tiistai 20. toukokuuta 2008

Paloon Stenvallit


Sain viimein eilen hankkittua käsiini Jaakko Puokan Paloon Stenvallit (Otava 1979). Kirja on oikeastaan esseistiikkaa, vaikka samantyylisellä 1970-luvun sananparrella on historiantutkimuksiakin kirjoitettu. Puokan synnyinympäristöstään omaksumat tarinat ja vakaat uskomukset tekevät tämän tyylillisen muutoksen.

On teoksella vahvat lähteet, ainakin niiltä osin kuin olen samoihin tutustunut.

Kyse on siis Aleksis Kivestä. Puokan konna on Tarkiainen, joka on kirjoittanut niin kuin hänen on haluttu kirjoittavan. Madaltavan Kiven lähtötasoa, unohtaen Nurmijärvellä tunnetun Stenvallien taustan.

Aateliset huolehtivat omista ruokoistaan, ja se on kansalliskirjailijan kuvaa luodessa pyritty unohtamaan. Ja ylipäätään koko 1800-luvun Nurmijärven kuvaa on synkemmäksi muutettu.

"Hän eli syksystä jouluun". Sitähän meille on koulussa korostettu.

Puokan vakaa usko on, että Aleksis Kivemme isoisä oli laamanni Carl Henrik Adlercreutz, eikä merimies Stenvall, kuten kirkonkirjoihin merkittiin. Adlercreutzit myös pitivät huolen syrjähypyn tuotoksista aina kolmanteen polveen, siitä Puokka esittää vakuuttavat todisteet.

Kiven synnyintalo vuodelta 1824 on edelleen paikoillaan ja tallessa, Puokan mielestä 1950-luvulla väärinkorjattuna, mutta sitä harvemmin muistetaan. Paljon vaatimattomampi kuolinmökki on sen sijaan muistokulkueiden kohteena, pienennettynä painoksena.

Museoviraston nykyisin hoitamasta kuolinmökistäkinhän on purettu osa, iso porstua "koska se ei ollut alkuperäinen". Tästä käytiin 1990-luvulla Helsingin Sanomissa yleisönosastokirjoittelua, kun nuoremmalle museologipolvelle asiakirjoista paljastui mökin alkuperäinen isompi koko.

Tarkiaisen mukaan iso synnyintalo olisi rakennettu varastetuilla rahoilla, mitä väitettä Puokka pitää "lapsellisena".

En tunne Puokan muuta tuotantoa, tohtorismies hän takakannen mukaan on. Vahva palooslaisuuden puolustus hänen teoksensa on.


Olen joutunut pitämään koulussa esitelmän Kiven Seitsemästä veljeksestä, niin kuin varmaan kaikki sukupolvestani, ja edellisistä ja seuraavista (tai ainakin lukemaan ja ainekirjoittamaan). Puokan kirjasta ilmestymisajalta minulla ei ole mitään mielikuvaa, liekö noteerattu? Veijo Meren aiheuttaman kohun Kiven ja Lönnqvistin suhteesta hyvin muistan.

Yläasteella esitelmät Seitsemästä veljeksestä oli jaettu veljeksittäin. Kohdalleni sattui Lauri (poika metsäs häärii, katseleepi väärii säärii). Luin kirjan, tein esitelmän ja tarkalla valmistautumisella sain suuren ujouteni kumottua ja luokan edessä puhuttua.

Opettajan mielestä olin jättänyt pois paljon oleellisia asioita. Niinpä hän puhui esitelmäni jälkeen pitkästi Laurista.

Mielestäni Seitsemän veljeksen viimeinen luku, jossa käsitellään veljesten myöhempää elämää, oli jokin kummallinen lisäke kirjassa. Esitelmässäni en siis siihen puuttunut ollenkaan, kerroin ainoastaan Laurin osuuksista veljesten yhteisissä kommelluksissa.

Opettaja kertoi sen, mitä loppuluvussa kerrottiin. Ja piti sitä oleellisimpana.

Sehän tiedetään, että Kivi kirjoitti Seitsemän veljeksen ainakin kolmeen kertaan, mutta yhtään käsikirjoitusta ei ole säilynyt.

Kriittinen laitos lienee kuitenkin tulossa, kirjeenvaihdon ja arvostelujen perusteella tiedetään sanankulkujen olleen toisenlaisissa muodoissa joiltakin kohdin. Voisiko olla niin, että viimeinen luku ei ole Kiven käsialaa lain? Olisiko "loukattu kirjailijankunnia" (mistä syystä hänet mielisairaalaan sisäänkirjoitettiin) syntynyt juuri Seitsemän veljeksen viimeisestä luvusta?

Ei sitä voi koskaan tietää.

Mutta sen tiedämme, että laamanni Carl Henrik Adlercreutz iski silmänsä merimies Stenvallin kanssa naimisiin menneen Maria Johanintyttären jälkeen Hedvig Bergmaniin, josta tuli hänen taloudenhoitajansa. "Yhdyselämää" viettänyt pariskunta sai seitsemän lasta ennen kuin meni naimisiin vuonna 1822. Tsaari Aleksanteri I hyväksyi liiton ja siitä aikaisemmin syntyneet lapset 1825.

Silloin noista seitsemästä kirkonkirjojen äpärälapsesta tuli samantien aatelisia, Adlercreutzeja.

"Ei sitä voi koskaan tietää". Yrjö Hirnin Elias Lönnrot -kirjoituksista Puokka teoksensa esipuheeseen on lauseen lainannut. "Ei sitä voi koskaan tietää".


***
Aikaisemmat Kivi-kirjoitukset:
- Belgian Aleksis Kivi
- Toimintaympäristöt

1 kommentti:

Reijo Valta kirjoitti...

Nyt on tehty Dna-testejä. Adlercreutz ei ollut Kiven ukki.

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset