Mustanaamio auttoi keksimään penisilliinin

Sarjakuva-aiheiden käsittely on alkukesästä jäänyt vähiin, suorastaan olemattomiin. Olen ollut pettynyt, taas kerran, markettien lehtipisteiden sarjakuvatarjontaan. Disneytuotantoa on laajasti tarjolla ja mangaa vaihtelevasti, mutta lähimarketit ei juuri muuta tarjoakaan.

Sama tilanne on talvellakin Oulussa, mutta pienissä kunnissa ja pikkukaupungeissa ei ole tarjolla erikoiskauppoja laajoine valikoimineen. Sarjakuvaharrastaminen on viitseliäisyyttä vaativaa, jos haluaa muutakin kuin ankkaa tai mangaa.

Viimeksi kaupassa käydessä päätin ostaa jonkin sarjakuvan, Puuha-Pete ja Barbie-kytkykauppapakettien joukossa ainoa jotenkin puhutteleva sarjis oli Mustanaamio.

Uuden lehden (14/2009) kannen ylänurkassa mainostettiin "Anna Janssonin seikkailu". Täytyy tunnustaa dekkaritietämyksen puute, vasta lisätietojen etsimisen jälkeen paljastui kyseessä olevan suosittu ruotsalainen rikoskirjailija (s. 1958), joka on nyt tehnyt käsikirjoituksen Mustanaamiolle.

Lehden päätarina Sattuman paljastamaa oli Anna Janssonin käsikirjoittama ja luottopiirtäjä Lindahlin käsialaa. Tarinassa 20. Mustanaamio auttaa keksimään penisilliinin. Erään homeen parantava vaikutus oli Bengalin viidakoissakin tuttu, Mustiksen äiti ja hänen jalkansa tulevat pelastetuksi uusimman tieteen ja perinteisen kansanviisauden yhteistyöllä.

Tarina alkaa kuin tuttu henkäys 1970-luvulta. On sadepäivä ja pääkalloluolan asukeilla ei ole mitään tekemistä. On sopiva hetki lukea menneiden Mustanaamioiden päiväkirjoja. Kuuntelijana on tällä kertaa vain Guran, 1970-luvun kasvattilapset Rex King ja Tomtom ja omat kaksoset Kit ja Heloise ovat jo maailmalla, puoliso Diana omissa töissään.

Muutoinkin tarina kulkee klassisen Mustisseikkailun kaavan mukaan, aikaisemman sukupolven Mustanaamio kirjoitetaan mukaan oikeisiin historian kulisseihin. 'Vaeltava aave ei koskaan kuole' myyttiä myös vaalitaan.

Anna Jansson on Fantominsa lukenut ja kunnioittaa kerrontaperinnettä.

Vanhoista tutuista ja toimivista, nuorisoa valistavista rakenteista on mukana myös tarinaa taustoittava artikkeli. Aukeaman jutussa esitellään penisilliinin keksijää Alexander Flemingiä (1881-1955). Lisäksi Mustis kertoo -palstalla valotettiin Hyvän merkin syntyä ja käyttötarkoituksia.

Janssonin käsikirjoittama päätarina ja sen ympärille tehty lehti tarjosi mukavan nostalgiamatkan. Näillä aineksilla lehdellä oli Suomessa 1980-luvulla lähes sadastuhannen levikki, noihin suuruuden päiviin kustantaja takaisin halannee. Seurataan, miten onnistuu.

Pieksämäen Vanha Raamattutalo

Pieksämäki on tunnettu funkistaloistaan, Keskuskadun varsi on täynnä esimerkkejä varhaisen, 1930-luvun funkiksen taidonnäytteitä. Kokonaisuus on säilynyt hyvin ja ilahduttaa kaupungin halki ajavaa.

Pieksämäen kauppatorin laidalta löytyy näyte sodan jälkeisestä rakentamisesta. Vanha Raamattutalo antaa leimansa koko torille. Yrjö A. Waskisen suunnittelema Raamattutalo rakennettiin 1949 Suomen Kirkon Sisälähetysseuran kirjapaino- ja toimistorakennukseksi. Rakennus laajennettiin ja peruskorjattiin aikuiskoulutuskeskuksen käyttöön 1974-75. Nykyisin rakennuksessa on teknologiakeskuksen toimistoja.

Rakennus on suojeltu 2000, ja sen tulevaisuus vaikuttaisi turvatulta.

Kari Aronpuro: Paon viivoja

[Kesäkirjakimara: johdanto, osat 1, 2, 3, 4, 5 ja 6]

Kari Aronpuron kokeileva tyyli on aina kiehtonut. Yli kaksikymmentä, lähemmäs kolmekymmentä vuotta hänen Aperitiff - avoin kaupunki on kulkenut mukanani. Siitä taisi olla otteita lukion kirjallisuuskurssin oppikirjassakin, ainakin kansikuva.

Aronpuron muutkin teokset ovat kiehtoneet, mutta niihin en ole juurikaan tutustunut. Teosten saatavuus on ollut niin ja näin, lukijalta olisi vaadittu omaa erityistä mielenkiintoa, ja se Aronpuron osalta on jäänyt. Vakituisesti, aktiivisesti seurattaviksi mahtuu vain rajallinen joukko asioita ja ilmiöitä, ja valitettavasti Aronpuro ei tähän joukkoon ole valikoitunut.

Varovaisuuteen Aronpuron tuotannon suhteen on toinenkin, nurinkurinen syy. Nuorena halusin keksiä asioita itse. Aperitiff antoi sellaisen kuvan, etä Aronpuron kirjat olisivat pullollaan sellaisia tekstejä, tehokeinoja ja asioita jotka tahtoisin keksiä ihan itse. Ajattelin, että jos en tutustu kirjallisuushistoriaan, keksin asiat helpommin omalla persoonallisella tavalla.

Ei niin tietenkään pidä toimia, olen oppinut, vaan päinvastoin lukea, lukea, kartoittaa ja kahlata mitä ja miksi toiset ovat jo tehneet. Rajansa lukemisella ja tulkitsemisellakin on, ellei kirjallisuudentutkijaksi halua.

Mutta rajan ylittämisestä ei vaaraa liene, pikemminkin päinvastoin.

Paon viivoja vuodelta 1998 on kirjastonhoitajan ja runoilijan havaintoja maailmasta, työpaikalta ja tilaustöitäkin. Havainnot ovat sattuvia ja tunnistan monet ilmiöt reilun vuosikymmenen takaa.

Artikkelikirjauksia tietokantaan tekevän kirjastoammattilaisen havainnot silloisesta businessjargonista yllättävät. Puhe ei kuullostakaan enää umpikalutulta, vaan tuoreelta. Talouspuhe on käynyt vuosikymmenessä läpi niin monta vaihetta, että ysärin toisen puoliskon alkupuolen esitystavat olisivat uudelleenkierrätettävissä nykyisiin inspiroitumisstrategioihin.

Hans vili vili Hans
ja lai lai
Mestarin verstaalla nyt
uusi on uusi
ja vanha jo jäi

Teoksen lopussa on kolme laajempaa esitystä. Aronpuro esittelee tusinan nyrkkeilyn keskiraskaansarjan maailmanmestareita, lausuu oodin lampaalle ja tekee juhlarunon Tamfeltille sen täyttäessä kaksisataa vuotta 17.5.1997.

Juhlaruno Ajan viira antaa alaotsakkeen Verkatehdas koko teokselle. Kollaasimainen juhlaruno kirjaa tapahtunutta huonoja hetkiä unohtamatta, mutta antaa myös kiitokset:

Kiitos Verkatehtaasta, kiitos tehtaankonttorista, värjäämöstä
koruista Alakosken maisemassa.

* * *

Koska runoilijat yleensä ottaen melko harvoin muistavat teollisuuslaitoksia töissään, haluan oman kontribuutioni tälle saralle tuoda julki tässä yhteydessä. Kirjoitettu 22.6.2009 Aronpuron lukemisen ja uutisten seuraamisen lomassa.

Fiskars

Fiskars valmistaa
kuluttajatuotteita.

Fiskarsin Billnäsin tehdas
valmistaa kuluttajatuotteita.

Fiskarsin Billnäsin tehtaiden
työntekijät valmistavat kuluttajatuotteita.

Lasikuituveneitä

Lasikuituveneiden läpimurto tapahtui Suomessa 1960-luvun lopulla. Uudesta materiaalista tehdyt veneet alkoivat käydä kaupaksi runsain määrin ja Suomeen eri puolille Itä-Suomea nousi useita lasikuituvenetehtaita. Yksi 1970-luvun alussa Helsinkiin rakennettu hajasijoitettiin Puumalaan vuosikymmenen puolivälissä, ja taisipa sen tuotanto loppua jo samalla vuosikymmenellä.

1970-luvun lopulla myyntibuumi oli ohi. Joitakin valmistajia edelleen lienee, muttei suurtuotantoa 1970-luvun tapaan enää ole. Taisi olla valmistajan kannalta liian kestävä tuote?

Rannoilta erilaisia ja eri merkkisiä lasikuituveneitä voi edelleen suuret määrät havainnoida. Enemmistö niitä vaikuttaisi olevan.

Kesälukemista alennuskoreista

[Kesäkirjakimara: johdanto, osat 1, 2, 3, 4, 5 ja 6]

Kirjakaupan alennuskoreista tuntuu kesäisin läytyvän enemmän mielenkiintoisia kirjoja kuin muina vuodenaikoina. Osin syy on varmaan kirjojen valitsijassa, osin siinä, että valinnat tehdään vierailla paikkakunnilla.

Kesällä lukija on vapaalla. Hänellä on itseltä saatu lupa ottaa luettavakseen tavanomaisesta poikkeavaa. Kun alennuskorien hinnat vielä sattuvat kohdilleen, vaikkapa euroon per nide, nirsompikin ammattilukija saattaa heltyä ostohurmokseen. Jota myöhemmin perustelee itselleen hyvinä löytöinä, uusina tuttavuuksina tai sattumina.

Kesälukemisen hankkiminen ei kuitenkaan ole täysin päämäärätöntä hapuilua. Valintoihin ohjaavat aikaisemmat kokemukset ja mieltymykset, samoin kuin talvellakin, mutta kesän lämpimässä heikommillekin mieli- ja muistikuville antaa vallan.

Ihan tuntemattomaankin uskaltautuu, jos kansitaide antaa virikkeen, muistikuvan, häivähdyksen jostakin tutusta, mutta ajatuksen tavoittamattomasta. Kotona lukiessa se ehkä hahmottuisi.

Tällaisin ajatuksin hankin juhannuksen jälkeen kuusi kirjaa Varkauden Portista, alekirjakaupan poistokorista. Ostopaikka ei kuvaa mitenkään kirjojen sisältöä, ne vain kirjan elämänkaaressa sattuivat alelaariin kesäksi 2009 vuosina 1998-2006 painettuina ja kustannettuina teoksina.

* Alanen, Milka & Kero, Esa. Kuolema Kreikassa. Sarmala s.a.
* Aronpuro, Kari. Paon viivoja. Kirjayhtymä 1998.
* Grossman, David. Leijonahunaja. Simsonin tarina. Tammi 2006.
* Khariton. Kallirhoe (suom. Maarit Kaimio). WSOY 2000.
* Paasonen, Markku. Voittokulku. Tammi 2001.
* Rimminen, Mikko & Salokorpi, Kyösti. Hämärä luonto - aamunkoista yön tuhmaan lintuun. Tammi 2001. 2 p.

Lähiviikkoina kirjoitan kirjojen herättämistä ajatuksista, tunnelmista ja sisällöistäkin mahdollisesti.

Vanhanen sanoo

[Tilapäisrunoutta kesäarkipäivien ratoksi]

Jos en tiedä,
sanon,
en tiedä.

Jos en muista,
sanon,
en muista.

Kun oltiin laaksossa,
oltiin laaksossa.
Kun oltiin vuorilla,
oltiin vuorilla,
laulettiin muinoin
Marlboroun herttuan
laulussa.

asioita
on
sotkettu
tahallaan
lehdistössä
ja
eduskuntakeskustelussa.

Minkäänlaista koplausta
ei ole ollut,
eikä ole.

Kun oltiin laaksossa,
oltiin laaksossa.

Kalapoika Iisalmessa

Kuopiossa on Veljmies, Helsingissä Havis Amanda, ja samaa sarjaa Iisalmessa edustaa Kalapoika. Iisalmen torin nurkalla kaloja kainaloissaan on jo pitkään pitänyt Olvi-säätiön kaupunkilaisille lahjoittama patsas.

Mainittuihin esikuviinsa verratuna Kalapoika on pieni. Silti sillä on oma osansa Iisalmelaisessa vapussa, Iisalmen Sanomien toimitusosasto on lakittanut patsaan ja asiaan kuuluvasti ennen asusteen pukemista pessyt pojan -- oluella.

Sorsavesi, kesämökitön selkä

Sorsavesi Leppävirran Sorsakosken ja Pieksämäen Jäppilän välissä antaa häivähdyksen ajoista ennen kesämökkejä. Aivan mökitön ei Sorsavesikään ole, mutta pitkät pätkät järvellä saa kulkea näkemättä yhtään loma-asumusta.

Metsähallitus on purkamassa Sorsakosken tehtaalaisten vanhaa mökkialuetta Leppävirran puolelta järveä. Toisaalta Pieksämäen puolella järveä Metsähallituksen Laatumaa on kaavoituttanut uuden mökkialueen. Pienille saarille tehnyt pienet mökit olivat kulttuurihistoriallisena yhteisönä suositeltavampi mökkeilytapa ja -maisema tälle alueelle.

Katso myös merkintä Sorsaveden kallioita ja kiviä, jossa lisää kuvia.

Eläkevakuuttajien vaikuttaminen

Vaalirahoitusjupakassa on osapuolena Keva, Kuntien eläkevakuutus. Nykyisinä liikeinnovaatioiden aikana on nurjamielistä ajatella, että eläkevakuuttajat eivät saisi olla yhteiskunnallisia vaikuttajia. Vaikka laki sen erikseen kieltääkin, toisaalta yleinen elinkeinovapaus antaa kaikille yhtäläiset vaikutusmahdollisuudet poliitikkoihin nähden.

Keva siis innovatiivisesti mutkan kautta on pyrkinyt vaikuttamaan maan johtaviin poliitikkoihin, että eläkevakuuttaminen olisi taloudellisesti kannattavaa. Kuntien eläkevakuuttajien lobbaus on jo pitkän aikaa toiminut hyvin, ajateltakoon vaikka palomiehiä.

Kun palomiehet keskinäisellä tappelullaan jakautuivat kahteen eri ammattiliittoon, on heiltä puuttunut voimakas puolesta puhuja. Sitä hyväksikäytäen kuntien (palomiehethän pääosin ovat kuntien ja kuntainliittojen palkkalistoilla) eläkevakuuttajat ovat saaneet valtiolliset päättäjät nostamaan palomiesten eläkeikää "normaalille" tasolle 65-vuoteen.

Tätä päätöstä Vanhasen toinen hallitus ei ole kumonnut, aivan ymmärrettävistä syistä. Enempi rahaa viime vaalikampanjointiin tuli eläkevakuuttajilta.

Eläkevakuuttajista olisi suoranainen kauhuskenaario, jos palomiehet pääsisivät eläkkeelle jo 55-vuotiaina, niinkuin ennen vanhaan. 55-vuotias ehtii vielä viidenkympin villityksessä vaihtaa vaimonsa nuorempaan ja hankkia toisen lapsikatraan. Vaimosta ja lapsista riittää elämäniloa niin, että hyvinkin yhdeksänkymppiseksi tuo ruumiin kunnostaan koko elämänsä ajan hyvin hoitanut tulta vastaan taistelija elää.

Käy niin, että tuo 25-30 vuotta kuntaa palomiehenä palvellut nauttiikin eläkevuosistaan jopa pidempään kuin on työnantajaansa palvellut!

Kuntien eläkevakuutuksen liiketoimien kannalta tällainenhan on aivan mahdoton yhtälö. Eipä siis ihme, että Keva on toimillaan estänyt moisen yhteiskunnan varoilla loisimisen ja liikevoittojen tekemisen estämisen.

Korpipaatsama, sodan ja rauhan puu

Parhaimmillaan vain viisimetriseksi kasvava korpipaatsama (rhamnus frangula) on rantamailla ja kosteikoissa viihtyvä marjoja kasvattava puu. Runko on tummanpuhuva, ohut riuku, lehdet soikeat ja marjat raakoina punaiset, kypsinä mustat (ja vasta muotoutumassa, kuten kuvissa, vihreät). Suomessa puuta kasvaa aina Etelä-Lapissa saakka, mutta Oulujärven pohjoispuolella se on harvinainen, suojeltukin.

Marjat ovat myrkylliset, niitä ei pidä syömän ellei ole paha ummetus iskenyt. Silloinkin kertanautinta riittää, kuurina korpipaatsaman marjat aiheuttavat entistä pahemman suolen reippaasti toiminnan ehkäisyn.

Korpipaatsamaa on käytetty paljon ruudin valmistuksessa. Koska rungon ydin on pehmeä, monet piippujen varret on korpipaatsamasta valmistetut. Puu on Euraasialaista alkuperää, mutta se on viety Pohjois-Amerikkaan jo varhain tulokaskasviksi.

Voisi hyvinkin ajatella, että 1800-luvulla intiaanisodissa käytettiin paatsaman avulla tehtyä ruutia ja rauhat solmittiin paatsamasta tehdyin rauhanpiipuin.

1800-luvulla Yhdysvalloissa korpipaatsaman kuori oli virallisesti hyväksytty luonnonrohdos. Kaupiteltu Hoxseyn syöpärohtokin sisälsi korpipaatsamaa.

Keskisaaren Syvälahti

Maaningan Keskisaaren Syvälahti on erinomainen, iso luonnonmuovaama uimaranta. Nuoruusvuosina juhannuksena tuli rannalla käytyä, lapsena uimassa sitäkin useammin.

Kuten arvata saattaa, nuorison juhlinnan jäljiltä rannan ongelmaksi jäivät lasinsirut. Kymmenisen vuotta sitten ei voinut ajatellakaan, että uimaan ilman saappaita lähtisi. Jo lapsena toista puolta rannasta ei uskaltanut käyttää ollenkaan, koska niin moni aukaisi jalkapohjansa.

Nyt ranta on siivottu ja hieno. Tölkkikaljasta ei varmaankaan jatkossa tule samanlaista riesaa kuin pullo-.

Rentukka, alkukesän ilo

Alkukesän kukkaloistosta kosteilla, rehevillä paikoilla vastaa rentukka (Caltha palustris). Hyvissä oloissa rentukka kasvaa jopa puolimetriseksi ja väreillään houkuttelee perheen pienimpiä vaaranpaikkoihin niitä poimimaan.

Vanha kansa on käyttänyt rentukkaa esimerkiksi keuhkoputkentulehduksen parannuskeinona.

Omalääkintään ei rentukkaa kannata käyttää. Sen lehdet ovat myrkyllisiä, ja nauttiminen saattaa laittaa mahan ja pään sekaisin.

Lokson entinen pato

Maaningan Tuovilanlahdesta on tehty patikoimisreittejä Korkeakoskelle. Reitiltä on opastus myös kanjonin alkupäässä muinoin olleelle Lokson entiselle padolle. Viime vuosisadan alkupuolella Loksossa oli voimalaitos, joka tuotti sähköä Tuovilanlahteen ja lähikylille.

Tulva tuhosi padon 1944 ja hyöky oli hukuttaa puoli kylää. Yhden saunan ainakin vei mennessään.

Padon rakenteita on edelleen nähtävissä, paikalla on joskus ollut opastaulukin, mutta enää siitä saa selville vain paikannimen.





-- tänään poistun saareen pariksi päiväksi sähköisten palvelujen ulottumattomiin. Ajastin tänne tekstejä luettavaksi ja kuvia katseltavaksi siksi aikaa, toivottavasti tekniikka pelaa.

Sitä ei ollut tapahtunut - Vanhanen vs. Gustafsson

Kirkon Usko toivo rakkaus -sivustolla pohdittiin, että postmodernille maailmalle on ominaista, ettei siinä ole vain yhtä totuutta. Totuus riippuu kulloisestakin kielipelistä.

"- Kun lapsi kysyy miksi-kysymyksiä, kukaan ei voi sanoa, että kysymys on väärä. Jokaisen ihmisen kokemukset ovat aina totta.", valaisee sivusto.

Mutta miten eilen eduskunnassa kielipelattiin?


Selitys 1.

Vanhanen kertoi vastanneensa Gustafssonin vuosi sitten esittämään kysymykseen totuudenmukaisesti, koska

a) hän ei ole ollut läsnä kokouksessa, jossa on perustettu Kehittyvien Maakuntien Suomi

b) sellaista neuvonpitoa, jossa olisivat olleet läsnä vain ja ainoastaan Vanhanen, puoluesihteeri Korhonen ja Tapani Ylä-Saunamäki, ei ole koskaan järjestetty

Jos Gustafsson olisi halunnut tietää jostakin toisesta neuvottelusta, kysymys oli väärin asetettu.


Selitys 2.

Vanhanen muisti paikan väärin. Eduskunnan käytävillä puhuttiin asiasta paljon, ja hän yhdisteli muistikuviaan väärin olettaen, että Gustafssonin kysymä tapaaminen oli eduskunnan kuppilassa.


Selitys 3.

Gustafsson kalasteli todisteita Keskustaa ja Vanhasta vastaan vaalirahoitusjupakassa. Syytettynä ollessaan Vanhasella oli oikeus olla paljastamatta kaikkea.


Ainakin nämä kolme erilaista selitystä pääministeri Vanhanen tarjoili vastauksissaan kansanedustajille samalla tarjoten kolumnisteille ja pääkirjoitustoimittajille useita eri vaihtoehtoja selittää asia Keskustan, hallituksen ja hänen kannalta parhain päin.

Vastauksista olisi varmaan useampiakin selitysperusteita haettavissa. Mutta tällä kertaa riittäköön toteamukseksi, että jos lapsi vanhemmalleen tarjoaa epäselvässä tilanteessa kolme tai enemmän selityksiä, niin lapsi mitä oletettavimmin saa rangaistuksen.

Ainakin viikko tai kaksi tietsikkakieltoa sepustelusta läjähtäisi.


Linkkejä

Selitys 1.

* Suomenmaa: Keskustan tukiselvitys synnytti uusia kysymyksiä. 18.6.2009a (Linkki lakkaa toimimasta pian, joten sitaatti lienee paikallaan: "Vanhanen vastasi, ettei hänellä ole mielikuvaa tällaisesta tapaamisesta. Tarkkaan ottaen ei voinutkaan olla, sillä juuri Gustafssonin kuvaamaa tapaamista ei ollut".)
* Suomenmaa: SDP ei kyennyt kaatamaan pääministeriä tällä kertaa. 18.9.2009b ("[Vanhanen] korosti vastanneensa siihen kysymykseen, minkä Gustafsson esitti. Kesärannan tapaamisessa ei puhuttu Kehittyvän Suomen toiminnasta. Yhdistys oli perustettu jo ennen tapaamista eikä palaverissa puhuttu ehdokkaiden vaan puolueen tukemisesta. Myös palaverin kokoonpano oli toinen kuin Gustafsson esitti.")

Selitys 2.

*
Savon Sanomat: Vanhanen taistelee uskottavuudestaan. 18.6.2009
* Keskipohjanmaa: Selittelyn makua. 18.6.2009

"Vanhanen valehteli, mutta vikaa on kaikissa" (Selitys 3.)

* Warkauden Lehti: Muutkin puoluetuet julkisuuteen. 18.6.2009 ("salailu johtaa aina vääriin lausuntoihin eli valehteluun")


Eduskunnassa käyty keskustelu kokonaisuudessaan:

Puhemies: Pääministerin talouspolitiikkaa koskeva ilmoitus on nyt käsitelty, mutta me jatkamme ikään kuin tässä asiayhteydessä. Pääministeri on ilmoittanut olevansa valmis vastaamaan kysymyksiin, jotka julkisuudessa ovat olleet esillä, joten kehotan nyt edustajia, joilla on kysyttävää, ilmoittautumaan. Myönnän tästä eteenpäin vain minuutin mittaisia puheenvuoroja.

Jukka Gustafsson /sd: Arvoisa puhemies! Herra pääministeri! Politiikassa on tärkeää eri osapuolten luottamus. Erityisen tärkeää on se, että ministerit täällä eduskunnassa puhuvat totta. Luottamus edellyttää sitä, että ministerien sanaan voi luottaa.

Herra pääministeri, vastatessanne kysymykseeni suullisella kyselytunnilla noin vuosi sitten, te ette puhunut totta. Nyt on käynyt ilmi, että olitte mukana Kesärannassa neuvottelemassa Nova Groupin edustajien kanssa ja sopimassa vaalituesta keskustapuolueelle.

Herra pääministeri! Miksi te salasitte ettekä kertonut tapaamisestanne ja puhunut eduskunnalle totta? Miten aiotte palauttaa tehtävänne edellyttämän luottamuksen ja uskottavuuden niin oppositiolle kuin koko eduskunnalle ja Suomen kansalle?

Pääministeri Matti Vanhanen: Arvoisa puhemies! Otin tämän aamun lehdestä tämän ed. Gustafssonin vuosi sitten tekemän kysymyksen. Hän silloin kysyi siitä, että... Oikeastaan hän esitti väitteen kysymyksen muodossa siitä, että olisin ollut tapaamisessa, jossa olivat läsnä Tapani Yli-Saunamäki, puoluesihteeri Korhonen ja allekirjoittanut, ja tapaamisessa olisi käsitelty tätä Kehittyvien maakuntien Suomea, ja pyysitte kertomaan roolini tämän yhdistyksen synnyssä. Olin muistaakseni saman päivän aikana saanut täällä käytävillä väitteitä vastaani, että tämmöinen kolmikon kokous olisi ollut, jossa olisi jotenkin tämän yhdistyksen synnystä päätetty. En ole osallistunut tällaiseen kokoukseen, jota silloin kysyitte. (Välihuutoja) Tänään ensinnäkin itse asiassa tarkistin sen, että tämä Kehittyvien maakuntien Suomi oli perustettu noin kuukausi aiemmin.

Oma virheeni viime keväänä oli se, että kun muistelin puolitoista vuotta aikaisemmin olleita tapahtumia, minulla oli erittäin vahva mielikuva, että tällainen yrittäjien kanssa oleva tapaaminen oli täällä eduskunnassa. En tiedä, mistä se oli syntynyt, mutta tämä oli se mielikuva tapaamisen paikasta. Ja kun kysymyksessä esitettiin yhdistelmä, että tämmöisellä kolmikolla, jolla ei ole kokoonnuttu, olisi käsitelty tämmöisen yhdistyksen perustamista ja paikkaa, (Ed. Heinäluoma: Keitä siellä oli?) nämä tiedot eivät niin kuin täsmänneet siihen mielikuvaan, mikä minulla oli. Sen tähden annoin sen vastauksen, jonka silloin annoin. Tavattu on, paikan suhteen muistin paikan väärin, mutta tällaista tarkoitusta ja tällaista kokoonpanoa, jota vuosi sitten kysyitte, en pystynyt tunnistamaan, koska sitä ei ollut tapahtunut.

Jukka Gustafsson /sd: Arvoisa puhemies! Jos tätä asiaa ajattelee ihan näin kansan terveellä järjellä, niin tulee kyllä mieleen, että ehkä te, herra pääministeri, kuitenkin sisimmässänne tunnistitte silloin tapahtuneen jotain väärää suhteessa tähän taloudelliseen tukeen. Nythän on pakko todeta se, että esimerkiksi tämä Nova Group on tällä hetkellä konkurssissa. Itse asiassa siellä pitäisi suorittaa erityistilintarkastus. He tukivat poikkeuksellisen mahtavalla summalla keskustan vaalityötä. Ja kun tiedän, että tekin sisimmässänne olette rehti suomalainen mies, niin on kiistatta ollut vaikeuksia tunnustaa eduskunnan edessä sitä, että te olitte mukana sopimassa näistä rahoista.

Minulla on tässä ihan sanatarkka lainaus siitä, miten te minulle vastasitte. Te totesitte: "Mutta sen kyllä muistan täsmälleen, olisinko ollut käsittelemässä Kehittyvien maakuntien Suomen asioita muussa yhteydessä kuin täällä eduskunnan kuppilassa käydyssä keskustelussa, ja sen kyllä muistaisin." Että vielä niin kuin vahvennatte sen. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Nyt on kuitenkin todettu, että toisin tapahtui, niin että annos nöyryyttä, annos rehellisyyttä Suomen kansanedustajia, eduskuntaa kohtaan!

Pääministeri Matti Vanhanen: Arvoisa puhemies! Myös kysyjän kannattaa tunnustaa sisimmässään se, että vuosi sitten teillä oli ilmeisesti semmoinen käsitys, että olisin ollut osallistumassa tämän Kehittyvien maakuntien Suomen perustamiseen, (Ed. Gustafsson: Puoluesihteeri on todennut, että olitte tunnin paikalla!) ja haitte siihen todistetta tällaisella väitteellä tapaamisesta, jota ei todellakaan siinä muodossa eikä sillä tarkoituksella ollut, jota väitätte. (Ed. Kimmo Kiljunen: Sisältö on tärkein!)

Niin kuin sanoin, se yhdistys oli perustettu jo kuukautta aikaisemmin enkä osallistunut sen yhdistyksen perustamiseen millään tavalla. Eli tässä haettiin todisteita siihen, että olisin ollut sitä kiisteltyä yhdistystä perustamassa.

Kun kysymyksessänne oli väitteitä ja tietoja ja sisällöllistä tarkoitusta, jota en kerta kaikkiaan tunnistanut omakseni, niin vastasin myös näin. Se neuvottelu, joka järjestettiin, mikä mielikuva siis itsellänikin oli, että se oli eduskunnassa, se on se minun muistivirheeni tästä paikasta. Puolitoista vuotta myöhemmin en valitettavasti paikkaa muistanut. Välissä oli varmaan 2 000 muuta palaveria. En tiedä, mistä se mielikuva oli syntynyt, mutta sen muistivirheen tunnustan, mutta en sitä, että tässä teidän kysymyksessänne esitettyihin väitteisiin olisin väittänyt vastoin totuutta.

Annika Lapintie /vas: Herra puhemies! En nyt oikein tiedä, miten tämän ilmaisisi. Mutta, pääministeri Vanhanen, teidän kiemurteluanne on suorastaan kiusallista katsoa, kun ette halua puhua asiasta, vaan puhutte muodoista ja seikoista. Itsekin olen ollut hämmästynyt julkisuudessa olleista tiedoista, joissa oma puoluesihteerinne Korhonen on ilmoittanut teidän olleen läsnä silloin, kun näitä vaalirahoitusasioita on käsitelty. Mietinkin kovasti, ovatko keskustan kansanedustajien vaatimukset puoluesihteeri Korhosen erottamiseksi reaktioita siihen, että hän ei enää salannut ja tukenut teitä, vaan on paljastanut näitä tietoja.

Mutta asian ydin on siinä, että aikaisemmin kun kansanedustajat ja ministerit ovat kantaneet poliittista vastuuta, niin aika vähäistenkin seikkojen vuoksi, kuten esimerkiksi entinen ulkoministeri Kanerva yksityiselämän sotkujen vuoksi, on erottu tehtävistä. Minun on ihan pakko kysyä avoimuuden, julkisuuden, vaalirahoitusavoimuuden vuoksi:

Katsotteko te, herra pääministeri, että teillä edelleen on tämän eduskunnan luottamus?

Päivi Räsänen /kd: Arvoisa herra puhemies! Täällä käyty keskustelu osoittaa vähintään sen, että puolueiden vaalirahoitus täytyy todellakin nyt saada hyvin nopealla aikataululla avoimeksi.

Vetoan, että ennen kuin tästä saadaan aikaan laki, niin puolueet, myös kokoomus ja sosialidemokraatit sekä vasemmistoliitto, aivan vapaaehtoisesti kertoisivat rahoittajansa. Kristillisdemokraatit ovat sen tehneet. Jos kytköksiä ei nimittäin paljasteta, niin kyllä helposti herää epäily, millaisia vaalirahoittajille suunnattuja sitoumuksia puolueilla on ihan konkreettisissa poliittisissa ratkaisuissa, sanotaan vaikka sunnuntaikaupan vapauttamisessa.

Kun vuosi sitten täällä käytiin keskustelua tästä Kehittyvien maakuntien Suomen tuesta, niin ihmettelen kyllä sitä, miksi tuossa yhteydessä ei näitä muitakin tukiryhmiä tuotu esiin. Siihen olisi ollut täysi mahdollisuus silloin, jo silloin, paljastaa kaikki niin keskustan kuin muidenkin puolueiden osalta, ja kysyn nyt (Puhemies: Ja nyt minuutti kului umpeen!) pääministeriltä:

Millä aikataululla saadaan tämä laki aikaan?

Pentti Oinonen /ps: Arvoisa herra puhemies! Keskustapuolue rypee vaalirahoihin liittyvissä sotkuissa. Tällä viikolla paljastui, että pääministerin muisti on luultua valikoivampi vaalirahoittajien tapaamisen suhteen. Toisin sanoen pääministeri Matti Vanhanen puhui mitä ilmeisimmin muunneltua totuutta kansalaisille.

Ei olekaan ihme, että kansalaisten luottamus maan johtoon horjuu. On kysyttävä, nauttiiko tämä hallitus tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa tarvittavaa luottamusta. Kuka voi edes ottaa tosissaan pääministerin ilmoitusta, kun totuudet keskustan omasta taloudenpidosta tuntuvat muuttuvan päivittäin? Pääministeri Vanhanen:

Nautitteko te omasta mielestänne sitä luottamusta, jota teiltä edellytetään pääministerinä tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa?

Puhemies: Nyt menetellään niin, että ed. Gustafsson lopettaa tämän kysymyskierroksen ja sitten pääministerin vähän pidempi vastaus. Sen jälkeen ulkoasiainvaliokunta odottaa.

Jukka Gustafsson /sd: Arvoisa puhemies! On syytä palata tämän asian periaatteelliseen ja poliittiseen ytimeen, ja se on se, että on perustettu tällaisia pöytälaatikkoyhdistyksiä keräämään rahaa. Yhdistykset eivät kokoonnu puheenjohtajansa johdolla. Voidaan asettaa kyseenalaiseksi niitten juridinen asema, mutta vähintäänkin niitten moraalinen oikeus toimia siinä muodossa kuin ne ovat toimineet ja keränneet tässä yhteydessä sitten keskustalle huomattavan vaalituen. Tämä asia nyt kulminoituu nimenomaan tähän Nova Groupiin ja tapaamiseen Kesärannassa tammikuussa, minkä pääministeri silloin vuosi sitten kiisti ja minkä nyt puoluesihteeri Korhonen on todennut, että noin tunnin verran siellä on keskusteltu, ja pidän mahdottomana sitä, ettei pääministerin asemassa oleva henkilö muista tällaista tilaisuutta, jossa sovitaan erittäin merkittävästä 200 000 euron vaalituesta keskustalle.

Pääministeri Matti Vanhanen: Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän erittäin hyvin tämän kyselytunnin tarkoituksen, koska on esitetty se käsitys, että pääministeri ei vastannut totuudenmukaisesti ed. Gustafssonin vuoden takaiseen kysymykseen. Äsken kerroin, mitä kysyttiin ja miten vastasin. (Ed. Lapintie: Entäs sitten tämän päivän tiedot, voisiko niihin saada vastauksen?)

Nyt ed. Gustafsson tarkoituksella muutti tämän. Ei enää puhunutkaan tämän yhdistyksen tapaamisesta, vaan Nova Groupin tapaamisesta. (Välihuutoja)

Tällä kyselytunnilla vastataan kysymyksiin, ja mikäli olisi esitetty myös tätä Nova Groupia koskeva tapaus, luultavasti silloinkin olisin sanonut, että se pidettiin täällä eduskunnassa, koska tämmöisessä tapaamisessa olin, mutta en sellaisessa tapaamisessa, mitä ed. Gustafsson silloin kyseli, enkä siinä tarkoituksessa. En ollut mukana tämän KMS-yhdistyksen perustamisessa, eikä sitä perustettu sellaisessa kolmikossa, johon ed. Gustafsson vuosi sitten viittasi. Tässä nyt on kaikki se, mitä pystyn tästä asiasta sanomaan.

Mutta liittyen ed. Gustafssonin vuosi sitten esittämään kysymykseen, silloin vastasin, kuten vastasin, ja se on totuudenmukaista.

Puhemies: Keskustelu on päättynyt.

Hullun Hevosen muistomerkki

Näinä päivinä on puhuttu paljon sioux-intiaaneista, innoittajana on ollut Tampereella avattu Istuva Härkä -näyttely. Istuva Härkä muistetaan vastarinnastaan, joka sai näyttävimmän lopputuloksen Little Bighornin taistelussa kesäkuun 25. päivä 1876. Istuvan Härän sotapäällikkönä tuossa myyttiset mitat saaneessa taistelussa oli Hullu Hevonen.

Miehet edustivat tasankointiaanien eri heimoja, Istuva Härkä oli lakota, Hullu Hevonen oglala. Yhteistyö kuitenkin sujui ja Custerin johtamat Yhdysvaltain armeijan joukot torjuttiin ja voitettiin. Taistelun tiimellyksessä Custerkin menetti henkensä.

Hullu Hevonen (s. n. 1840) oli jo aikaisemmin kunnostautunut rintamilla. Viikkoa aiemmin 17. kesäkuuta 1876 Hullun Hevosen johtamat sioux- ja cheyennejoukot voittivat Rosebudin taistelussa kenraali Crookin miehet.

Taistelijan maine ja nimi tuli ansaituksi 1865-66 sissitaisteluissa valkoisia vastaan, jotka halusivat avata tasankointiaanien maiden halki niin sanotun Bozemanin reitin.

Surmansa Hullu Hevonen sai yhdysvaltalaisen sotilaan pistimestä syyskuussa 1877. Tapolle ei ollut mitään syytä, Hullu Hevonen oli antautunut jo saman vuoden toukokuussa.

Historiaan Hullu Hevonen jäi suurena ja ovelana taistelijana.

Seitsemän vuosikymmentä sitten 1939 joukko intiaanipäälliköitä kokoontui ja heitti ilmoille ajatuksen, että Hullu Hevonen olisi ratsastajapatsaansa ansainnut, kuten valkoiset sotapäälliköt.

Ajatus eteni toteutukseen vasta 1948, jolloin kuvanveistäjä Korczak Ziolkowski pyysi lakota-johtajilta lupaa hankkeeseen. Aloitettava työ ei ollutkaan mikään pronssivalos. Ziolkowski kaavaili suoraan kallioon tehtävää 195 metriä pitkää ja 172 metriä korkeaa jättimäistä patsasta.

Patsas alkoi syntyä reilun kymmenen kilometrin päähän Mount Rushmoresta, jota Ziolkowski oli ollut synnyttämässä 1924 Gutzon Borglumin alaisuudessa.

Yhtä laajaa yhteiskunnallista tukea ei Hullun Hevosen muistomerkki ole saanut kuin presidenttien kasvot. Ziolkowski puski töitä vuosikymmeniä yksin, ja jatkoi kiven hakkaamista aina kuolemaansa 1982 saakka. Hänen vaimonsa ja lapsensa ovat jatkaneet työtä.

Yli kuudenkymmenen vuoden työn jälkeen valmiina ovat kasvot ja osin käsivarsi. Työtä siis vielä riittää pitkäksi aikaa. Mutta valmistuttuaan Mustilla kukkuloilla ratsunsa selässä Hullu Hevonen tulee hämmästyttämään pitkään.


* Patsaan valmistumista voi seurata Crazy Horse Memorialin nettikamerasta.
* Tampereen Istuva Härkä -näyttely (tiedote 12.6.)
* Vapriikki: Istuva Härkä -näyttelyn omat sivut

(ylempi kuva wikipediasta, alempi Crazy Horse Memorial -sivuilta)

edit 29.12.2014 nettikameran linkki korjattu

Viisasten tienristeys

Paikannimet kiinnostavat ja lumoavat, etenkin jos niihin liittyy tarina. Useimpien suurten jokien nimi selvitettynä ’vain’ joki, paikallisella jo muinoin unohtuneella kielellä. Se tuntuu ihmisistä laimealta, mutta silti hyvin ymmärrettävältä. Paikallisille se on ’se’ joki, joka on monella tapaa hallinnut elämää. Joki on ollut suurelle joelle riittävä määre, että sen toiset ovat tunnistaneet.

Paikallisesti on nimetty paljon muutakin suuruuden mukaan. Maaningan ja Pielaveden rajamailla oleva korkea koski on Korkeakoski.

Muita tavallisia paikkoja on saatettu nimittää sattumusten, tapausten ja hauskuutusten mukaan.

Korkeakosken läheisyyteen on karttaankin merkitty Viisasten tienristeys. Aikoinaan paikalla on ollut viiden polun risteys, jolla ei tiettävästi ole mitään ’risteystä’ kummaisempaa nimeä ollut.

Sitten Tuovilanlahteen oli tullut uusi osuuskaupanhoitaja. Kauempaa tullut kaupanhoitaja oli kokenut risteyksen vaikeaksi kulkea ja tietenkin neuvoja oikeiden reittien löytämiseksi kysellyt.

Kyläläiset olivat osuuskauppiaalle selvitelleet polkujen reittejä ja mistä minnekin pääsee.

- Viisas pitää olla rististä oikeaan suuntaan päästäkseen, oli hän tarinan mukaan todennut.

Siitäpä sitten riitti puheenaihetta, että näin oli osuuskaupanhoitaja todennut. Ja sananvaihdossa polkujen risteyksen nimeksi oli vääntynyt Viisasten tienristeys.

Kartan mukaan Viisasten tienristeys on enää kahden polut yhtymäkohta. Kaksi poluista on ennen kartantekoa maastosta kadonnut, tiet ovat korvanneet polut kulkureitteinä. Kolmen karttaan merkityn suunnankin polkujen olemassaolosta paikalliset varauksellisia arvioita esittivät.

Jos metsänomistaja ei hakkuita teettäessään ota polkuja sydämenasiakseen, ne katoavat lopullisesti. Uutta kulkua metsien halki on nykyisin niin vähän, että uusia polkuja hyvin harvakseltaan syntyy muualle kuin kaupunkien aitaamattomille tyhjille tonteille.

Ehkäpä tulevaisuudessa, kun öljysoran aikakausi on mennyt, kuten Nuvatsia raportoi, polut nousevat uuteen arvoon.

Junat ja junien kulut

Valtion omistajaohjaaja oli keskustellut pitkään VR:n henkilöstöryhmien kanssa. Niiden jälkeen hän äityi toimittajille harmittelemaan, että rautatieläisten lakon syy jäi hämäräksi. Kansa sen sijaan tuntuu ymmärtävän, ja mielenilmaus saa siltä tukea.

Savon Sanomat kysyi lauantaina johdattelevasti "Ärsyttääkö VR:n lakko?" 82 prosenttia vastasi "Ei".

Tämä vahvistaa käsitystä, että (porvarillinen) poliittinen eliitti on erkaantunut kansasta niin, etteivät he enää osaa samaa kieltäkään. Se on suuri harmi, sillä kansalaisten hyvinvoinnin ajaminen on valittujen poliitikkojen päätehtävä.

Toivottavasti joku vääntäisi rautalankaa omistajaohjaajalle.

Junat ja rautatielinjat ovat tapetilla muutoinkin. Uudessa Avussa (11.6) esitellään ajatushautomo Demos Helsingin visioita Helsingin ja Tallinnan välisestä rautatietunnelista ja miten tunneli ja tuleva Rail Baltica avaisi mahdollisuuden pietarilaisille päästä junalla Berliiniin.

Rautatiekarttoja joskus pitkään ja hartaasti tutkineena visiointi ihmetytti. Pääseehän Pietarista jo nyt kätevästi junalla Berliiniin? Etsin netistä esille Venäjän rautatiekartat ja Euroopan juna-aikataulut.

Kyllä. Pietarista pääsee Berliiniin ja edemmäskin Eurooppaan. Aikataulun mukaan useita vuoroja päivässä kulkee.

Ajateltakoon, että tiistaina joku ympäristötietoinen haluaisi ekologisimmalla vaihtoehdolla matkustaa Helsingistä Berliiniin. Helsingin asemalta lähtisi Pendolino 1 Kouvolaan aamulla 7:12, Kouvolasta Sibelius 35 veisi Pietariin, jossa oltaisi Suomen asemalla perillä 14:15.

Pietarissa pitäisi vaihtaa asemaa, tähän on hyvin aikaa, sillä seuraava juna (D 61MZ) lähtee 16:20 kohti Valko-Venäjän Oršaa. Venäjän rautatieverkko muistuttaa hämähäkinseittiä, Pietarista Oršaan kulkee yksi poikittaissäie. Päälankojen keskuspisteessä on Moskova.

Oršassa oltaisi keskiviikon puolella 2:39. Siellä pitäisi vaihtaa päärataa kulkevaan D 11MJ -junaan. Se lähtee 3:11 Minskin kautta kohti Varsovaa, jossa ollaan perillä 15:29. Puolan ja Valko-Venäjän rajalla vaunuihin vaihdetaan renkaat, radan leveys vaihtuu.

Varsovasta matka jatkuu 16:23 Eurocity 40:llä ja Berliinissä ollaan perillä keskiviikkona 22:27. Matka taittui 39,5 tunnissa. Päästöjä reissussa syntyi paljon vähemmän kuin lentokoneella tai laivalla, vaikka dieselveturein vetämänä pitkät välimatkat taittuivatkin.

Tämän reitin kulkeminen ei varmaan onnistu vain junaan hyppäämällä. Viisumien hankinnat vievät aikansa. Sellaisen saaminen Valko-Venäjälle saattaa olla työn takana, ja viherhippien kohtelu rajoilla... En käy asioita arvailemaan, kun faktaa ei ole esittää.

Mutta jo nyt on olemassa rata, junalla pääsee Suomesta Eurooppaan aikataulujen mukaan ilman lautta- tai laivamatkojakin. Sitä varten ei tarvitse haaveilla tunneleista ja uusista raiteista. Samalla saisi annoksen eksoottista lähimatkailua.

* Euroopan juna-aikataulut
* Venäjän ja Baltian rautatiet kartalla

Jules Verne: Kuumailmapallolla Afrikan halki

Keväällä Minerva julkaisi uuden suomennoksen Jules Verneltä, Kuumailmapallolla Afrikan halki (2009, Cinq semaines en ballon, alk. 1863). Takakannen mukaan juuri tässä teoksessa Verne kehitti tulevan menestyskaavansa, löysi ne ainekset, joilla lukeva nuoriso saatiin koukkuun.

Teos on suomennettu aikaisemmin jo kolme kertaa. Ensimmäisen teki Samuli Suomalainen ja sen Otava julkaisi 1903 yhdeksänä vihkona, mukana 18 kokosivun kuvaa. Matti Karjalaisen Valituksen julkaisema suomennos vuodelta 1965 oli lyhennelmä. Otava julkaisi teoksen uudelleen 1980 Inkeri Tuomikosken kynästä. Kaikkien aikaisempien suomennosten nimenä on ollut suora käännös Viisi viikkoa ilmapallossa.

Uusin suomennos on Kristina Haatajan. Kieli soljuu hyvin, lapsuuden muistossa olevat Vernen kirjojen "hankalat kohdat" (vanhahtavat sanonnat, kummalliset viideskolmatta luvut jne) luonnollisesti puuttuvat tuoreesta työstä kokonaan. "Vanhahtavuutta" kaipaaville teoksen sisältö kuitenkin tarjoaa asenteita ja näkemyksiä menneestä maailmasta.

Vernen "kaava" kuumailmapalloseikkailussa on pelkistetyimmillään. Kerran sen puhtaimmillaan kirjoitettuaan Verne saattoi ryhtyä varioimaan. Henkilökuvauksen ystävät kiertänevät Vernen ilman huomauttamistakin.

Henkilögalleria on yksinkertainen. Kolme miestä, järkähtämätön ja päättäväinen retkikunnan johtaja tohtori Samuel Fergusson, hänen ystävänsä, vaikutteille altis, mutta hyvä metsästäjä Dick Kennedy ja Fergussonin taikauskoinen, mutta ehdottoman uskollinen ja monia näppäriä käytännön taitoja hallitseva palvelija Joe.

Tällainen perusjoukkohan on useimmissa Vernen kirjoissa. Ystävän erityistaito vaihtelee kirjan aiheen mukaan, villissä ja tuntemattomassa Afrikassa oli siis tarkkajyväinen ampuja tarpeellinen.

Ennakkovalmistelut ja ennalta tunnettujen vaaratekijöiden ehkäiseminen seuraavat tehtävänantoa. Fergusson kertoi suunnitelmistaan Lontoon Kuninkaallisessa maantieteen seurassa vain sanalla, tarkemmat esittelyt hän tekee vastahankaiselle Kennedylle.

Vernen kehittelemä kuumailmapallo muistuttaa enemmän myöhempää ilmalaivaa, teoksen kuluessa esitellään tuon aikainen tietämys ja saavutukset ilmailun ja Afrikan tuntemuksen saralla. Livingstonekin mainitaan.

Pallo on nimetty Victoriaksi, kuningattaren mukaan.

Kuumailmapallossa on tietenkin varajärjestelmä. Teoksen myöhemmässä vaiheessa se pitää ottaa käyttöön, muutoinhan alun esittelyt olisivat menneet draaman kaaren kannalta hukkaan.

Sitä ennen matkan tavoitteet on saavutettu. Niilin latvat löydettiin, kuljettiin aikaisemmin tuntematon reitti, yhdistettiin idästä ja lännestä lähteneiden tiedot. Saavutuksia oli siinä tarpeeksi, Nigerin latvojen etsiminen jätettiin toisille tutkimusmatkailijoille. Ei kaikkea kerralla!

Verne antaa tapahtumien kulkea pitkälti silloisten tieteilijöiden olettamusten mukaan. Jännitystä ja cliffhangereita asetetaan henkilöiden kautta. Hurjimman seikkailun käy läpi palvelija Joe.

Ennen lopullista turvaan pääsyä on vielä suuri loppukohtaus, jossa henkikulta on kaikilta lähteä ja saavutukset jäädä muilta tuntemattomiksi.

Erinomaista lomalukemista Verne on. Uudesta teoksesta puuttuu ehkä mökillä vuosikymmeniä olleen kappaleen vanhan kirjan henkäys, mutta uudessa kesäleskeä nauratti kirjan loppusivuille jäänyt kirjoitusvirhe. Lähes viisi viikkoa miesten kesken matkustettuaan tohtori Fergusson joutui toteamaan (s. 271): "Minun on pakko ruveta vähentämään panolasteja."

Lisää Casanovan mietelauseita

[Toinen osa David Widgerin keräämistä Casanovan mietelauseista. Katso myös ensimmäinen osa]

Aikani oli liian lyhyt kirjoittaa vain vähän


Mystiset vihjaukset


Huoleton asu


Älä koskaan jätä väliin mielipidettä mistä tahansa aiheesta


Ei koskaan huolehtinut liikaa ajattelusta


Kukaan ei lukenut hänen kirjojaan, mutta kaikkien mielestä hän oli oppinut


”Ei” on sama kuin valhe


Nyt olen liian vanha hoitaakseni itseni


Ruokottomuus kuvottaa, eikä koskaan ole nautinnollista


Oi! Itsepetoksen ihana voima


Koskaan ei tiedä tarpeeksi


Omisti kaikki meriittinsä antiteesille ja paradoksille


Anteeksiannettava heikkous, useimmat meistä sanovat mieluimmin ’minun’ kuin ’sinun’


Jättää uskottomuuden väliin, muttei loputtomasti


Intohimo ja ennakkoluulo eivät järkeile


Ihmiset eivät halua kuulla asioita niin totuudenmukaisina kuin ne olivat


Ihmiset haluavat tietää kaiken, ja keksivät


Kääpiöt imitoivat jättiläisiä


Sääli myydä halvalla se, jonka mielellämme korvaisimme toisella


Mielihyvä on totta, kuitenkin niin hetkellistä


Paavi, jonka kukaan roomalainen ei usko olevan erehtymätön


Tuomitsee sen, joka laissa kielletään


Ylpeys on typeryyden tytär


Yksityisesti nautti kaikista ylellisyyksistä, jotka toisilta kielsi


Imettävän äidin etuoikeus


Lupaa ikuista uskollisuutta


Ylpeä kansa, kerran niin suuri ja niin pieni


Kaakattaa


Mieluimmin olisin sinulta saamassa kuin sinä minulta


Lue kun olen lähtenyt


Lukuisien typeryyksien lukija havaitsee niiden olevan kirjoitetun sellaisissa paikoissa


Katumus on hyvä sopimus


Vaimonsa moittima rahan tuhlauksen vuoksi


Paheista pääsee eroon paljon helpommin kuin typeryydestä


Pyhä Rooma, joka kuitenkin pyrkii tekemään kaikista miehistä poikien rakastajia


Juoruilu on hyväksi vain tyhmien hauskuuttamiseksi


Surkeuden surullinen oire, jota kutsutaan haukotukseksi


Surullisuus on tauti, joka antaa kuolonsuudelman lemmelle


Soimaa ja sitten anteeksiantaa


Tunnollisen tarkka, ettei pettäisi sinua pienissä asioissa


Harvoin ylistetty ja ei koskaan syytetty


Itsekkyys, silloin, on toimiemme universaali liikuttaja?


Osoitti ylenkatseensa sanomatta mitään


Salattu synti on puoliksi anteeksipyydelty


Uni – olemattomuuden samankaltaisuus


Tempaa harhaluulot köyhältä kuolevaiselta


Pehmentää kolhuja hitaasti, mutta varmasti hautaan vievällä polulla


Tyhmä palvelija on vaarallisempi kuin huono


Sublata lucerna nullum discrimen inter feminas – Kun lamppu on viety pois, kaikki naiset näyttävät samanlaisilta


Vangin alistuva katse ylistää kahleita


Pinnalle pääsy on aina ensimmäinen mielenkiinnon kohde


Lahjakkuus ei koskaan vaikuta olevan oppinut


Maistaa ja tuntea


Kerro minulle, että elämän halveksunta tekee sinusta sen arvoisen


Kuolemaan ei ole parannuskeinoa


On tarpeeksi aikaa siihen


Nautinnoille annettu aika ei ole koskaan hukattu


Aika, joka tuhoaa marmorin ja pronssin, tuhoaa hyvinkin muistin


Aika on suuri opettaja


Kainostelu on usein vaihtoehtoinen sana tyhmyydelle


Kipeän tunteminen on pahempaa kuin ei olisi tuntenut ollenkaan


Kosto on jumalallinen nautinto


Värssyt, kuten siivellä eläjät, varastetaan hautajaispuheisiin


Hyväuskoisuuden uhrit


Peskööt likapyykkinsä yksityisyydessä


Mitä on rakkaus?


Kun voimme tuntea sääliä, emme enää rakasta


Sille, jolla on huono huumorintaju, kaikki on bensaa liekkeihin


Joukkojen päähänpistoja ja demokratian kuvitelmia


Vaimo rakastajattaren arvoinen


Olisi viisaampi, jos olisi vähemmän nokkela


Toive on ajatuksen isä


Ymmärrys ei voi olla ennen typeryyttä


Naisella on ase kyynelissään


Nainen on aina yhtä vanha kuin hän näyttää


Naiset voivat olla joko tyranneja tai orjia


Naiset usein tekevät mitä idioottimaisempia asioita silkkaa itsepäisyyttään



Muistelujen maailma, ilman nykyisyyttä ja ilman tulevaisuutta


Haluasi säätää lait tarpeidensa mukaan


Ryökäle kohtelee minua niin ystävällisesti, että rakastan häntä enemmän ja enemmän


(lähde: Quotes and Images from the Memoirs of Jacques Casanova de Seingalt, project gutenberg)

Casanovan mietteet Widgerin tarkoittamassa aakkosjärjestyksessä Sanottua -sivuilla: Lainauksia Casanovan muistelmista.

Menestyvä Suomi on lakkautettu

MTV3:n toimittaja oli saanut skuupin. Menestyvä Suomi on lakkautettu. Se hoiti tehtävänsä hetken, mutta kun se ei enää palvellut perustajiensa tarkoitusta, se lopetettiin ja poistettiin luonnollisten henkilöiden kirjoista. Ei Patentti- ja rekisterihallituksen Yhdistysnetti enää tunne moista.

Menestys täytti hetken tehtävänsä, ja sitten se sai mennä.

Uutisoinnin ajankohta ihmetyttää. Eikö olisi ollut vallan vahtikoirilta asianmukaisempaa kertoa asiasta ennen vaaleja, Menestyvän Suomen lakkauttamisen olisi luullut kiinnostavan äänestäjiä.

Menestyvää Suomea runsaskätisesti tukenut Uusi on ollut närkästynyt skandaalinkäryisestä uutisoinnista. Jo nyt Uuden liiketoiminta heiluu konkurssin partaalla. Kohu vie viimeisetkin asiakkaat.

Sananvapaudella häiritään elinkeinovapautta, puhistaan erinäisillä luksushuvilarannoilla suihkulähteiden kaarien varjossa.

Hallituksen johtokin on huolissaan. Menestyksen lakkauttamisen paljastaminen tilanteessa, jossa Uusi on kariutumassa, saattaa pidentää kansalaisten poliittista muistia ratkaisevilla parilla kuukaudella.

Mutta kukaan ei tunnu olevan huolissaan kansalaisista. Menestys on mennyttä, tilalle kaavailtu Uusi on myös mennyttä. Synkkiä tulevaisuuden kuvia vain jäljellä.


(kuvassa tyhjiin kaivetun soramontun seinämää)

Keskisaaren lapinrauniot

Maaningan Keskisaaressa, pienen harjun harjanteella on kolme, ehkä neljäkin lapinrauniota. Kiviröykkiöt ovat varhaismetallikauden hautapaikkoja. Poltetun vainajan tuhkat ja luut tuotiin hautapaikalle, ja jäännösten päälle heiteltiin kiviä.

Keskisaaren hautapaikkoja on käytetty paljon, sillä ne ovat levinneet ja kasvaneet lähes yhtenäiseksi alueeksi. Suurin röykkiöistä on läntisin, siitä useimmat kuvat. Pienemmät ovat peittyneet sammalella ja jäkälällä.

Suurimmassa rauniossa on kaksi kaivettua kuoppaa. Ilmeisesti joku joskus on halunnut oma-aloitteisena arkeologina selvittää mitä röykkiö sisältää. Tuskin on löytynyt mitään, hautaustapoihin ei kuulunut arvoesineiden laittaminen vainajien mukaan. Poltetut luutkaan tuskin ovat kauaa säilyneet.

Maaningalla on toinenkin lapinraunioalue, Metelinkallio Ruokoveden itärannalla. Viimeisimmän inventoinnin mukaan alueella on kaikkiaan yksitoista lapinrauniota, määrä tekee paikasta suomalaisittain ainutlaatuisen.

Suurimman Keskisaaren röykkiön avaamiseen on saattanut innostaa Metelinkalliolta löydetty hopeinen vyönsolki. 1700-luvulla löydetty solki on teillänsä, ja jos sellainen todella on löydetty, niin se ei ole hautaamiseen mitenkään liittynyt.