Tänään 1969 Muammar Gaddafi upseerikollegoidensa kanssa teki verettömän vallankumouksen Libyassa. Vanha kuningas Idris I (1890-1983) oli matkustanut Turkkiin hoitamaan heikentynyttä terveyttään ja Gaddafi käytti tilannetta hyväkseen. Idris luopui kruunustaan ja Libyasta tuli seuraavana päivänä tasavalta.
Beduiinisukuun syntyneen Gaddafin tarkkaa syntymävuotta ei tiedetä. Noin 1942 sen arvellaan olevan. Syntymäpäivä sen sijaan on tarkkaan tiedossa, 7. kesäkuuta.
Gaddafi on tarkka taustastaan. Hän asuu aina teltassa, myös maailmalla valtiovierailuilla käydessä majapaikkakana on perinteinen teltta.
Sen sijaan berbeeriksi Gaddafi ei halua tulla tituleeratuksi. Saharan alkueen alkuperäiskansaa ja sen kieliä Gaddafi pitää kolonialismin luomuksina, ja siten toivottavasti katoavina ilmiöinä. Gaddafi on arabi, kuten kaikki berbeeritkin. Vuosisatainen siirtomaapolitiikka on eristänyt beduiiniheimot toisistaan ja siten niille on syntynyt outoja murteita ja kamelinhoitoon liittyviä tapoja.Libya valtiona on yhdistelmä kolmesta muinaisesta valtiosta. Idris I oli Kyrenajan emiiri, hänen asemansa vahvistettiin Lontoossa 1920, ja ennen maan itsenäistymistä siihen liitettiin myös Välimeren rannikolla ollut Tripolitania ja sisämaan aavikkoinen Fezzan.
Siirtomaaherrojen vielä viimetöinään tekemät rajanvedot vaikuttavat edelleen Libyan lisäksi lähes kaikkialla Afrikassa. Viime vuonna Italia maksoi Libyalle korvauksia oman valtakautensa tuottamista ongelmista (sai vastikkeeksi öljysopimuksia, joten aivan pyyteetön ei teko ollut).
Gaddafi on panarabi. 1970-luvun alussa Gaddafin haaveena oli yksi arabivaltio, Libya sopikin liittovaltioiden perustamisesta ensin Egyptin ja Syyrian kanssa, sitten Tunisian. Libyan joukot myös valtasivat Tsadin 1973. Valtioliitot eivät kestäneet, mutta joukot eteläisestä naapurista poistuivat vasta 1990-luvulla.
Gaddafin ajatukset berbeerien alkuperäiskansan synnystä olisivat ehkä sovellettavissa Suomeen/Pohjoismaihinkin. Saamelaisten alkuperäiskansastatuksen vahvistamisen vahvin kriitikko on viime vuodet ollut Jouni Kitti, joka (pohjoisen) lehtien yleisönosastokirjoituksissaan tituleeraa itseään "entiseksi saamelaispoliitikoksi". "Entinen" on kirjoittelun määrän perusteella vahvaa liioittelua.
Eiliseen Kalevaan (31.8.) Kitin oli innoittanut kirjoittamaan presidentti Halosen vierailu Sevettijärvellä kolttien luona. Halonen oli toivonut ILO:n alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen mahdollisimman nopeaa ratifiointia.
Sellaista ei ole näköpiirissä. Kitin mielestä sitä ei pitäisi hyväksyä ennen kuin saamelaisten, ns. lappalaisten ja pohjoisen muun väestön väliset suhteet ensin ratkotaan kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Kitti vetoaa muun muassa uusimpiin historiantutkimuksiin.
Jos katsotaan saamelaisten historiaa Gaddafin käyttämien tyylikkäiden aurinkolasien läpi, niin voidaan perustellusti sanoa saamelaisten olevan kolonialismin synnyttämä (tai ainakin säilyttämä) kansa. Saamelaisilla on keskiajalta lähtien ollut kansainvälisin sopimuksin turvattuja erioikeuksia ja -velvollisuuksia. Niitä vahvistettiin vielä niinkin myöhään kuin 1751 (Lappekodisillen). Kun talonpoikia sidottiin turpeeseen, saamelaisilta edellytettiin paimentolaisuuden säilyttämistä. Jos luopui liikkuvasta elämäntavasta, menetti oikeutensa.
Kyse oli saamelaisten kyvystä liikkua ja kuljettaa tavaraa pohjoisen tiettömissä erämaissa. 1600-luvulla ehdotettiin jopa muiden kuin porosaamelaisten siirtämistä reservaatteihin.
En kuitenkaan katsoisi Gaddafin tapaan, että syntynyt kansa ja kulttuuri olisi kolonialismin jäänteiden tuhoamisen nimissä vaiennettava, unohdettava ja tuhottava. Kyse on ihmisistä ja heidän yhteisöstään. Heille on annettava mahdollisuus elää omaa kulttuuriaan kehittäen, omista lähtökohdistaan. Vaikka ne juuret olisivatkin menneisyyden ahneudessa ja vallanhimossa.
(kuvat Putinin ja Gaddafin tapaamisesta Moskovassa 16.4.2008)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti