Tunnetun Clausewitzin siteerauksen mukaan sota on poliikan jatkamista toisin keinoin. Sen sijaan vähemmän tunnettu on hänen sanomansa, jonka mukaan sota ei ole tiedettä eikä taidetta, vaan enemmänkin kaupallista kilpailua. Johtaen Clausewitz siis ajatteli, että politiikka on melkein kuin kaupallista kilpailua.
Vuonna 2002 Suomen Filosofisen Yhdistyksen tutkijakollokviossa pohdittiin käytäntöä (esitelmät julkaistu Käytäntö -nimisen kokoomana, Yliopistopaino 2002). Aki-Mauri Huhtisen pohti kollokviossa informaatiosodan käytännöllisyyttä. Huhtisen teesinä on, että informaation määrän kasvu tarjoaa suotuisan mahdollisuuden progandan kasvulle.
Lisäksi siihen on kasvava tarve. Syyskuun 11. päivän jälkeen olemme olleet koko ajan sodassa terrorismia vastaan. Sotia ei julisteta, eikä niitä lopeteta rauhoihin.
Informaation määrän ja propagandan suhde ei ole yksiviivainen, vaan laajempi uutistarjonta vaatii seuraajaltaan enemmän aikaa, ja se aika on pois muusta maailmasuhteen luonnista. Käsitys maailmasta perustuu siis entistä enemmän median tuottamaan aineistoon.
Toisaalta suuri informaation määrä ei jätä yksilölle mahdollisuutta sulattaa ja 'olla' uuden tiedon muuttamassa maailmassa. Informaatiotulva jättää ainoastaan mahdollisuuden reagoida, toimia heti, tai mahdollisuutta kannan ottamiseen ei mahdollisesti enää koskaan tule.
Meillä on uusi tieto ja mahdollisuus reagoida siihen jollakin tavalla. Harvalla on aikaa esittää lisäkysymyksiä tai etsiä lisätietoa, vaikka sellaisen lähde on Internetin myötä käsillä ja tieto sekuntien murto-osien päässä.
Loppujen lopuksi ollaan informaatiosodan perusasetelmissa, tilanteessa joka päti ennen uusmedioiden aikaakin. Sensuurilla tai sen olemattomuudella ei ole merkitystä. Jaakko Leppo korosti (Propaganda, ratkaiseva ase, 1939), että johtajien ja kansan mielialaa ylläpitävien on pysyttävä ehdottomasti totuudessa. Valheet kääntyvät aina lopulta itseään vastaan.
Mutta kuinka kauas totuudesta ja faktoista voidaan mennä, milloin tiedonanto muuttuu propagandaksi (markkinoinniksi)? Sitä on pohdittu pitkään ja hartaasti eri paikoissa, eri aikoina. Ensimmäisenä pohdintapaikkana tulee mieleen kysynnänkasvua miettivät mainostoimistot. Ei edes toisena tai kolmantena mieleen tule maan hallitus. Mutta sitäpä siellä tehdään, eilisten eduskuntapuheiden perusteella. Millainen markkinointiviesti uppoaisi parhaiten kansaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti