Kemin poliisin järjestysosasto piti vuosina 1915-1936 polkupyöräluetteloa, johon kaikkien kaupungin pyöräilijöiden tuli ilmoittautua. Pyöriin oli kiinnitettävä numerokilpi.
1910-luvulla polkupyörä oli kaikkien kansankerrosten liikkumaväline. Vuosina 1915-1916 Kemissä rekisteröitiin kaikkiaan 836 pyörää. Haltijoina oli niin koululaisia kuin kaupungin pormestarikin, ja kaikkia ammattiryhmiä, yksityisiä ja yhteisöjä. Rekisteriin menopelinsä joutuivat ilmoittamaan myös naapurikuntien Kemissä pyöräilevät tsaarin alamaiset.
Ensimmäisten vuosien jälkeen uusien pyörien ilmoittaminen laantui: 1917-1918 uusia ajoneuvoja rekisteröitiin 78 ja 1919-1920 ainoastaan kahdeksan kappaletta. 1920-luvun kuluessa polkupyörien määrä kolminkertaistui: 27.5.1930 annettiin juoksevin numeroin merkitty numerolevy 3071. Vuoden 1925 lopussa oltiin menossa numerossa 1783. Tässä vaiheessa juokseva numerointi ei kerro enää täsmällisesti kaupungissa liikkuneiden polkupyörien määrää. Eräät olivat kadottaneet numerolevynsä ja saivat poliisilta tilalle uudet, ja samalla myös uuden numeron. Lisäksi muutamat ensimmäiset numerot käytettiin uudelleen.
Mikäli osti käytetyn, jo rekisteröidyn polkupyörän, tuli siitä ilmoittaa poliisille. Esimerkiksi piirin puheenjohtaja Iivonen ilmoitti poliisille kesäkuun ensimmäinen päivä 1917 ostaneensa seppä Erkki Ämmältä polkupyörän n:o 184. 1910-luvun lopulla rekisterin ylläpito on ollut tarkkaa, mutta mitä pidemmälle 1920-lukua mennään, sitä hajanaisemmiksi merkinnät muuttuvat. Poliisilaitoksen oman polkupyörän (n:o 340) siirtyminen Liikkuvalle poliisikomennuskunnalle kuitenkin rekisteriin merkittiin 30. kesäkuuta 1934.
Autojen rekisteröimisessä tietyn numeron saaminen oli statusta. Kuten Oulussa 1910-luvulla Uleå Osakeyhtiö piti huolen, että rekisterilaatta OULU - 1 pysyi sen omistaman auton nokalla. Polkupyöräilijöille ei näytä tietyn numeron saaminen olleen erityinen arvo.
Poikkeuksena on numerolevy "1", joka annettiin vuonna 1915 kaupungin pormestarina toimineelle Matti Niemelälle. Kakkosen sai komisario Arvid Hedman ja kolmosen konttoristi Väinö Rimpiläinen.
Omien polkupyöriensä rekisteröinnissä alueen teollisuuslaitokset olivat hitaita. Kemi Osakeyhtiön pyörä sai numeron 264 ja Ab Seittenkari numeron 267. Kemi Oy korjasi tilanteen kun pormestari Niemelä luopui kaksipyöräisestään. Nyt laatan "1" ruuvasi menopeliinsä paikallispäällikkö Johan Laine.
Numerokyltillä yksilöidyt polkupyörän säilyvät ilmeisesti lukitsemattominakin hyvin siellä, minne omistaja sattui ne jättämään. 1910-luvun viimeisinä vuosina polkupyöristä kirjattiin poliisin luetteloon tietoja kattavasti, osasta jopa merkkiä, mallia ja valmistusnumeroa myöten. Varkaan jäljet jäivät väistämättä lyhyiksi, ja luettelon mukaan pyörävarkauksia ei juurikaan tehty.
Muutama poikkeus sentään vahvistaa sääntöä: lautiosaarelaisen Johan Rosenqvistin munamankeli (n:o 523) päätyi "varkaan jäljille". Opettaja Kalle Friidolf Lehtisen polkupyörän (n:o 454) katoamiseen 16. lokakuuta 1917 saattaa liittyä muitakin motiiveja kuin hyötymistarkoitus. Ehkäpä tukkapölly tai ojentava karttakepin käyttö on kohteeksi joutuneen oppilaan mielestä vaatinut vastatoimia.
Kuvassa tamperelainen rekisteröity polkupyörä Velomania -näyttelystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti