissa pohjoismaissa tämä käännettiin margariinitehtaaksi ja siitä se vakiintui tanskalaisjohdossa tehdyn Aku Ankan pääammatiksi.
Suomessa skunkkiöljytehtaan juoksupoika kääntyi ensimmäisessä vaiheessa kuitenkin kaljatehtaan hanslankariksi. Suomessahan oli valtava margariininvalmistusskandaali 1960-luvun alussa, ja koko tuote leimautui pitkäksi aikaa. Akua ei siihen skandaaliin ilmeisesti haluttu sotkea ja siksi muista pohjoismaista poikkeava käännös.
1980-luvulla Akun työpaikaksi Suomessakin vakiintui Kattivaara. Unhoon vaipuneesta skandaalista margariinitehtaan nimi kuitenkin muistuttaa: Paasivaarasta ja sen margariinin valmistuksessa käyttämästä "perusrasvanlähteestä".
***
Jotta saataisi tämä kirjoitelma sidottua aikaisempiin teksteihin, mainittakoon, että skandaalin paljasti Ilmari Turjan Uusi Kuvalehti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti