Sukututkimuksissa törmää kaikenlaisiin anakronismeihin nimien ja erityisesti sukunimien käytössä. Melkeinpä poikkeuksetta on itä-suomalaiset naiset vuosisatojenkin takaa merkitty miehen nimiin ja todellisuudessa koko iän käytössä ollut isältä saatu sukunimi on alistettu omaa sukuaan -lyhenteen taakse.
Tämä on tietysti vain yksi esimerkki siitä, miten nykyhetki vaikuttaa historiaan.
Sirkka Paikkala on tehnyt hienoa työtä naisten sukunimien uudelleen esiinnostamisessa. Netistäkin löytyy artikkeleita aiheesta. Historiallisessa katsannossa naisten ottaminen miehen nimiin onkin vain lyhyt historian oikku. 1920-luvulla siihen lailla pakotettiin ja 1990-luvulla siitä luovuttiin. Siirtymäaikoja käytännöissä on muutamia vuosikymmeniä suuntaansa.
Kirkon pitämä väestörekisterit kertovat kyllä käytäntöjen muutoksista. Aina kuitenkin jää jotakin pientä arvailujen varaan, sillä papit kirjasivat kirjoihinsa tietoja oman koulutuksensa ja mieltymystensä mukaan.
Tänään etsin 1800-luvun lopulta erästä Kaapro Ikosta. Jäppilän kunnan Mäkelän talossa sattui asumaan kaksi samannimistä miestä. Toisen heistä pappi on 1890 kirjannut rippikirjan sivulle muodossa "Talollinen Kapriel Pietarinp. Ikonen" ja toisen "ent. kansakoulunopettaja Gabriel Mikonp. Ikonen".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti