Sitä kuvittelisi, ettei raha ja markkinatalousjärjestelmä tunkeutuisi sellaiselle ihmiselämän alueelle kuin rakkaus. Niin vain kuitenkin on. Itseasiassa rakkausavioliitot ovatkin kapitalistisen järjestelmän kannalta otollisempia kuin vanhempien myötäjäismaksuin järjestämät liitot.
Lena Edlund ja Nils-Petter Lagerlöfz (pdf) ovat The American Economic Reviewissä viime vuonna julkaistussa artikkelissaan tarkastelleet taloustieteellisesti järjestettyjen ja rakkausavioliittojen aiheuttamia rahavirtoja sukupolvelta toiselle. Rakkausavioliittojen kohdalla rahavirrat kasautuvat ja siten muodostavat suurempia pääomia molempien puolisoiden vanhempien vapaaehtoisesti luovuttaessa omaansa tietyille jälkeläisilleen. Lisäksi rakkaudesta naimisiin menneille kertyy tätä kautta varoja huomattavasti nuoremmalla iällä -- näin nuorenparin pääoman kartuttamiseen on enemmän aikaa.
Nuorten miesten näin saama taloudelliden asema vanhempiin miehiin verrattuna on heijastunut yhteiskunnassa kasvuna, kasvuhakuisuutena.
Länsimaissa on suosittu rakkkausavioliittoja jo keskiajalta, muualla vasta 1950-luvulta lähtien. Ehkä tämä voisi olla yksi Euroopan historiallisen taloudellisen nousun selittäjä?
Kun länsimainen parinmuodostustapa leviää kolmannessa maailmassa, on oletettavaa, että tulokset ovat samat. Laskelmien perusteella pitkällä aikavälillä siitä on kaikille hyötyä.
Mutta lyhyellä epäselviä.
Ehkäpä siksi sinkkuna oleminen on niin yleistynyt. Kun ei muutenkaan tunnu pitkäjänteisyyttä löytyvän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti