Ikä- ja kehitystason mukaan

Poliisin lapsipornoennakkosensuurista on sitten viime kirjoittaman noussut suuri kohu. Suvi Lindénin lausuntojen vuoksi häntä eroamaan kehottavan addressin on parissa päivässä allekirjoittanut lähes 10000 huolestunutta kansalaista. Kaikki keskusteluun osallistuneet, myös minä, ovat tuominneet lapsipornon. Mutta näin laaja yksiselitteinen jonkin asian tuomitseminen saa skeptikon heräämään. Miksi ja kenelle lapsiporno on haitallista?

Alan järjestöt, suomalainen Pelastakaa lapset ja englantilainen Internet Watch Foundation molemmat laittavat ”lapsipornografian” aina lainausmerkkeihin. Järjestöt käyttävät teksteissään termejä ’lapsen (seksuaalinen) hyväksikäyttökuva’ ja ’child sexual abuse image’. Näin järjestöjen mielestä tulee paremmin sisällöllisesti kuvattua se, mistä on kyse.

Tampereen yliopistolla järjestettiin Lapset ja tietoyhteiskunta –seminaari tämän vuoden helmikuussa. Lapsillehan ikä- ja kehitystason mukaan ovat erilaiset asiat haitallisia. Psykologi Tarja Salokoski kertoi seminaarissa, että erityisesti vanhempien ja kasvattajien mediakasvatus olisi ensisijaisen tärkeää. Lapsia tulee suojella ikätason mukaan ja lisäksi tulee huolehtia, ettei medioista tulisi liian hallitsevia lapsen elämässä.

Sirkku Kotilaisen mukaan lapsillakin on sananvapautensa, heilläkin on oikeus saada tietoa, tuottaa itse tietoa, ilmaista itseään, tutustua kulttuurielämään ja tulla suojelluksi ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti. Sanan- ja ilmaisunvapaus ei Kotilaisen mielestä ole vastakkainen suojelulle. Nämä näkökulmat voidaan yhdistää luontevasti. Kotilainen korostaa osallistumisen mahdollisuuksia myös tärkeänä osana kansalaisidentiteetin kasvamisessa, yhteiskuntaan osallistuvan yksilön kehittymisessä.

Näitä asioita ei voida valtakunnallisesti ohjeilla tai lainsäädännöllä valvoa ja määrätä, vaan ne ovat vanhempien ja kasvattajien asioita. Meillä televisio ja tietokone ovat koko perheen yhteisissä tiloissa (olohuoneessa), lastenhuoneessa virikkeinä ovat ainoastaan lelut ja kirjat. Näin me vanhemmat pystymme valvomaan ja seuraamaan, mitä ohjelmia televisiosta ja mitä sivustoja netistä lapsemme seuraavat ja mihin osallistuvat. Ja tarvittaessa puuttumaan ja keskustelemaan esille tulleista sisällöistä.

Seminaarissa puhunut Mannerheimin lastensuojeluliiton nuorisotyön suunnittelija Suvi Tuominen korosti myös, että ”toisen tuotoksia saa kopioida omaan käyttöön”. Tämä tekijänoikeuslain sallima oikeushan ei liian usein ole julkisuudessa ole esillä. Tietoisuus tästä saa lapsenkin harkitsemaan sitä, mitä itsestään nettiin ja mitä itse tekemäänsä siellä esittelee.

Jos eri ikäisille ja kehitystasoisille lapsille eri sisällöt ovat haitallisia, niin miksi ylipäätään on yhtä ja ainoaa asiaa ryhdytty valtakunnallisesti ennakkosensuroimaan? Lasten hyväksikäytön tutkijat ovat esittäneet, että seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi lapsina joutuneet saattavat voimakkaasti traumatisoitua nähdessään kuvia omasta hyväksikäytöstään. Erityisen vaarallista tämä on niille nuorille ja aikuisille, joilla on vain tukahdutettu muisto omasta hyväksikäytöstään.

Pelastakaa lapset kritisoi poliisia siitä, että hyväksikäyttötapausten tutkinnassa se selvittää pääasiassa vain tekijän ja saattaa hänet vastuuseen teostaan. Hyväksikäyttökuvissa olevien lapsien henkilöllisyys sen sijaan jää useimmiten selvittämättä. Interpolin tietokannassa on hyväksikäyttökuvia todisteena yli 20000 lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Toukokuussa 2006 vain vajaa 500 näistä uhreista oli tunnistettu ja saatu suojelu- ja hoitotoimien piiriin. Mahdollisimman varhainen hoito (terapia) tuottaa parhaimman tuloksen ja estää kasvun ja kehityksen vääristymiä.

Mari Laihon mukaan seksuaalinen hyväksikäyttö jää käsittämättömän usein paljastumatta. Laihon aineistossa 95 prosenttia kantoi enemmän tai vähemmän salaisuuden tuhoavaa taakkaa koko lapsuusaikansa hyväksikäytöstä lähtien.

Lapsella on lain mukainen oikeus saada hyvää hoitoa ja kasvatusta sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellista valvontaa ja huolenpitoa. Kasvatuksessa lapsen tulee saada osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lapsen alistaminen, ruumiillinen kuritus sekä muu loukkaava kohtelu on kiellettyä (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 8.4.1983/361). Lapseen kohdistuva väkivalta voi olla fyysistä, kemiallista, psyykkistä, seksuaalista, sosioekonomista tai rakenteellista väkivaltaa. Toivoisinkin, että lapsiin kohdistuvan fyysinen, kemiallinen, psyykkinen, sosioekonominen ja rakenteellinen väkivalta otettaisi yhtä vakavasti.