torstai 12. maaliskuuta 2009
Rikkautta vai rakkautta?
Illalla Sub esitti ranskalaisen romanttisen komedian Hinnasta viis (Hors de prix, 2006). Pierre Salvadorin ohjaama tarina oli kaikinpuolin tyylikäs ja hillitty, vuoropuhelujen toistot äityivät loppua kohden hienostuneen hillittömiin mittoihin.
Väsymyksestä kärsivä baarimikko Jean (Gad Elmaleh) poikkeaa hienostohotellin tarkoista protokollista, ja siten rikkaisiin naimisiin pyrkivät Irène (Audrey Tautou) erehtyy pitämään häntä sikarikkaana. Todellisuus paljastuu aikanaan, ja katteetonta luottokorttia vinguttanutta Jeania varten on poliisit kutsunnassa, kun äveriäs leskirouva pelastaa. Sopivia palveluksia vastaan tietenkin.
Tarina etenee sopivalla tahdilla ja Irènellekin opetuksia antaen onnelliseen loppuunsa.
Hinnasta viis on kuin nykyaikaistettu versio klassisesta amerikkalaisesta Blake Edwardsin Aamiainen Tiffanylla (Breakfast at Tiffany's, 1961) -elokuvasta.
1960-luvun alussa amerikkalainen elokuva oli viranomaisten tahdosta tuotantoyhtiöiden tiukassa omavalvonnassa. Muun kuin rakkauden esittäminen läheisyyden motiivina oli kerta kaikkiaan kielletty, Holly Golightly (Audrey Hepburn) saatettiin kuvata rikkaiden miesten seuralaisena, mutta Paul Varjak (George Peppard) gigolona? Ei sentään.
Pieniä, melkein huomaamattomia vihjeitä saatettiin kuitenkin jättää. Muun muassa Peter von Bagh on monisanaisesti selittänyt mitä Varjakin yöpöydälle jätetty raha tosiasiassa merkitsi.
Molemmat Audreyt syötävän ihastuttavia. Kuten Hinnasta viis -elokuvassa useasti sanailtiin:
- Tahtoisin...
- Tahtoisin...
* Hors de prix -kotisivut
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Viimeisimmät kirjoitukset
Powered By Blogger Widgets
2 kommenttia:
Molemmat ovat minustakin hienoja leffoja, varustettuna äärimmäistä huippuglamouria edustavilla tähdillä. Mainio keksintö oli löytää nuo molemmat, joissa on juonessa oikeastaan lähes samat yhteiskuntakriittiset merkitykset. Olikos vain niin, että Aamiaiselokuvassa ei ollut niin helpottava loppu, vaan verhotun synkkä?
Kyse lienee juuri sitä, mitä erään tarinan mukaan maailman vanhimman ammatin huonosti suomea puhuva edustaja totesi, kysyttäessä miksi kummassa hän oli sellaisella ihmisarvoa alentavalla alalla: "No, rahha tartte."
Laajemmassa merkityksessä, kauhistuttaa huomata, että muillakin aloilla ihmiset joutuvat usein myymään itseään, halvimmalla hinnalla, hintakilpailun jälkeen. -- Lähinnä ajattelin tässä oman alani toimintaa.
Suudellaanhan kuitenkin Aamiaisenkin lopussa. Eivät elokuvat tavoitteiltaan tai lajityypiltään yhteismitallisia ole, joten vertailu on epäreilu.
Paremmin voisi olla sanottu, että Hinnasta viis elokuvan innoittajana on olluut Edwardsin Aamiainen Tiffanylla filmin elokuvahistoriallinen tarkastelu.
Aikojen muuttumisesta kertoo elokuvien ajallinen jatkumo. Aamiaisessa välillä on viikkojen, kuukausien taukoja, Hinnassa tapahtumat vyöryvät yhdessä pötkössä.
Lähetä kommentti