Manskupiat ja minkkiset

[Kevät, runsaiden vesien aika. Kuva Valokuvatorstain haaste 92: "Jo joutui armas aika...". Kuva samalta reissulta, jonka kuvia eilen esittelin -- taitaa parhaat otokset olla siellä. Päivän teksti Eero Riikosen keski-iän kevättä käsittelevästä Minkkiset minussa pienoisromaanista]

Kirjailija-psykiatri Eero Riikonen tuli julkisuudessa tutuksi Hullun työn taudista (2002). Samana vuonna hän julkaisi myös pienoisromaanin Minkkiset minussa (Loki). Yksi alkavan kesän merkki on, että alan lukea alennuslaareista löytyvää suomalaista runoutta ja muuta vähäiseen tekstimäärään perustuvaa sanataidetta.

Riikosen esikoinen Pommetiikan perusteita (2000) ensilukemalta jätti ihmettelemään, en saanut teoksesta otetta. Minkkiset minussa heti kirjakaupan laarista kurkistaessaan osasi kertoa paremmin missä mennään. Innoitusta on haettu Etelä-Amerikan lyhyitä, hitaasti aukenevia tekstejä kirjoittavilta.

Minkkinen toi mieleen Julio Cortázarin manskupiat. Erilaisiksi olennoiksi minkkiset paljastuivat, armeliaimmiksi, sellaisiksi, joihin tulee tarve pitkän manskupioiden vaikutuksen alaisena olemisen jälkeen.

Cortázar esittelee manskupiat Kefaalia -novellissa, joka löytyy Bestiario -kokoelmasta (Loki 1999). Manskupiat ovat omistajiaan piinaavia olentoja. Ne eivät ole helppohoitoisia, vaan hoitajien on jatkuvasti oltava tarkkailemassa niitä, tartuttava välittömästi pieneenkin poikkeamaan, lämpötilaa on jatkuvasti mitattava ettei se nousisi yli 37 asteen. Öisin saa onneksi pienen levähdyshetken. Manskupiat on käärittävä huolella karvan vaurioitumisen estämiseksi, ne on pidettävä erillään toisistaan, etteivät ne raatelisi toisiaan ja niitä ei saa päästää liian oikullisiksi tai rauhattomiksi.

Ilman jatkuvaa valvontaa ja huolta manskupiat kärsivät ja kituvat. Ainakin novellin omistajat niin uskovat.

Minkkiset armahtavat omistajaansa, kantajaansa. Ne valtaavat keski-iän kriisiin joutuneen mielen, sinkovat hänet arjesta kuvitteellisten matkojen maailmaan, herättävät aistit, ja -- mikä tärkeintä -- saavat näkemään tylsien kerrostalon nurkkien läpi poikkikatua pitkin tulevan kaunottaren... Minkkiset nostavat pois kaivosta johon vajottu.

Keväisin minäkin näen kaunottaria nurkkien läpi, keski-iän kriis(e)istä en vielä tiedä, olen aina nähnyt.

Tärkeintä on löytää, katsoa uusin silmin. Löytää intohimonsa uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.


Sitä kai Riikonen sanoo. Ainakin arvion mukaan pari vuotta myöhemmässä Menestyjäluuserissa (2004).