Autojen rekisterikilvet vanhojen valokuvien iän määrittäjinä

Oulussa on muutamia liikkeitä, joilla on pitkä historia vaikka ne eivät olekaan koskaan olleet millään kasvu-uralla tai pyrkineet laajentamaan toimintaansa valtakunnalliseksi. Tasaista liikevaihtoa tekevinä ja pitkäikäisinä ne uhmaavat vallitsevaa liiketalousteoriaa, jonka mukaan pitäisi kasvaa tai kuolla.

Merikoskenkadulla eräs kampaamo pitää pitkän ikänsä osoituksena vanhoja käherrinrautoja ikkunassaan, keskustassa eräs hautausliike esittelee 70 vuotta sitten käytössä olleen ruumiinkuljetusauton rekisterikilpeä ja vielä vanhempaa lehti-ilmoitustaan.

Maailmansotien välisen ajan rekisterikilvet ovat oivallinen keino ajoittaa vanhoja valokuvia. Kilvet kun piti vaihtaa vuosittain osoittaakseen, että on maksanut autoilulle sälytetyt leimaverot. Rekisterikilpi oli auton yksilöivä merkki, ja samalla leimaverokuitti. Niinpä hautausliikkeen auton kilvessäkin on tunnisteen lisäksi leima ja vuosiluku.

Monissa paikallis- ja muissa historioissa on ryhmäkuvia perheistä tai muista porukoista kuvatekstillä "joskus 1930-luvun alussa". Samaan aikaan kuvassa olevan auton rekisterikilvestä voi nähdä, jos kuva on tarpeeksi laadukas, tarkankin kuvausvuoden.

Rekisterikilpien antamia tietoja ei siis useinkaan osata lukea. Se pieni "40" yllä olevassa kilvessä tarkoittaa, että ruumisauto on liikkunut tuolla kilvellä vuonna 1940. Jos siis vanha autokuva tulee suku- tai muuta julkaisua tehtäessä mukaan, niin katsokaa vaikka suurennuslasilla rekisterikilven määrittämä vuosi.

Ehkä nämä paikalliset, pitkähistoriaiset yritykset ovat kuin Anto Leikolan kuvailemat kolibrit. Ne vain pysyvät lennossa paikoillaan vaikka tieteilijöiden mukaan niillä on siihen pinta-alaltaan aivan liian pienet siivet. Toivottavasti kukaan ei käy kertomassa sitä niille, kolibreille tai yrittäjille.