"Suomalainen on aina vihannut metsää", tapasi professori Ahvenainen seminaareissaan aina silloin tällöin todeta. Saman tyyppisen haastattelun on professori Lehtonen antanut Uutispäivä Demarille. Kun tätä ajatusta on pitkään päässään pitänyt, niin sitä vakuuttavammalta se on alkanut kuullostaa. Vaikka jo pitkän aikaa sitten lailla säädettiin "älköön metsää hävitettäkö" niin samaan aikaan maksettiin palkkiota metsän hävittämisestä, ts. pellonraivaamispalkkioita. Joillekin vielä sen jälkeenkin kun pakettipeltokorvauksia oli maksettu.
Metsän pohtiminen tulee suomalaisuuden lisäksi lähelle oman sukunimen kautta. Suvussa on ollut valtiopäiväedustajia ja kansanedustajia, mutta sukunimi on otettu käyttöön jo ennen heitä.
Suku oli aikoinaan ja osin edelleenkin Lapveteläisiä. Se sitten haarautui muun muassa Mömmöiksi ja Valloiksi. Koska nämä olivat lisänimiä, niin ne eivät saaneet loppuunsa perisavolaista nen-päätettä. Lapsuudessa Kuopiossa nen-loppumaton sukunimi tuotti suuria vaikeuksia, kaikissa uusissa asiointi paikoissa nimi käännettiin valtaseksi, tai sitten ainakin varmennettiin nen-päätteen puutos.
Lapveteläisten lisänimet juontavat 1600-luvulle. Onkiveden rannoilla asusteli peräkkäin useampi Enewald niminen isäntä, ja tuon saksalaisperäisen nimen loppuosasta (wald ~ metsä) nykyinen sukunimi oletettavasti juontaa.
Valta ei siis ole sitä miltä se kuullostaa. Etymologisesti tulkittuna se on siis metsä.
Ja täytyy myöntää, tietynlaisen itsevihan (inhon) vallassa täältä tähän kirjoittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti