Kevään uutuusluettelossaan Otava kertoi julkaisevansa uusintapainoksen Peyon (Pierre Culliford, 1928-1992) klassisesta sarjakuvasta Kuusismurffinen huilu. Albumi kuuluu Johanneksen ja Pirkaleen seikkailuihin ja edellinen (ja ensimmäinen) painos siitä otettiin vuonna 1977.
Luettelossaan Otava mainostaa sarjakuvakeräilijöiden ja -harrastajien toivoneen uutta painosta. Keräilijöiden on vaikea uskoa toivovan uusintapainoksia, heidän tarmonsahan kuluu pääasiassa ensipainosten parissa. Harrastajat ehkä ovatkin saattaneet toivomuksia esittää.
Melkein samoin sanankääntein Otava mainosti kymmenen vuotta sitten uusia Tintti -painoksia. Erityisesti esille oli nostettu Kultasaksinen rapu, sen perään keräilijät ja harrastajat Otavan mukaan olivat eniten kuolanneet.
Ihmettelin nostoa, sillä Kultasaksinen rapu on yksi niistä Tinteistä, joista on eniten painoksia otettu. Äänikirjakin siitä on tehty.
Sittemmin asia valkeni. Albumi on on käännekohta Tinttiuniversumin kehityksessä. Siinä seikkailuihin tulee mukaan kapteeni Haddock, hieman takellellen, mutta kuitenkin.
Myös Kuusismurffinen huilu (alk. Kuusistrumffinen huilu) on käännekohta. Johannes ja Pirkale saavat siinä ensimmäistä kertaa rinnalleen smurffit/strumffit (ransk. Les Schtroumpfs, noiden pienten oikeasta suomennoksesta on melkoinen koulukuntariita kasvanut. Nyt siis Otavakin on smurffipuolelle siirtynyt, harmitellen toteaa strumffien kannattaja).
Sattumoisin sekä Kultasaksinen rapu ja Kuusismurffinen huilu ovat albumisarjojensa yhdeksänsiä. Suomeksi ei tosin koskaan viittä ensimmäistä Johanneksen ja Pirkaleen seikkailua ole nähty.
Toiveet on siis asettu noiden merkittävien sivuhahmojen taustan selvittämiseen. Smurffit ovat irtaantuneet Johanneksesta ja Pirkaleesta jo kauas, ensin omiksi sarjakuvikseen ja sittemmin televisioon ja levylaulajiksi saakka.
Otavan kevään uutuusluetteloa varten oli muokattu vanhaa, vuoden 1977 kantta. Itse uusintajulkaisuun kannen tekstit on vaihdettu.Keskiaikaisessa maailmassaan elävät Johannes ja Pirkale asuvat ja palvelevat kuninkaan hovissa. Johannes on neuvokas ja urhea soturi, Pirkale narri, jonka soittotaidoissa ei ole kehumista. Apua kumppanukset saavat kauempana omassa mökissään asuvalta vanhalta velholta Hieronymukselta. Tällä kertaa velho auttaa sankarimme smurffien luo.
Pienten sinisten ystävien nimen koulukuntakiistan syntyyn suurin syy on ollut smurffien/strumffien kieli. He smurffaavat/strumffaavat sanoja smurffisti/strumffisti. Mekin strumffasimme paljon Niiralan ala-asteen pihalla.
Väärinkäsityksiähän siitä syntyi. Ja myöhempiin albumeihin hienoja juonenkäänteitä.
* Lakoman Johannes ja Pirkale -sivu.
2 kommenttia:
Oi!
Vaikka minunkin mielestäni ne ovat oikeasti strumffeja, strumffaan uusintapainoksen mielihyvin vastaan. Samoin kuin strumffaisin uudet painokset muistakin vanhoista strumffialbumeista.
Lieventynyt on kanta vuoden 1980, jolloin elokuvateattereissa oli Smurffit ja noiduttu huilu -elokuva.
Silloin kieltäydyin koko smurffi -sanaa tunnustamasta, pikkuveljelle elokuvan tekstityksen luin strumffiksi. Ja smurffivapaassa maailmassa yritin häntä muutenkin pitää.
Mutta eihän se tietenkään onnistunut.
Mielihyvin otetaan tämä albumi vastaan. Kvaakissa vähän epäiltiin, ettei Otava muita tulisi julkaisemaan. Varsinaisten Smurffi -albumien oikeudet on Egmontilla, mutta olisihan pari muutakin Johannes ja Pirkale -seikkailua strumffien kera.
Jos kauppa käy, niin ne varmaan kuitenkin saatettaisi uusiksi julkaista.
Lähetä kommentti