Kansaneläkelaitos, tuttavallisemmin Kela, aloitti toimintansa 1.1.1938 voimaan tulleen kansaneäkelain toimeenpanemiseksi. Laitos juhli viime vuonna, olihan voimaantuloon valmistauduttava. Luotiin koko maan kattava organisaatio, piiriasiamiehistä, tutkintalautakunnista aina pääjohtajaan saakka. Mittava prosessi. Vakuutusmaksuja kerättiin kaikilta töissä olevilta 18-55 -vuotialta, sitä vastaan vuonna 1884 tai sen jälkeen syntyneet saivat vanhuuseläkettä vanhoiksi tultuaan, tarvitseville maksettiin työkyvyttömyyseläkettä ja leskille hautausavustusta.
Aluksi laissa oli paljon ehtoja. Varakkaat eivät tietenkään saaneet mitään, koska heillä oli omia varoja. Kätensä sahalla menettänyt ei tietenkään saanut työkyvyttömyyseläkettä, koska hän saattoi työllistyä toisessa ammatissa, esimerkiksi portinvartijana. Ja jos oli maksueriä joskus syystä tai toisesta jäänyt tilittämättä, ei tietenkään voinut odottaa mitään saavansakaan.
Kansaneläkelaitoksen virkailijoiden oli luonnollisesti tarkastettava eläkettä tai muuta korvausta hakevan tilanne. Tarkkaan syynättiin varat, asuintilat ja muut mahdollisesti eläkekelpoisuuteen vaikuttavat seikat. Muutoksista omissa olosuhteissa oli luonnollisesti raportoitava Kelalle. Eihän yhteiseksi hyväksi kerättyjä varoja saanut haaskuun vääränlaisille ihmisille antaa.
Vuonna 1947 Kela keräsi 2,2 miljardia maksuina, mutta palautti siitä vain 0,0089 miljardia tarvitseville. Siis nuo tarkat seulat läpäisseille.
Yleistä oikeustajua alkoi jurppia tällainen pakkomaksusysteemi, josta juuri kukaan ei tuntunut hyötyvän. Lakiin alettiin ajaa muutosta.
Todellinen kansaneläke syntyikin lakimuutoksen jälkeen vuoden 1957 alusta. Vakuutusmaksu muuttui osaksi veroja. Eläkettä alkoi saada ilman tarkkaa syynäystä ja tutkintaa täytettyään 65 vuotta, olessaan vanha.
Nykyisin pohditaan toimeentulotukea, erityisesti työttömille. Sosiaaliturvaan kuluu hyvinvointiyhteiskunnassamme huikeita määriä rahaa. J. P. Roos pohtii lukuja Sosiaalitapaus -blogissaan.
Kovasti on toimeentulotukitilanne samanlainen kuin kansaneläkejutut 50-70 vuotta sitten. Ja siis kaikista sosiaaliturvaan käytetyistä varoista vain alle prosentti, Roosin sanoin, "ruhtinaalliset 0.9% kuluu toimeentulotukeen".
Mediaa seuraava kuvittelisi osuuden olevan isompi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti