Opetushallituksessa oltiin huolissaan siitä, miten Platonia kouluissa opetetaan. En tiedä millainen tilanne on nyt, mutta 1980-luvulla kahteenkin otteeseen (yläasteella ja lukiossa) eri opettajien suista, puheen tulessa filosofikuninkaisiin, oppimisen kaitsijoilla heräsi ajatus siitä, miten totalitaristisia valtiomalleja kehitelleet ovat arvioineet juuri oman ammattikuntansa parhaaksi diktaattoriainekseksi. Ja ehkäpä juuri itsensä tuon ammattikunnan parhaana edustajana parhaiten valistuneeksi tyranniksi sopivaksi.
Molemmat opettajat myös heräsivät peräämään meiltä oppilailta omaa, kriittistä ajattelua, kun oppiaineksen käsitellyssä päästiin Neuvostoliiton poliittiseen järjestelmään. Opettajat kehottivat tässä kohtaa pohtimaan aivan vastakkaisia asioita: toinen länsimaisen ja siis myös suomalaisen lehdistön välittämän kuvan ja toinen Neuvostostoliiton propagandakoneiston tuottaman aineiston oikeellisuutta.
Tämä muistelus sillä, että kirjojen kieltämiseen ei pitäisi mennä. Toivottavasti parahdus opetushallituksesta ei kavenna kirjastojen kokoelmia. Ja ettei järjestelmän pelastamisen alttarille uhrattaisi hätäpäissään jotakin, josta ennenkin on hienoin didaktisin tempuin selvitty.
***
Tuohon edellä linkattuun Heikki Poroilan Luurangot portinvartijan kaapissa (BTJ 2007) teokseen liittyen: aikaisemmin tänä vuonna Suomen kirjastoseuran ja sen julkaiseman Kirjastolehden sivuilla oli mielipidetiedustelu, jossa kysyttiin "suosivatko kirjastojen palvelut ja tarjonta naisia?"
Vastaajista 64,9 prosenttia vastasi kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti