Timo Ronkainen on julkaissut kokoelman Kvaakiin kirjoittamistaan sarjakuvan historiaa käsittelevistä jutuista. Pokkarin kokoinen opus noudattaa tieteellisen työskentelyn mittapuut, siinäkin suhteessa, että mitä lyhyempi teksti, sitä pidempi nimi. Ronkaisen kokoelma kantaa nimeä Kirjoituksia Koipeliinista, Maaronista ja Mytekistä sekä muista tunnetuista sarjakuvista.
Suomen Sarjakuvaseura valmistautuu suomalaisen sarjakuvan satavuotisjuhliin, joita on tarkoitus viettää vuonna 2011 Professori Itikaisen seikkailujen alkamisen kunniaksi. Hiljan Ronkainen Kvaakissa kuitenkin kirjoitti, että juhlat menivät jo. Sarjakuvahistorioitsija Ilpo Lagerstedt tulevaa juhlavuotta ennakoiden oli penkaissut pinnalta 1900-luvun alun pilalehdistöä, ja jo vain löytyi Itikaiselle vanhempi kilpailija, Tuulispäässä seikkaillut, Heino Aspelinin tekemä Väkevämies.
Suomalaisen sarjakuvan historia on kirjoittamatta. Siksi olemme hieman samassa tilanteessa kuin ranskankielisessä Euroopassa sarjakuvien satavuotisjuhlien aikaan 1996. Ei juhlittu tuolloin vuoden 1896 sankaria, vaan paljon vanhempia Koipeliinia ja Puupäätä, jotka sveitsiläinen Rodolphe Töpffer loihti painotuotteiksi jo 1830-luvulla. Suomeenkin Koipeliini rantautui jo 1857.
Alun tölväisy ei tee oikeutta Ronkaisen kirjoituksille. Tällaisia pieniä teoksia tarvitaan, ettei kaikkien tarvitse aloittaa aivan alusta. Keskeinen ja tärkeä kirjoitus kokoelmassa on suomalaisten sarjakuvalehtien vaiheiden kartoitus ja selvittely vuodesta 1945 alkaen. Kvaakissa joku vuosi sitten julkaistuun tekstiin Ronkainen on tehnyt lisäyksiä ja täydennyksiä.
Perin surkeata lehtikuolemasta toiseen kulkevaa kamppailua sarjakuva-ala on perinteisesti ollut. Vakiintunutta traditiota ei ole syntynyt tai annettu syntyä. Nonstop tai Tapiiri eivät olleet tappiollisia, mutta ne joutivat mennä. Heikki Kaukoranta on muistellut, että Yhtyneiden Kuvalehtien Nonstopin aikainen toimitusjohtaja oli tehtävästä poisjäätyään kehuskellut, ettei hänen aikanaan ollut yhtään lehtikuolemaa...
Joka tapauksessa Nonstop ja Tapiiri kasvattivat monia erinomaisen hyvään medialukutaitoon ja -kriittisyyteen. Josta sitten sarjakuvaseurojen aivan toiselta pohjalta ponnistavat lehdet saivat kärsiä. Ja toivottavasti moni muukin taho.
Ronkaisen kokoelmassa on lyhyempiä juttuja tuontitavarasta. Näistä jäi parhaiten mieleen vuoden 1952 Taika-Jimin kolonialististen käsitysten äimistely. Lee Falkin Etelä-Amerikan asukkaiden kuvaus on niin paksua, että Ronkainen kysyy oliko hän oikeasti naiivi vai uunottiko hän sittenkin kaikkia ja kyse onkin huimasta satiirista?
Aivan kirjan lopussa on muutamia kuvanäytteitä suomalaisten pilalehtien sivuilta 1870- ja 1880-luvuilta siitä, mitä Lagerstedtin ja Ronkaisen työ sarjakuvan historian parissa tuo jatkossa esiin.
Lisäys 2.3.2011:
Uudistettu painos saatavissa:
* Timo Ronkainen: Kirjoituksia Koipeliinista, Maaronista ja Mytekistä sekä muista tunnetuista sarjakuvista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti