Seurasin netistä tuoreeltaan 1996 Alan Sokalin tekemän "tieteellisen" artikkelin ja sen "epätieteellisyyden" paljastamisen aiheuttamaa keskustelua. Päällimmäisenä siitä jäi mieleen jargonin käytön vaarallisuus. Jotkut ovat epäilleet, että Tom McCarthyn Tintti-teksti olisi vastaava vedätys. McCarthy ei tosin ole ilmoittanut sen sellaisen olevan. Epäilyjä on tosin esitetty vain talouslehdissä, kauppatieteilijöitä ihmetyttää miten kirjallisuustiede saakin sarjakuvasta niin paljon irti, ja paljolti niiden markkinointitavoitteiden vastaista.Jo 1997 Kalle Michelsen kirjoitti Sokalin tempauksen taustasta ja sen seurauksista seuraavasti: "Kun tutkijoiden taistelu määrärahoista ja viroista kiristyy, samalla menetelmät kovenevat. Toistaiseksi julkisuutta on käytetty hyväksi vain perinteisessä akateemisessa mustamaalaamisessa, mutta Sokalin esimerkki varmaan tuottaa markkinoille hienostuneempia menetelmiä. Tämä johtaa entistä syvempiin traumoihin, entistä suurempaan katkeruuteen ja vihanpitoon, joissa kaikissa akateeminen maailma on ylivertainen muuhun yhteiskuntaan nähden."
Sokal ja hänen vedätyksensä nousi mieleeni päivällä pohtiessani Charles Darwinia ja kreationistien yrityksiä kammeta hänet jalustaltaan. 1800-luvun lopulla Darwin ei ollut ainoa, joka kehitteli evoluutioteoriaa. Herbert Spencer ehätti esittelemään oman evoluutioteoriansa julkisuudessa jo ennen Darwinia. Spencer oli kuitenkin filosofi, hänen kirjoituksensa eivät ole jälkipolvien keskuudessa saaneet samaa arvostusta kuin asian luonnontieteellisenä "totuutena" esittänyt Darwin.
Spencer kirjoituksillaan loi sellaisen ilmapiirin, johon Darwinin "luonnonlakitodistus" upposi kuin kuuma veitsi voihin. Todistaja sai kunnian, valmistelija unohduksen. Yhteistulos oli kuitenkin tieteiden suuri voitto.
Valmistelevatko nykyiset (yhteiskunta)filosofit kirjoituksillaan ilmapiiriä niin, että uudet luonnontieteelliset todistukset tulisivat julkisuudessa helpommin hyväksyttyä?
Ei.
Itse tieteestä on tullut yhteiskunnan perusta: globalisoitunut tiede ja teknologia muodostavat nykyisten yhteiskuntien peruskiven, eikä peruskiven pysyvyyttä ole syytä asettaa kyseenalaiseksi, ainakaan jos haluaa pysyä rahoitusringeissä.
Sokalilla on avoin poliittinen tavoite. Ihmis- ja yhteiskuntatieteilijöiden tulisi avoimesti ja ymmärrettävästi kertoa havaintonsa ja tutkimustuloksensa, eikä peittää niitä hankalien käsiteapparaattien ja jargonin alle.
Darwinin, Spencerin ja muiden evoluutioteoriasta 1800-luvun lopulla kirjoittaneiden aikoina tieteen tuloksilla oli vaikutusta yhteiskuntaan. Oppi sopi pohjaksi ja perusteluksi mitä moninaisimmille poliittisille ideologioille ja vaatimuksille. Tiede ja asiantuntijalausunnot purkivat perustaa silloiselta luokkayhteiskuntarakenteelta ja auttoivat uutta puhkeamaan kukkaansa.
Rahoittajien, instituutioiden ja muiden sidosryhmien mielipiteillä ei tulisi olla ratkaisevaa merkitystä, jos tutkimustulokset kertovat muuta. Sokalia vitutti tämän vaatimuksen unohtaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti