[Tänäinen kirjoitus on aikaisemmin julkaistu Tekniikan waiheita -lehdessä 2/2002]
Piirtäjä Mezieres ja käsikirjoittaja Chirstin ovat luoneet oman sarjakuvauniversuminsa ja seikkailuttaneet agentteja Valerian ja Laureline siellä vuodesta 1967 lähtien. Alkujaan seikkailujen nykyaika sijoitettiin 2700-luvulle, josta on matkailtu tarpeen mukaan ajassa ja paikassa.
Valerian on ollut erittäin tärkeä taustavaikuttaja, kun Hollywoodissa on luotu visioita tulevaisuuden teknologiasta ja etenkin arjesta. Varjojen lähettiläs –albumin (1975) ravintolakohtaus on siirretty suoraan Tähtien sota –elokuvaan ja muitakin yhteneväisyyksiä löytyy. Bruce Willisin tähdittämässä Viides elementti –elokuvassa tulevaisuuden kaupunki on hyvin samanlainen kuin Vallan piirit –albumissa (1994) ja molemmissa ajetaan limovieterillä, ilmassa leijuvalla taksilla. Mezieres olikin palkattu jälkimmäisen elokuvan lavasteiden suunnittelijaksi.
Tekniikka apuväline
Avaruusaikapartion agenttien toiminnan alkuasetelma on erittäin mustavalkoinen. Valerian on 2700-luvun Galaxityn kasvatti, teknoraattisen yhteiskunnan tuote, joka harrasti matemaattisten veistosten tekemistä ja kolmiulotteista shakkia. Voisi vaikka löydä vetoa, että koulutukseltaan hän on Megaakatemiasta valmistunut diplomi-insinööri. Laureline (jonka kauneutta on ihasteltu muun muassa suomalaisessa popmusiikissa) on taas 1000-luvun viaton luonnonlapsi, josta nopeasti kehittyy mitat erinomaisesti täyttävä avaruusagentti. Kun aikamatkustuksen ja muut tulevaisuuden salat olivat paljastuneet, ei häntä enää keskiajalle voitu jättää.
Mustavalkoinen asetelma on kuitenkin vain alku: jo ensimmäisen albumin Pahat unet ensimmäisillä sivuilla kauhistellaan miten toisen piirin teknoraattienkin saati sitten tavallisten kansalaisten mielenterveys järkkyy pahoista unista. Galaxityssä kun ihmiset elävät yönsäkin koneiden hellässä huomassa.
Valerianin universumin käsikirjoittamisen kannalta keskeinen seikka on ollut Galaxityn synnyn ja aikamatkailun keksimisen (v. 2314) sitominen vuonna 1986 tapahtuneeseen vetyatomipommivaraston räjähtämiseen. Jo 1960-luvun puolella Christin alkoi kirjoittaa vuoden 1986 katastrofia pois, joka kuitenkin johti siihen, että avaruusagenttimme jäivät ilman työnantajaa (ja palkkaa). Ajan ja aika-paikkajatkumoiden olemuksen käsittely sarjakuvassa antaa mietittävää aiheessa pidemmällekin edistyneille.
Valerianille ja Laurelinelle teknologia on apuväline. Matka kaukaa maailmankaikkeuden laidoilta Pariisiin kestää kolme tuntia ja 20 minuuttia, saman verran kuin Pariisista Lontooseen, ”mikä on hidasta tai nopeaa valitusta kosmisesta näkökulmasta riippuen”. Viimeisintä operaatiotaan varten kumppanukset tuovat maahan Phoumin typerryttäjän, Bluxtin yrmyttävän transmutaattorin, kannettavan ajansäätelijän Ultralumista ja Galaxityn tuotantoa olevan ”pienen vaatimattoman taktisen aseen”, kaikki tuttuja aikaisemmista seikkailuista.
Phoumin typerryttäjä on ruoskaa muistuttava, pään yläpuolella pyöritettävä laite, joka ”typerryttää” kaikki elolliset lähipiirissään. Näppärä apuväline vartijoiden ohittamiseen, kuten myöskin Ultralumin ajansäätelijä. Hyperavaruusajoa varten tarvitaan polttoaineeksi ultralumiinia, jota louhitaan Ultralumin asteroidivyöhykkeeltä. Kaivostoiminta on erittäin tapaturma-altista työtä, joten onnettomuusriskiä pienentämään tuossa valtakunnassa on kehitetty kannettava ajansäätelijä, jolla voi siirtyä ajassa muutaman minuutin eteen- tai taaksepäin. Sortumien alle jääneet saadaan kätevästi pelastettua siirtymällä pari minuuttia ajassa taaksepäin ja poistamalla potentiaaliset uhrit sortumapaikalta. Jos onnettomuuksia ei voi estää ennalta, estettäköön ne jälkikäteen. Siinäpä oiva ajatus nykyisyyteenkin, tosin kyllä nykyisin niin monessa työpisteessä töitä tehdään yksin, joten ei ole apumiestä joka onnettomuuteen joutuneen pelastaisi.
Luonto paras insinööri
Bluxtin yrmyttävä transmutaattori on itse asiassa elävä olento, joka pystyy tuottamaan täydellisiä kopioita mistä tahansa esineestä. Tässä seikkailussa transmutaattoria tarvitaan tuottamaan sadan dollarin seteleitä, jotta asiointi ja liikkuminen maapallolla sujuisivat.
Valerianin ja Laurelinen universumissa luonto on yleensä paras insinööri. Kun tarvitaan yhteys henkilöihin, joiden sijaintia maailmankaikkeudessa ei tiedetä, paras viestintäväline on yhteydenottoon on ameebamainen belorp. Parhaita ja salamannopeita navigoijia ovat glapum’tilaiset. Ja kun maassa viestin pitää kulkea niin, ettei sitä kukaan hakkeroisi, paras viestintuoja on kirjekyyhky.
Epävarmoina aikoina –albumin keskeisenä teemana on ihmisen kloonaaminen. Tekijät eivät pidä geeniteknologiaa uhkana, vaan monikansallisia yhtiöitä, jotka kehittävät teknologiaa pala palalta eri yksiköissä eri puolilla maailmaa. Kokonaisuudesta on tietoinen vain yhtymän ylin huippujohto. Miten tällaisessa organisaatiossa estetään paholaismaiset suunnitelmat? Onneksi Valerianin ja Laurelinen kuitenkin onnistuu järjestää saatanan ja pyhän kolminaisuuden välille molempia osapuolia tyydyttävä sopimus.
Aikaisemmin Valerianiin ja Laurelineen tutustumattomalle Epävarmoina aikoina on työläs luettava erittäin runsaiden viittausten vuoksi. Jos sellaisia lukijoiden joukossa on, kehotan tutustumaan ensin esimerkiksi Varjojen lähettiläs –albumiin, jota kriitikot pitävät juonenkehittelyltään parhaana sarjakuvana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti